Liinmaan linna

Kuvaus

Paikalla on ulkokäymälä ja nuotiopaikka, ja ylläpidosta vastaa Liinmaan perinneyhdistys ry. Kohde esiintyy Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa, kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen vuoden 1367 kirjeessä, joka koskee Kokemäellä olleen linnan purkamista ja siirtoa Eurajoelle; siirto toteutui kuninkaan vuonna 1367 antamasta käskystä, ja syyksi arvellaan sitä, että ylläpito oli käynyt Kokemäen talonpojille liian raskaaksi.

Legendan mukaan maille olisi kätketty suuri ryöstösaalis: aarretta etsittiin jo 1600-luvulla, ja 1800-luvun lopulla mäellä kaivanut torppari sai saaliikseen rautanauloja. Osa lähteistä ajoittaa valmistumisen 1200-luvun lopulle, mutta vilkkain käyttöaika osuu 1300-luvulle, ja käyttö päättyi viimeistään 1400-luvun kuluessa. Nimen arvellaan juontuvan rakennuttajasta, saksalaisesta ylimyksestä Didrik Vieregestä.

Aikoinaan rakennelma seisoi saarella Eurajoen ja Lapinjoen suiden välissä, ja lähteen arvion mukaan paikka antoi mahdollisuuden valvoa jokisuihin suuntautunutta liikennettä. Pohjakaavan muodosti suorakaiteen mallinen linnapiha, jossa oli kolme tai neljä rakennuksen pohjaa, ulompi ja sisempi vallirakennelma sekä niiden väliin jäävä vallihauta. Matala kivivalli on ollut meren puolella veden pinnan alla, ja siihen oletetaan liittyneen paalutuksia sota-alusten pidättelemiseksi.

Rakenne oli puuta, mikä erottaa sen Suomen keskiaikaisista harmaakivilinnoista, ja runsaat tiililöydöt ovat saaneet arvelemaan, että osa rakennuksesta oli muurattu tiilestä, joskaan ehjää tiiltä ei ole löytynyt. Arkeologi Jukka Luoto on arvioinut seinien rakenteen pohjautuneen Fachwerk-korsvirke-tekniikkaan. Alueeseen voi tutustua omin päin ympäri vuoden, ja opastukset tilataan ennakkoon Eurajoen matkailusta.