Suomen skeittiparkit kartalla: yli 500 skeittipuistoa ja BMX-rataa, selattavissa kunnittain. Ilmainen, ei rekisteröitymistä eikä maksumuuria.
504 kohdetta
Eniten niitä on Helsingissä (34), Espoossa (18) ja Jyväskylässä (15). Koko lista on alempana kunnittain, ja kartalta voit rajata oman kuntasi.
Loput kohteet löytyvät kartalta ja kuntalistasta.
Kartalle on koottu 504 kohdetta 210 kunnasta. Mukana on 260 skeitti- ja rullaluistelupaikkaa, 90 parkour-aluetta, 65 pyöräilyaluetta, 15 skeittihallia ja 8 parkour-salia. Jokaisen kohteen omalta sivulta löytyvät sijainti ja perustiedot.
Skeittipuistot ja niiden lähilajien paikat ovat matalan kynnyksen liikuntapaikkoja: suurin osa on vapaassa käytössä, eikä harrastaminen vaadi seuraa tai vuoroja. Lauta, skootti, temppupyörä tai pelkät lenkkarit riittävät lajista riippuen.
Kartan avulla löytää lähipaikan lisäksi reissukohteet. Moni harrastaja kiertää puistoja myös muilla paikkakunnilla, ja kartta näyttää yhdellä silmäyksellä, mitä lomasuunnalta löytyy.
Skeittaus, parkour ja temppupyöräily ovat kasvaneet marginaalista osaksi kuntien liikuntasuunnittelua, ja uusia paikkoja rakennetaan tasaiseen tahtiin. Kartta auttaa hahmottamaan, mitä omalla alueella jo on ja missä lähin sopiva paikka sijaitsee.
Lajeja yhdistää sama henki: omaan tahtiin harjoittelu, toistojen kautta oppiminen ja yhteisö, joka kokoontuu paikoille ilman erillistä organisointia. Siksi sama kategoria kokoaa skeittauksen, parkourin ja temppupyöräilyn paikat yhteen näkymään.
Skeittipaikan luonne riippuu alustasta ja elementeistä. Betoni on suosittu pintamateriaali, koska se on sileä, kestävä ja muotoiltavissa kaarteiksi ja altaiksi. Esimerkiksi Tampereella sijaitsevan Iso-Vilusen skeittipuiston pintamateriaali on betoni.
Elementit jakautuvat karkeasti kahteen: street-osiot jäljittelevät katuympäristöä reileineen, portaineen ja boksineen, kun taas kaarevat rampit ja altaat palvelevat vauhdikkaampaa ajoa. Hyvässä puistossa on molempia, jolloin eri tyylien ajajat mahtuvat samaan paikkaan.
Suunnittelun taso vaihtelee, ja parhaissa puistoissa se näkyy. Helsingissä sijaitsevan Eläintarhan skeittipuiston rullalautailualueen suunnitteli skeittari ja maisema-arkkitehtiylioppilas Janne Saario, ja se on tehty luonnonkivestä ja betonista urheilukentän kupeeseen.
Betonin rinnalla käytetään asfalttia ja puisia ramppeja. Asfalttikenttä sopii perusharjoitteluun ja on halpa ylläpitää, puurampit taas ovat tyypillisiä vanhemmissa puistoissa ja halleissa. Alustan kunto kannattaa vilkaista ennen ajoa, ja vioista voi ilmoittaa paikan ylläpitäjälle, joka on useimmiten kunta.
Parkour on esteiden ylittämistä sujuvasti ja hallitusti, ja sitä varten rakennetut alueet tarjoavat muureja, kaiteita ja tasoja turvallisessa ympäristössä. Kartalla parkour-alueita on 90, ja ne sijaitsevat usein koulujen ja liikuntapuistojen yhteydessä.
Parkourin aloittamiseen ei tarvita välineitä, vain lenkkarit ja halu liikkua. Perusliikkeet, kuten hypyt, alastulot ja tasapainoilu, opetellaan matalalla ja vähitellen. Laji kehittää voimaa, liikkuvuutta ja kehonhallintaa tavalla, joka siirtyy suoraan muuhun liikuntaan.
Ulkoalueet ovat tyypillisesti vapaassa käytössä: esimerkiksi Espoossa sijaitsevan Kirstinkentän parkour-radan käyttö on maksutonta.
Parkour-salit täydentävät ulkopaikkoja talvikaudella ja tarjoavat pehmustetun ympäristön uusien liikkeiden opetteluun. Saleilla järjestetään usein ohjattuja tunteja lapsille ja nuorille.
Pumptrack on aaltoileva rata, jolla vauhti syntyy pumppaamalla eli painonsiirroilla ilman polkemista. Rata sopii pyörille, laudoille, skooteille ja rullaluistimille, ja se on monelle lapselle ensikosketus vauhtilajeihin. Lahdessa sijaitsevan Ranta-Kartanon pumptrack-radan rakennusvuodeksi on kirjattu 2019.
Pyöräilyalueisiin kuuluu myös laskuratoja ja hyppyripaikkoja. Matkailukeskusten yhteydessä toimii isompia kokonaisuuksia, kuten Kuusamossa sijaitseva Ruka Bike Park.
Pyörälajeissa kypärä on itsestäänselvyys ja suojat vahva suositus, sillä vauhdit kasvavat radoilla nopeasti. Muut pyöräilykohteet löytyvät pyöräilyreittien kategoriasta.
Pumptrack sopii hyvin myös perheen yhteiseen ulkoiluun, sillä radalla voi ajaa monella välineellä ja omaan tahtiin. Pienimmät aloittavat potkupyörällä radan loivimmista kohdista, ja taito karttuu kierros kierrokselta ilman erillistä opetusta.
Suomen talvi katkaisee ulkokauden, ja silloin skeittihallit pitävät harrastuksen käynnissä. Kartalla halleja on 15. Esimerkiksi Espoossa sijaitseva Tuulimäen skeittihalli rakennettiin vuonna 2011.
Hallit ovat tyypillisesti maksullisia tai jäsenyyteen perustuvia, ja niillä voi olla omat vuoronsa eri ikäryhmille ja tasoille. Käytännöt selviävät kunkin hallin omista kanavista.
Hallikaudella moni harrastaja treenaa liikkeitä, joihin ulkokaudella ei tule keskityttyä. Pehmustetut harjoitusalueet ja rauhallisemmat vuorot madaltavat kynnystä opetella uutta, ja keväällä opitut liikkeet siirtyvät ulos puistoihin.
Talvikauden muuta tekemistä on koottu oppaaseen talviaktiviteetit ja talvikohteet.
Kypärä kuuluu jokaiselle aloittelijalle, ja ranne-, polvi- ja kyynärsuojat säästävät monelta kolhulta. Tasainen ja rauhallinen nurkka puistosta on paras paikka opetella perusteet ennen ramppeja.
Välineissä ei tarvitse aloittaa kalleimmasta päästä, mutta toimiva perusvarustus helpottaa oppimista. Tasapohjaiset kengät pitävät otteen laudasta, ja sopivan kokoinen lauta tai skootti löytyy alan liikkeestä kysymällä. Käytetty väline on aloittelijalle usein järkevä valinta.
Puistoissa on kirjoittamaton etiketti: vuoroa odotetaan, toisten linjoja ei katkaista ja aloittelijoille annetaan tilaa. Ruuhkaisimmat ajat ovat iltapäivisin ja iltaisin, joten rauhallista harjoitteluaikaa löytyy aamuista.
Puistojen käyttö on omalla vastuulla, joten oma taitotaso pidetään mielessä eikä väsyneenä enää yritetä vaikeinta temppua. Vesipullo ja pienet laastarit kulkevat kokeneen harrastajan repussa vakiona, ja kaverin kanssa harjoittelu on turvallisempaa kuin yksin.
Jos ulkoliikunta vetää muutenkin, lähistöltä löytyvät usein myös ulkokuntoilupaikat ja urheilukentät. Maksuttomia liikuntapaikkoja on koottu oppaaseen ilmaiset retkikohteet.
Kartalla on 504 kohdetta kategoriassa Skeittipuistot, 210 kunnassa. Luku on kohteiden määrä tässä palvelussa, ei virallinen kokonaismäärä Suomessa.
Eniten kohteita on Helsingissä (34 kpl). Kunnittainen lista löytyy tältä sivulta ja kartan voi rajata kunnalla.
Kohdesivulta. 348 kohteella on kotisivulinkki ja 220 kohteella puhelinnumero. Ajantasaisin tieto on aina kohteen omalla sivulla.
Voi. Kartalla näkyvät kaikki 504 kohdetta, ja niitä voi suodattaa kunnan, alakategorian tai nimen mukaan. Kartta avautuu tältä sivulta.
Kuntien kärjessä on Helsinki 33 kohteella. Espoossa kohteita on 18, Vantaalla 17 sekä Tampereella ja Jyväskylässä kummassakin 15. Oulussa kohteita on 13. Tarjonta ei silti rajoitu suuriin kaupunkeihin, sillä kohteet jakautuvat 207 kunnan alueelle.
Skeittipaikka löytyy nykyään useimmista kunnista, ja pienempien paikkakuntien puistot ovat usein väljempiä kuin kaupunkien suositut paikat. Kartalta kohteet voi suodattaa kunnittain.
Lähipuiston merkitys on suurin nuorille, joille skeittipaikka on liikuntapaikan lisäksi kokoontumispaikka. Hyvä puisto vetää käyttäjiä laajalta alueelta, ja monessa kunnassa paikkoja on suunniteltu yhdessä harrastajien kanssa, mikä näkyy lopputuloksen laadussa.
Omistajatieto kertoo, että paikat ovat pääosin julkisia liikuntapaikkoja: esimerkiksi Helsingissä sijaitsevan Hämeentien skeittipuiston omistaja on kunta.
