Suomen kosket ja vesiputoukset kartalla: yli 5500 koskea, putousta ja kanjonia, selattavissa kunnittain. Selaa maksutta, ilman kirjautumista.
5 590 kohdetta
Eniten niitä on Oulussa (133), Suomussalmella (118) ja Pudasjärvellä (116). Koko lista on alempana kunnittain, ja kartalta voit rajata oman kuntasi.
Loput kohteet löytyvät kartalta ja kuntalistasta.
Suomi on virtaavan veden maa. Tälle kartalle on koottu 5 590 kohdetta 265 kunnan alueelta: vesiputouksia, koskia, könkäitä ja lähteitä. Valtaosa kohteista, 5 009, on koskia. Mukana on myös 352 lähdettä ja 120 köngästä.
Sivu palvelee sekä päiväretken suunnittelijaa että pidemmän luontomatkan kokoajaa. Jokainen kohde näkyy kartalla omalla sijainnillaan, joten lähimmän kosken löytää suoraan selaimesta ilman erillistä hakua.
Termit sekoittuvat arkikielessä, mutta niillä on selvät erot. Koski on joen kohta, jossa vesi virtaa nopeasti kivisessä ja kaltevassa uomassa. Vesiputous taas syöksyy jyrkänteeltä alas lähes pystysuoraan.
Köngäs on pohjoisessa käytetty sana jyrkälle koskelle tai putoukselle, ja moni tunnettu putouskohde kantaa sitä nimessään. Lähde puolestaan on pohjaveden purkautumispaikka, jonka vesi pysyy kirkkaana ja viileänä ympäri vuoden. Kartalla kaikki neljä tyyppiä on eritelty omiksi alakategorioikseen, joten haun voi rajata juuri siihen, mitä etsii.
Koskiin liittyy myös omaa lähisanastoa. Niva on kevyesti virtaava osuus, suvanto kosken alapuolinen tyyni kohta ja niska se paikka, josta vesi kiihtyy koskeen. Sanaston tunteminen helpottaa reittikuvausten lukemista, sillä kalastus- ja melontaohjeet käyttävät näitä termejä vakiintuneesti.
Seuraavat kohteet antavat kuvan siitä, miten erilaisia suomalaiset kosket ja putoukset ovat.
Jokamiehenoikeuksien nojalla rannoilla ja poluilla saa liikkua jalan, kunhan ei kulje pihapiirien läpi eikä aiheuta haittaa maanomistajalle. Voimalaitosten ja patojen lähialueilla liikkumista on kuitenkin usein rajoitettu, ja rajoituksia on syytä noudattaa, sillä vedenpinta voi nousta nopeasti juoksutusten mukana.
Koskien historia on Suomessa tiiviisti kiinni vesivoimassa. Esimerkiksi Leuhunkosken vesivoimalaitos (Saarijärvi) sulki vaelluskalojen nousun yläpuolisiin vesistöihin vuodesta 1960 aina vuoteen 2021, jolloin kalatie valmistui. Kuokkastenkoski (Nurmes) taas kertoo teollisuuden vaiheista: ensimmäinen teollisuuslaitos oli vuonna 1840 Alanivaan valmistunut saha, jossa sahattiin tukkipuuta koti- ja ulkomaan markkinoille.
Varusteiksi riittävät useimmiten pitävät kengät, säänmukainen vaatetus ja eväät. Märät kalliot ja juurakot ovat liukkaita kaikkina vuodenaikoina, joten valokuvauspaikka valitaan mieluummin askel kauempaa kuin jyrkänteen reunalta. Koski ei ole uimapaikka: virtaus on voimakas myös matalassa vedessä.
Lasten kanssa liikuttaessa selkein sääntö on pitää kädestä kiinni jyrkänteiden ja vuolaan veden lähellä. Talvella kosken lähistöllä ei mennä jäälle lainkaan, sillä virtaava vesi pitää jään heikkona senkin jälkeen, kun järvien jäät jo kantavat.
Koskiretken voi yhdistää muuhun tekemiseen. Kalastuskohteet löytyvät kalastuskartalta, melontareitit melontasivulta ja lähiseudun polut luontopolkujen kartalta. Evästauolle sopivat paikat kokoaa tulentekopaikkojen kartta.
Kartalla on 5 590 kohdetta kategoriassa Kosket ja vesiputoukset, 265 kunnassa. Luku on kohteiden määrä tässä palvelussa, ei virallinen kokonaismäärä Suomessa.
Eniten kohteita on Oulussa (133 kpl). Kunnittainen lista löytyy tältä sivulta ja kartan voi rajata kunnalla.
Kohdesivulta. 25 kohteella on kotisivulinkki. Ajantasaisin tieto on aina kohteen omalla sivulla.
Voi. Kartalla näkyvät kaikki 5 590 kohdetta, ja niitä voi suodattaa kunnan, alakategorian tai nimen mukaan. Kartta avautuu tältä sivulta.
Ensimmäinen kysymys on saavutettavuus. Osa koskista sijaitsee tien vieressä ja sopii pysähdykseksi automatkalla, osa vaatii kävelyä polkua pitkin. Kohdesivulta näkee sijainnin maastossa, joten matkan pituuden voi arvioida etukäteen.
Toinen kysymys on se, mitä paikalla haluaa tehdä. Valokuvaajalle näyttävin hetki on runsaan virtaaman aika, kun taas evästauon pitäjälle rauhallinen niva ja tasainen ranta ovat tärkeämpiä. Lapsiperheen retkelle sopii kohde, jossa rantaan pääsee turvallisesti ja jyrkänteet on aidattu tai kierrettävissä. Kolmas huomioitava asia on ympäristö: monen kosken lähellä kulkee merkitty polku tai on taukopaikka, mikä tekee käynnistä sujuvamman.
Oma lukunsa ovat lähteet, jotka sopivat kohteeksi silloinkin, kun koskissa on vähän vettä. Lähderetki on yleensä lyhyt ja helppo, ja kirkasvetinen silmäke palkitsee kävelijän. Valokuvaajalle kosket ovat kiitollisia kohteita: pilvinen päivä tasoittaa valon, ja pitkällä valotusajalla virtaava vesi piirtyy pehmeän utuiseksi. Jalusta ja kuivat varakengät kuuluvat koskikuvaajan perusvarustukseen.
Kevät on koskien vahvinta aikaa. Lumien sulamisvedet kasvattavat virtaamaa, ja silloin myös pienet purot ja putoukset heräävät. Kesällä vesi on tyypillisesti matalimmillaan, mikä sopii rannalla oleiluun ja kahluuseen matalissa niskoissa, mutta hentoimmat putoukset voivat kuivua noroksi.
Syksyn sateet nostavat vedenpinnan uudelleen, ja ruska tuo koskimaisemaan värit. Talvella pakkanen rakentaa putouspaikoille jääseinämiä ja huurruttaa rantapuut. Talvikäynti palkitsee, mutta vaatii varovaisuutta, sillä jää ja roiskevesi tekevät kallioista liukkaita. Talvikauden retki-ideoita kokoaa talviaktiviteettien opas.
Vesitilanne vaihtelee myös vuosittain, joten sama kohde voi näyttää eri käynneillä hyvin erilaiselta. Runsassateisen kesän jälkeen syyskoski voi olla keväisen veroinen, kun taas kuivana vuonna pienet putoukset hiljenevät jo alkukesästä. Jos retken tarkoitus on nähdä vesimassat voimissaan, ajankohta valitaan sulamis- ja sadejaksojen mukaan.
Kohteiden painopiste on pohjoisessa ja idässä. Oulussa on 130 kohdetta, Suomussalmella 118 ja Pudasjärvellä 114. Kuhmossa ja Taivalkoskella on kummassakin 99 kohdetta, ja Kuusamossa niitä on 87.
Koskia löytyy silti lähes koko maasta, sillä kohteita on yhteensä 265 kunnan alueella. Etelän kohteet ovat usein kulttuuriympäristöjä, joissa kosken partaalle on rakennettu myllyjä, sahoja ja voimalaitoksia, kun taas pohjoisessa korostuvat erämaiset jokiosuudet.
Kartan alakategoriat auttavat rajaamaan hakua alueen sisällä. Könkäät painottuvat pohjoiseen, lähteitä löytyy eri puolilta maata harjualueiden tuntumasta, ja koskia on kaikkialla, missä vesistöt purkautuvat toisiinsa.
