Suomen linnat ja kartanot kartalla: yli 350 keskiaikaista linnaa, kartanoa ja linnoitusta, kunnittain. Ilmainen, ei kirjautumista.
374 kohdetta
Selaa alatyypeittäin: Kartanot
Eniten niitä on Espoossa (32), Helsingissä (29) ja Kouvolassa (13). Koko lista on alempana kunnittain, ja kartalta voit rajata oman kuntasi.
Loput kohteet löytyvät kartalta ja kuntalistasta.
Suomen linnat ja kartanot kertovat vallan, varallisuuden ja asumisen historiasta vuosisatojen ajalta. Tälle kartalle on koottu 374 kohdetta 116 kunnan alueelta: keskiaikaisia linnoja, kartanoita, arkeologisia kohteita ja valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä.
Sivu vastaa hakuihin, joissa etsitään Suomen linnoja tai kartanoita kartalta. Jokainen kohde näkyy omalla sijainnillaan, joten historiakierroksen voi suunnitella alueittain sen sijaan, että kohteita etsisi yksitellen.
Kokoelmassa on niin muurien ympäröimiä keskiaikaiskohteita kuin maalaismaiseman kartanoita puistoineen. Osa on julkisia käyntikohteita, osa yksityisiä koteja, joita ihaillaan matkan varrelta. Siksi tämä sivu kertoo myös, miten kohteissa vieraillaan oikein.
Keskiaikaiset linnat rakennettiin hallitsemaan vesireittejä ja rajaseutuja, ja niiden ympärille kasvoi kaupunkeja ja hallintopitäjiä. Kivilinna oli aikansa suurin rakennushanke, ja siksi niitä nousi vain harvoihin, strategisesti tärkeisiin paikkoihin. Tämä näkyy kartalla edelleen: varsinaisia keskiaikaisia linnoja on vähän, ja ne keskittyvät vanhimmille asutusalueille rannikon tuntumaan.
Linnavierailu sopii myös lapsiperheille, sillä muurit, holvit ja tornit tekevät historiasta käsin kosketeltavaa. Moni linna toimii nykyisin museona tai tapahtumapaikkana, jolloin sisätiloihin pääsee lipulla ja opastetut kierrokset avaavat rakennuksen vaiheet. Kartalla on mukana myös arkeologisiksi kohteiksi luokiteltuja paikkoja, jotka avaavat linnahistorian varhaisimpia kerroksia. Linnat sijoittuivat aikansa valtaväylien varsille, joten ympäristöstä löytyy usein muutakin nähtävää: vanhaa kaupunkirakennetta, satama tai kirkko.
Linnoihin liittyy myös kerrottua perinnettä, tunnetuimpana tarinat linnojen kummituksista. Tarinat elävät omaa elämäänsä ja tekevät käynnistä monelle kiehtovamman, mutta kartan kohdesivut pitäytyvät dokumentoidussa tiedossa: sijainnissa, rakennusvaiheissa ja suojeluluokituksissa.
Kartanot ovat tämän kartan runko, ja vanhimpien tilojen vaiheet ulottuvat kauas: esimerkiksi Vanantaan kartanon (Janakkala) tilojen vaiheet ulottuvat 1500-luvulle, ja ensimmäiset omistajat mainitaan vuonna 1539.
Suurimmillaan kartanotalous oli laajaa maanomistusta. Ruotsilan kartanon (Sastamala) maiden pinta-ala oli suurimmillaan 1900-luvun alussa noin 3000 hehtaaria. Kartanoihin kytkeytyy myös henkilöhistoriaa: Jutikkalan kartanon (Valkeakoski) väkeen kuului akateemikko ja historiantutkija Eino Jutikkala, joka käytti vuoteen 1931 sukunimeä Rinne.
Rakennuskannassa näkyvät eri aikakausien tyylit. Kurjalan kartanon (Hollola) päärakennuksessa on 1850-luvulta peräisin oleva uusgoottilaistyylinen ulkokuisti, ja Atun kartanon (Parainen) pihapiirin vanhimmat punamullatut rakennukset ovat 1700-luvulta.
Kartanon pihapiiri on oma kokonaisuutensa. Päärakennuksen rinnalla siihen kuuluvat talousrakennukset, väentuvat, aitat ja usein puisto käytävineen. Monessa kartanossa juuri sivurakennukset ovat vanhinta kerrostumaa, koska päärakennuksia uusittiin varallisuuden kasvaessa muodin mukaan. Puistoissa kasvaa usein vanhoja jalopuita ja perinnekasveja, jotka kertovat puutarhanhoidon historiasta.
Tärkein käytännön asia ensin: suuri osa kartanoista on yksityiskoteja tai toimivia maatiloja. Pihapiiriin ei mennä ilman lupaa, ja rakennuksia ihaillaan tieltä tai yleiseltä alueelta käsin. Osa kartanoista toimii nykyisin hotelleina, ravintoloina tai tapahtumapaikkoina, jolloin vierailu onnistuu asiakkaana.
Aitauksien takaakin kartanomaisema on katsomisen arvoinen, sillä kokonaisuuteen kuuluvat usein puistot, kujat ja viljelysmaisema. Arvokkaimmat ympäristöt on luokiteltu virallisesti: esimerkiksi Suur-Sarvilahden kartanon (Loviisa) Museovirasto on luokitellut ympäristöineen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Nyrkkisääntö on sama kuin muissakin kulttuuriympäristöissä: tiellä ja yleisillä alueilla saa liikkua, portista ei mennä sisään ilman lupaa, eikä dronea lennätetä pihapiirin yllä kysymättä. Valokuvaus omaan käyttöön on yleensä sallittua tieltä käsin, mutta kuvien kaupallisesta käytöstä sovitaan omistajan kanssa. Jos kohde toimii majoitus-, ravintola- tai juhlapaikkana, vierailu onnistuu asiakkaana.
Tämä on kategoria, jossa kohteen löytäminen ja kohteeseen pääseminen ovat kaksi eri asiaa. Linnat ja kartanot ovat harvoin ympäri vuoden auki, ja moni niistä ei ole auki lainkaan.
Kartan kohteista vain harvaan on kirjattu aukioloaika, ja verkkosivu löytyy noin joka seitsemännestä. Käytännössä se tarkoittaa, että aukiolo ja pääsymaksu on tarkistettava kohteen omalta ylläpitäjältä ennen matkaa — kartta kertoo sijainnin, ei aukioloa.
Kohteet jakautuvat karkeasti kolmeen ryhmään, ja ryhmä ratkaisee käynnin luonteen. Museokohteessa on aukioloaika, pääsymaksu ja usein opastus. Juhla- ja majoituskäytössä oleva kartano on avoinna vain tilaisuuksiin tai yöpyville. Yksityisasuntona toimiva kartano ei ole avoinna lainkaan, ja sitä katsellaan tieltä.
Kolmas ryhmä on suurin, ja siksi peruslähtökohta kannattaa olla varovainen: pihapiiriin ei mennä ilman lupaa, vaikka portti olisi auki. Rakennus voi olla suojeltu, mutta piha on silti jonkun koti.
Rauniokohteissa aukioloa ei useinkaan ole, ja alue on vapaasti kierrettävissä. Silloin varovaisuus koskee rakenteita: vanhat muurit ovat hauraita, kaivannot syviä, eikä muurin päälle kiivetä.
Kausi painottuu kesään. Moni museokartano on auki vain kesäkuusta elokuuhun, ja syyskuun jälkeen samalle ovelle voi tulla turhaan. Ulkoa katseltavat kohteet ja puistot toimivat ympäri vuoden.
Kartanokierros on parhaimmillaan autolla tai pyörällä tehtynä, sillä kohteet sijaitsevat usein maaseudun teiden varsilla muutaman kilometrin välein. Kartalta voi poimia saman seudun kohteet ja rakentaa niistä puolen päivän reitin. Esimerkiksi Paraisilla saaristomaisema ja kartanot yhdistyvät: siellä sijaitsee myös Furuvikin kartano, jonka päärakennusta laajennettiin 1926 perheen ja yhtiön vieraiden tarpeisiin.
Kohdetiedoissa mainitut suojeluluokitukset kertovat, mihin katse kannattaa kiinnittää. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö tarkoittaa, että kokonaisuus on arvioitu koko maan mittakaavassa tärkeäksi, jolloin myös ympäröivä maisema kuuluu elämykseen. Aikatauluun kannattaa jättää väljyyttä, sillä hyvä kohde vie helposti tunnin sieltä ja toisen täältä.
Samalla reitillä voi poiketa muihinkin historiakohteisiin. Keskiaikaisen rakennusperinnön toinen puoli, kivikirkot, löytyy kirkkojen kartalta, sotilashistoria linnoitusten kartalta ja esineistö sekä paikallishistoria museoiden kartalta. Teollisuushistorian kohteet kokoaa ruukkien kartta.
Kartalla on 374 kohdetta kategoriassa Linnat & kartanot, 116 kunnassa. Luku on kohteiden määrä tässä palvelussa, ei virallinen kokonaismäärä Suomessa.
Eniten kohteita on Espoossa (32 kpl). Kunnittainen lista löytyy tältä sivulta ja kartan voi rajata kunnalla.
Kohdesivulta. 52 kohteella on kotisivulinkki ja 8 kohteella puhelinnumero. Ajantasaisin tieto on aina kohteen omalla sivulla.
Voi. Kartalla näkyvät kaikki 374 kohdetta, ja niitä voi suodattaa kunnan, alakategorian tai nimen mukaan. Kartta avautuu tältä sivulta.
Kolme sanaa, kolme eri asiaa. Linna on keskiajalta periytyvä kivirakenteinen hallinto- ja puolustuskeskus, joka rakennettiin kruunun vallan tueksi. Kartano puolestaan on suurtilan päärakennus talousrakennuksineen ja puistoineen, ja sen arvo on ennen kaikkea rakennus- ja elinkeinohistoriassa.
Linnoitus taas on sotilaallinen puolustusrakennelma valleineen ja muureineen, ja niille on oma linnoitusten kartta. Tällä sivulla painottuvat linnat ja kartanot, joista jälkimmäisiä on selvästi enemmän, sillä kartanolaitos levisi aikanaan laajalle maaseudulle.
Rajanveto ei ole aina tarkka, sillä osa kohteista on kerroksellisia. Keskiaikainen kivilinna on voinut jatkaa elämäänsä vankilana, varastona ja lopulta museona, ja kartanon paikalla on saattanut sijaita aiempi kuninkaankartano tai säteri.
Kärjessä ovat pääkaupunkiseudun kunnat: Espoossa on 32 kohdetta ja Helsingissä 29. Kouvolassa ja Loviisassa on kummassakin 13 kohdetta, ja Turussa sekä Vantaalla molemmissa 11.
Espoossa ja Vantaalla moni kohde on nykyisin osa kaupunkirakennetta, ja kartanopuistot toimivat asukkaiden lähivirkistysalueina. Jakauma heijastaa historiaa. Kartanot syntyivät vanhoille viljelyalueille ja kaupunkien liepeille, joten eteläinen Suomi on niitä tiheimmin. Kaupunkien kasvaessa moni kartano on jäänyt asuinalueiden keskelle, ja esimerkiksi Friskalan kartanon (Turku) rakennukset ovat enimmäkseen 1700- ja 1800-luvuilta, mikä tekee niistä Wikipedian mukaan kaupungin vanhimpia asuinrakennuksia.
Kartta nostaa esiin myös vähemmän ilmeisiä keskittymiä: Kouvolassa ja Loviisassa kohteita on enemmän kuin moni arvaa, sillä vanha asutus ja kartanotalous ovat jättäneet jälkensä itäiseen maisemaan.