Kansallispuistot ja retkeilyalueet kartalla: reitit, autiotuvat, laavut ja opastuskeskukset samassa näkymässä, kunnittain. Ilmainen, ei rekisteröitymistä.
375 kohdetta
Eniten niitä on Vantaalla (38), Kuopiossa (24) ja Keuruulla (20). Koko lista on alempana kunnittain, ja kartalta voit rajata oman kuntasi.
Loput kohteet löytyvät kartalta ja kuntalistasta.
Tämä sivu vastaa hakuun "kansallispuistot kartalla": kartalle on koottu 375 luonnonsuojelu- ja virkistysaluetta 125 kunnasta. Joukossa on 30 kansallispuistoksi luokiteltua aluetta, 205 ulkoilu- ja virkistysaluetta, 76 muuta luonnonsuojelualuetta, joilla on virkistyspalveluita, 13 monikäyttöaluetta tai virkistysmetsää, 7 erämaa-aluetta ja 5 valtion retkeilyaluetta.
Kartta antaa siis kansallispuistojen listaa laajemman kuvan: samalta näkymältä löytyvät sekä tunnetut kansallispuistot että kotikulmien ulkoilualueet, joille pääsee ilman pitkää ajomatkaa. Jokaisen kohteen omalta sivulta löytyvät sijainti ja perustiedot, joten retken suunnittelu alkaa suoraan kartalta.
Alueita voi selata koko maan mittakaavassa tai rajata näkymän omaan maakuntaan. Näin sivu palvelee yhtä hyvin etelän päiväretkeilijää kuin pohjoisen vaellusta suunnittelevaa.
Kartan kohteista eniten on Vantaalla (38), Kuopiossa (24) ja Keuruulla (20). Seuraavina tulevat Porvoossa (13), Hämeenlinnassa (12) ja Espoossa (10) sijaitsevat kohteet. Luvuissa ovat mukana kansallispuistojen ohella kuntien ulkoilu- ja virkistysalueet, mikä selittää kaupunkiseutujen suuret määrät.
Varsinaiset kansallispuistot jakautuvat koko maahan etelän rannikolta pohjoisen tuntureille. Etelässä puistot ovat tyypillisesti pienempiä ja päiväretkeen sopivia, pohjoisessa taas laajempia ja monipäiväisiin vaelluksiin taipuvia. Moni suunnitteleekin retkensä niin, että lähialueen kohteet kierretään päiväretkinä ja kauempana sijaitseviin puistoihin yhdistetään yöpyminen. Reittien varsien polut ja luontopolut löytyvät myös luontopolkujen kartalta.
Kolin kansallispuisto (Lieksa) on monelle tuttu maisemistaan, ja sen tunnetuin näköalapaikka on Ukko-Koli. Pyhä-Luoston kansallispuisto (Pelkosenniemi) sopii tunturiviikolle: Pyhän ja Luoston kylien välillä kulkee 30 kilometrin retkeilyreitti. Suoluonnon ystävälle Patvinsuon kansallispuisto (Lieksa) tarjoaa Suomunjärven ympäri kiertävän 15 kilometrin Suomunkierron, jota pidetään puiston suosituimpana reittinä.
Idässä Petkeljärven kansallispuisto (Ilomantsi) on pitkän reitin kulkijan kohde: Taitajan taival on 31 kilometrin mittainen ja maakunnan vanhin retkeilyreitti, joka alkaa Petraniemestä ja päättyy Mekrijärven kylään. Rokuan kansallispuisto (Vaala) palvelee ympäri vuoden: merkittyä patikointireittiä on noin 60 kilometriä ja latua noin 70 kilometriä, josta valaistua kuusi kilometriä. Maastopyöräilijälle Syötteen kansallispuisto (Pudasjärvi) tarjoaa eripituisia pyöräilyreittejä. Historiasta kiinnostuneelle Isojärven kansallispuisto (Kuhmoinen) kertoo metsätalouden vaiheista: ensimmäiset suuret metsätyöt alkoivat alueella 1880-luvulla, ja puutavaran tuotanto kasvoi 1910-luvulta lähtien.
Hyvä retki alkaa reittivalinnasta. Valitse pituus ja vaativuus heikoimman kulkijan mukaan, ja varaa aikaa taukoihin. Kartta tai reittisovellus, ladattu puhelin ja varavirtalähde kuuluvat perusvarustukseen, samoin säänmukainen kerrospukeutuminen ja vedenpitävät kengät kosteille osuuksille.
Mukaan kannattaa pakata vettä, evästä ja istuinalusta, pidemmälle retkelle myös ensiapupakkaus ja tulitikut. Juomavettä ei ole tarjolla kaikilla taukopaikoilla, joten sitä on hyvä kantaa reilusti etenkin helteellä. Kerro suunnitelmasi jollekulle, jos suuntaat syrjäisemmille reiteille. Roskaton retkeily on puistoissa vakiintunut tapa: kaikki tuotu kannetaan myös pois.
Aloittelijan kannattaa aloittaa lyhyeltä ympyräreitiltä ja edetä kokemuksen karttuessa pidemmille taipaleille. Kansallispuistojen reitit on merkitty ja huollettu, joten ne ovat turvallinen tapa opetella retkeilyä. Kun perusreitit ovat tuttuja, kartta auttaa löytämään seuraavan kohteen: uuden puiston, pidemmän vaelluksen tai vaikka talvisen laturetken samoihin maisemiin.
Kartalla on 375 kohdetta kategoriassa Kansallispuistot ja retkeilyalueet, 125 kunnassa. Luku on kohteiden määrä tässä palvelussa, ei virallinen kokonaismäärä Suomessa.
Eniten kohteita on Vantaalla (38 kpl). Kunnittainen lista löytyy tältä sivulta ja kartan voi rajata kunnalla.
Kohdesivulta. 291 kohteella on kotisivulinkki ja 134 kohteella puhelinnumero. Ajantasaisin tieto on aina kohteen omalla sivulla.
Voi. Kartalla näkyvät kaikki 375 kohdetta, ja niitä voi suodattaa kunnan, alakategorian tai nimen mukaan. Kartta avautuu tältä sivulta.
Kansallispuisto on laaja, valtion maille perustettu luonnonsuojelualue, joka on avoin kaikille. Suojelun rinnalla puistot on tarkoitettu retkeilyyn: niissä on merkittyjä reittejä, tulipaikkoja, telttailualueita ja usein myös luontokeskus tai opastuspiste. Kansallispuistoon ei ole pääsymaksua, joten kynnys lähteä on matala niin ensikertalaiselle kuin kokeneelle vaeltajalle.
Kansallispuisto ja luonnonpuisto menevät nimissä helposti sekaisin, mutta ero on selvä. Luonnonpuisto on ensisijaisesti tutkimusta ja luonnonsuojelua varten, ja liikkumista on niissä rajoitettu. Kansallispuisto taas on nimenomaan retkeilykohde. Erämaa-alueet puolestaan ovat pohjoisen laajoja, tiettömiä alueita, joilla liikkuminen vaatii kokemusta ja omavaraisuutta. Valtion retkeilyalueet on perustettu nimenomaan ulkoilua varten, ja niillä retkeilypalvelut ovat usein tiheässä.
Ulkoilu- ja virkistysalueet täydentävät kokonaisuutta arjen tasolla. Ne ovat usein kuntien ylläpitämiä, ja niiden polut, laavut ja uimarannat ovat monelle se useimmin toistuva luontokokemus. Arjen lähiluonto ja lomien kansallispuistoretket eivät sulje toisiaan pois, vaan kartta kokoaa molemmat samaan näkymään.
Saa, mutta ei missä tahansa. Kansallispuistoissa jokamiehenoikeudet ovat rajatummat kuin tavallisessa talousmetsässä: telttailu on yleensä sallittu merkityillä telttailualueilla ja taukopaikkojen yhteydessä, ja tulen saa tehdä vain huolletuilla tulipaikoilla. Metsäpalovaroituksen aikana avotulen teko on kielletty kokonaan.
Kunkin puiston omat säännöt kannattaa lukea ennen retkeä, sillä rajoitukset vaihtelevat alueittain ja osassa puistoja on liikkumisrajoituksia esimerkiksi lintujen pesimäaikaan. Taukopaikat, laavut ja autiotuvat löytyvät kätevästi laavujen ja tupien kartalta, joka kattaa myös kansallispuistojen rakenteita.
Muilta osin retkeily noudattaa tuttuja tapoja. Marjoja ja sieniä saa yleensä poimia, ja poluilla liikkuminen on vapaata. Koira on pidettävä kansallispuistossa aina kytkettynä, ja roskat kannetaan pois mukana. Moottoriajoneuvolla liikutaan vain teillä ja pysäköidään merkityille paikoille.
Jokainen vuodenaika näyttää puistot eri valossa. Kesä on suosituinta retkiaikaa: reitit ovat kuivimmillaan, yöt valoisia ja uimapaikat houkuttelevia. Syksyllä ruska värjää maisemat, ja etenkin pohjoisen puistoissa syyskuu on vilkasta aikaa. Sääskiltä välttyy parhaiten alku- ja loppukesästä, kun taas keskikesällä hyönteiskarkote ja pitkähihainen vaatetus ovat suoluonnossa tarpeen.
Talvi avaa puistot hiihtäjille ja lumikenkäilijöille, ja monessa puistossa on talvireittejä tai latuyhteyksiä. Kevät on hiljaisin kausi: kelirikko pehmentää polut, mutta samalla linnut palaavat ja luonto herää. Ajankohdan valinta kannattaa sitoa omaan lajiin, sillä sama puisto voi olla kesällä patikkakohde ja talvella latuverkoston keskus.
Ruuhkiakin voi väistää ajoituksella. Suosituimpien puistojen pysäköintialueet täyttyvät kauniina viikonloppuina, joten arkipäivä tai aikainen aamu tarjoaa rauhallisemman kokemuksen. Vähemmän tunnetut puistot ja virkistysalueet ovat hiljaisia sesongissakin.
