Kiipeilypaikat

Tämä sivu vastaa hakuun kiipeilypaikat Suomessa: kartalle on koottu 269 kohdetta 99 kunnasta. Mukana on 66 sisäkiipeilyseinää, 34 ulkokiipeilypaikkaa ja 10 kiipeilykalliota. Kartta kattaa siis koko lajin kirjon kaupunkien boulderhalleista luonnonkallioihin.

Kiipeily on kasvanut pienen piirin lajista koko kansan liikunnaksi, ja hallien myötä sen pariin pääsee ilman omia varusteita tai aiempaa kokemusta. Laji kehittää voimaa, liikkuvuutta ja ongelmanratkaisua samalla kertaa, ja moni kuvaa sitä liikunnaksi, joka ei tunnu suorittamiselta. Jokaisen kohteen omalta sivulta löytyvät sijainti ja perustiedot, joten lähimmän seinän tai kallion löytää nopeasti.

Ulkoilmaan suuntaavalle sukulaiskohteita ovat luontopolut ja kansallispuistot, ja sisäliikunnan muita vaihtoehtoja löytyy kuntosalien kartalta.

Kiipeilyn muodot eroavat toisistaan enemmän kuin päälle päin näyttää. Boulderoinnissa kiivetään matalia reittejä ilman köyttä paksujen patjojen päällä. Se on helpoin tapa aloittaa, koska varusteiksi riittävät kiipeilykengät ja mankka eli magnesiumpussi, ja reittejä voi kokeilla omaan tahtiin. Boulderhallissa käynti muistuttaa sosiaalisuudeltaan enemmän pelailtaa kuin salitreeniä, sillä reittejä ratkotaan usein porukalla.

Köysikiipeilyssä noustaan korkeampia seiniä köyden varmistamana. Yläköysikiipeily on aloittelijan muoto, jossa köysi kulkee valmiiksi seinän yläkautta, kun taas liidaamisessa kiipeäjä kiinnittää köyden edetessään. Varmistaminen vaatii koulutuksen, jonka saa hallien kursseilta. Kurssin jälkeen suoritettava varmistuskoe on yleinen käytäntö, ja se takaa, että seinillä varmistetaan yhtenäisin ottein.

Ulkokalliot ovat lajin alkukoti. Suomen graniitti tarjoaa sekä boulderlohkareita että korkeampia seinämiä, ja moni kallio on kiipeilty jo vuosikymmeniä sitten: esimerkiksi Hooperinvuorella (Kustavi) kiipeilyä harjoitettiin ensimmäisen kerran 1960-luvun alussa. Ulkona kiipeäminen edellyttää kokemusta tai kokeneen seuraa, sillä valmiita varmistuksia ja pehmeitä alastuloja ei luonnossa ole.

Reittien vaikeutta kuvataan asteikoilla, joissa numero ja kirjain kertovat haasteen tason. Aloittelijan ei tarvitse ymmärtää asteikkoa syvällisesti: hallissa reitit on merkitty värein, ja sopivan haasteen löytää kokeilemalla. Vaikeusasteet tekevät lajista mitattavan, ja juuri eteneminen asteikolla koukuttaa monia.

Suomessa kiipeilyvuosi jakautuu luontevasti kahtia. Sisähallit ovat auki ympäri vuoden, ja talvi onkin hallikauden ydintä: silloin harjoitellaan tekniikkaa ja kerätään voimaa. Sadepäivinä halli on varma valinta myös kesällä, ja muita sisäkohteita kokoaa sadepäivän opas.

Ulkokausi alkaa, kun kalliot kuivuvat keväällä, ja jatkuu syksyn sateisiin asti. Kuiva kallio on kiipeilyssä kaiken perusta, sillä märkä kivi on liukas ja hauras. Sektorien suunta vaikuttaa olosuhteisiin: Ketaranvuorella (Nokia) on sekä aurinkoisia että varjoisia kiipeilysektoreita, joten olosuhteet löytyvät eri säillä eri puolilta kalliota.

Keväällä ja syksyllä paras kitka löytyy usein viileistä, kuivista päivistä. Kesähelteellä varjoisat seinämät ja iltakiipeily toimivat parhaiten. Sään seuraaminen kuuluu ulkokiipeilijän perustaitoihin, ja moni tarkistaa kallion kuivumisen paikallisilta harrastajilta ennen pidempää ajomatkaa.

Ulkokiipeilyyn siirtyminen kannattaa tehdä kokeneiden kanssa. Kiipeilyseurat ja hallien kurssit järjestävät kallioille tutustumisia, joissa opitaan ankkurit, kallion luku ja ulkokiipeilyn tavat. Moni harrastaja kiipeää sisällä talvet ja ulkona kesät, jolloin laji rytmittää koko vuoden.

Aloittelijan ei tarvitse ostaa mitään: hallit vuokraavat kengät, valjaat ja muut tarvikkeet. Kun laji vie mukanaan, ensimmäiset omat hankinnat ovat yleensä kengät ja mankka, köysikiipeilijällä lisäksi valjaat ja varmistuslaite. Varusteiden hinnat ovat maltillisia moneen muuhun lajiin verrattuna, ja ne kestävät vuosia.

Turvallisuus rakentuu osaamisesta. Hallissa säännöt ja putoamisalustat hoitavat suuren osan riskeistä, mutta varmistustaidot on opeteltava kunnolla ennen köysikiipeilyä. Ulkona korostuvat lisäksi kypärä, reittitieto ja sään arviointi. Kallioilla liikutaan luontoa kunnioittaen: kasvillisuutta ei revitä eikä jälkiä jätetä, ja lintujen pesimärauhaa kunnioitetaan. Osa kallioista on kiipeilykiellossa pesimäaikaan tai suojelusyistä, ja rajoitukset selviävät paikallisilta kiipeilyseuroilta.

Kartalla kohteita on eniten Jyväskylässä, jossa niitä on 32. Helsingissä kohteita on 22, Rovaniemellä 12, Tampereella 11 ja Joensuussa 8. Kiinnostava poikkeus on Kustavissa sijaitsevat 11 kohdetta: saariston kalliot ovat vetäneet kiipeilijöitä jo pitkään.

Sisäseinien verkosto seuraa kaupunkeja, mutta ulkokalliot jakautuvat maastonmuotojen mukaan. Hyviä kiipeilykallioita on eri puolilla maata, ja moni niistä sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä tieltä. Siksi kartta on ulkokiipeilijälle erityisen hyödyllinen: se paljastaa myös vähemmän tunnetut kalliot oman kotiseudun lähellä.

Suomalainen kiipeily tunnetaan maailmalla ennen kaikkea yhdestä lohkareesta. Loviisassa sijaitseva Burden of Dreams on ensimmäinen boulderkiipeilyreitti, jonka vaikeustasoksi on vahvistetusti arvioitu 9A. Reitti on tuonut suomalaiselle graniitille kansainvälistä huomiota, ja se kertoo samalla, miten korkealle tasolle lajia voi Suomessa viedä.

Halleista KiipeilyAreena Ristikko Helsingissä tarjoaa ryhmille erikokoisia kiipeilyseiniä sekä kokoustilan, jossa on esitystekniikka, ja saman ketjun Kalasataman halli sopii sivujen mukaan myös lasten synttäreille, koululaisryhmille ja työpaikkojen virkistyspäiville. Kartalta löydät oman tasosi seinän, olit sitten ensikertalainen tai projektia vääntävä konkari. Kohdesivut kertovat kunkin paikan luonteen, joten sopivan aloituspaikan valinta on helppoa.