Ilmaiset retkikohteet Suomessa

Mikä tekee retkikohteesta maksuttoman

Suuri osa suomalaisista retkikohteista on kaikille avoimia ja maksuttomia. Laavut, kodat ja autiotuvat ovat vapaassa käytössä, luontopolut ja lintutornit ovat avoinna ympäri vuorokauden, ja yleiset uimarannat eivät peri pääsymaksua. Maksuttomuus ei tarkoita hoitamattomuutta: valtaosaa kohteista ylläpitää kunta, valtio tai paikallinen yhdistys, ja monessa on polttopuuhuolto, käymälä ja opastaulut.

Tämä opas kokoaa viisi maksutonta kategoriaa samaan näkymään: laavut ja autiotuvat, luontopolut, lintutornit, tulentekopaikat ja uimarannat. Pelkästään laavuja ja tupia kartalla on yli 3 600 ja uimarantoja yli 2 200, joten ilmaista tekemistä löytyy käytännössä jokaisesta kunnasta.

Laavukategoriaan kuuluu laavujen ja kotien lisäksi yli 500 opastuspistettä ja yli sata tupaa, joten sama karttataso palvelee sekä päiväretkeä että yöpymistä. Lintutorneja kartalla on yli 570 ja merkittyjä luontopolkuja yli 600, joten valinnanvaraa riittää sekä kaupunkien liepeillä että erämaassa.

Jokamiehenoikeudet ja retkeilyn pelisäännöt

Jokamiehenoikeudet ovat maksuttoman retkeilyn perusta. Ne sallivat liikkumisen jalan, hiihtäen ja pyörällä luonnossa, tilapäisen leiriytymisen riittävän etäällä asutuksesta sekä marjojen ja sienten poimimisen. Vastapainoksi ne edellyttävät, ettei toisille aiheuteta häiriötä eikä luonnolle vahinkoa.

Avotulen teko ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Tulen saa sytyttää vain maanomistajan luvalla tai sitä varten osoitetulla tulentekopaikalla, ja metsäpalovaroituksen aikana avotulta ei saa tehdä lainkaan. Merkityillä tulipaikoilla polttopuut on tarkoitettu kohtuulliseen käyttöön, ja roskaton retkeily tarkoittaa, että omat jätteet viedään pois. Laavuilla yövytään lyhyesti ja tilaa annetaan myös muille tulijoille.

Tuvissa pätee vanha tapa, jonka mukaan viimeksi tulleelle järjestyy tilaa ja tupa jätetään lähtiessä siistimpään kuntoon kuin se oli tullessa. Kuivia puita voi pilkkoa valmiiksi seuraavaa kulkijaa varten, eikä tulisijaan jätetä kytevää tulta.

Miten suunnittelet ilmaisen retkipäivän

Toimiva retkipäivä syntyy ketjuttamalla lähekkäisiä kohteita. Karttanäkymässä voi rajata haun omaan kuntaan ja katsoa, mitkä kohteet osuvat saman reitin varrelle: esimerkiksi luontopolku, jonka varrella on laavu tai tulentekopaikka, riittää jo puolen päivän ohjelmaksi. Kesällä uimaranta reitin päätepisteenä toimii luontevana taukopaikkana.

Aloittelijan on hyvä valita ensin lyhyt ja merkitty reitti. Moni luontopolku on alle viiden kilometrin mittainen ja kulkee helppokulkuisessa maastossa, ja osa kohteista on esteettömiä. Opastaulut kertovat reitin pituuden ja palvelut, mutta ajantasainen varustetieto löytyy kohdesivulta ennen lähtöä.

Päiväretken runko aikatauluineen

Toimivin ilmainen retkipäivä on väljä. Aamupäivällä siirrytään lähtöpisteelle ja kävellään reitin pisin osuus, kun jalat ovat vireimmillään. Keskipäivällä pidetään pitkä tauko laavulla tai tulentekopaikalla, ja iltapäivä jää paluumatkalle sekä kesällä uintipysähdykselle. Näin päivä joustaa, vaikka matka taittuisi arvioitua hitaammin.

• Aamupäivä: siirtymä kohteelle ja reitin pisin osuus
• Keskipäivä: eväät ja tulistelu taukopaikalla
• Iltapäivä: paluu lyhyempää polkua, kesällä uintitauko
• Kotimatka: valoisaan aikaan, etenkin syksyllä

Usean kohteen ketjutus onnistuu, kun kohteet valitaan valmiiksi saman reitin varrelta. Mäkilammen laavu Mikkelissä on tästä hyvä esimerkki: laavu sijaitsee Sydänmaan retkeilyreitin varrella Mäkilammen rannassa, joten tauko osuu kävelyn varrelle ilman erillistä siirtymää. Liimanninkosken laavun (Muhos) sisääntulokohdassa taas odottavat pysäköintipaikka ja opastaulu, mikä tekee kohteesta helpon lähtöpisteen autolla liikkuvalle.

Vuodenajat ja varusteet

Maksuttomat kohteet elävät vuodenaikojen mukaan. Kevät on lintutornien parasta aikaa, kun muuttolinnut palaavat ja kosteikot heräävät. Kesä sopii uimarannoille ja pitkille polkuretkille, syksy ruskan katseluun ja sienestykseen. Talvella laavut ja tulentekopaikat palvelevat hiihto- ja lumikenkäretkien taukopaikkoina, mutta polttopuuhuolto voi olla talvikaudella rajoitettua.

Uimarantojen karttataso kattaa myös talviuintipaikat, joita on yli 180, joten avantouinnin harrastaja löytää samasta näkymästä ympärivuotiset kohteet. Talviuinnissa turvallisuus perustuu valvottuun paikkaan, lyhyisiin uintikertoihin ja siihen, ettei avantoon mennä koskaan yksin.

Perusvarustus on yksinkertainen: säänmukainen kerrospukeutuminen, tukevat jalkineet, juomapullo, istuinalusta ja pieni ensiapupakkaus. Tulentekoon tarvitaan tulitikut ja puukko, ja märällä kelillä sytykkeet on hyvä pakata kuivaan pussiin. Keväällä ja alkukesästä hyönteiskarkote säästää monelta harmilta.

Kenelle maksuttomat kohteet sopivat

Maksuttomien kohteiden vahvuus on matala kynnys. Pienten lasten kanssa toimivat lyhyet luontopolut ja laavut, joilla makkaranpaisto kantaa pidemmälle kuin kilometrit. Rattaiden tai pyörätuolin kanssa liikkuvalle osa kohteista on esteettömiä: esimerkiksi Kasarminlahden esteetön luontolava (Uusikaupunki) on nimensä mukaisesti esteetön katselupaikka. Kohdesivun varustetiedot kertovat, onko reitillä pitkospuita, portaita tai muita esteitä.

Ilman autoa liikkuvalle parhaita ovat kaupunkien lähikohteet. Luontopolkuja on muun muassa Helsingissä ja Espoossa, ja moni kohde on pyörämatkan tai bussiyhteyden päässä keskustasta. Vaativampaa retkeä etsivälle sopivat erämaisemmat kohteet, joilla palveluita ei ole; silloin varustaudutaan omatoimisesti ja suunnitelma kerrotaan jollekulle etukäteen.

Koiran kanssa retkeilevälle maksuttomat kohteet sopivat hyvin, kunhan koira pidetään maastossa kytkettynä ja taukopaikoilla huomioidaan muut käyttäjät. Lintutorneilla koira jätetään mieluiten tornin juurelle, sillä ahdas tasanne ja kiikaroijat eivät sovi yhteen vilkkaan koiran kanssa.

Aloittelijan yleisimmät virheet

• Liian pitkä reitti: ensimmäiselle retkelle riittää muutama kilometri, sillä maastossa matka taittuu hitaammin kuin asfaltilla.
• Polttopuiden varaan laskeminen: suositulla taukopaikalla puut voivat olla lopussa, joten eväiden pitää toimia myös ilman tulta.
• Metsäpalovaroituksen ohittaminen: varoituksen aikana avotulta ei tehdä edes merkityllä tulipaikalla.
• Myöhäinen lähtö: syksyllä pimeä tulee nopeasti, ja paluu oudolla polulla ilman valoa on turvallisuusriski.
• Puuvillavaatteet: kastuessaan puuvilla jäähdyttää, joten kerrospukeutuminen tehdään teknisistä kankaista tai villasta.

Mikään näistä ei ole vaarallinen, kun kohde on lähellä ja reitti lyhyt. Ensimmäiset retket kannattaa siksi tehdä tutussa ympäristössä ja kasvattaa vaativuutta vähitellen.

Esimerkkejä kartalta

Kartan kohteista näkee, miten monipuolisia maksuttomat retkipaikat ovat. Tankavaaran luontopolun kota (Sodankylä) on hyvä esimerkki kokonaisuudesta: Kuukkelilenkin varrelta löytyy kota, kuivakäymälä ja kaksi tulentekopaikkaa. Liminganlahden lintutornille (Liminka) aiemmin johtaneet pitkospuut on purettu, ja niiden tilalla on nykyisin leveä, helppokulkuinen polku. Linnaistensuon luontopolku Lahdessa on mitaltaan 1,5 kilometriä, joten se sopii myös lyhyeen iltakävelyyn.

Laavuverkosto on tihein Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa laavuja on runsaasti muun muassa Kuopiossa, Kuusamossa ja Sallassa. Luontopolkuja löytyy tasaisesti koko maasta, ja lintutorneja on paljon esimerkiksi Porissa ja Oulussa. Lapsiperheen retkeen sopivia kohteita on koottu erikseen oppaaseen Retkikohteet lasten kanssa, ja kesäkauden lajitekemistä esittelee kesäaktiviteettien opas. Ilmaisia kaupunkikohteita, kuten patsaita ja näkötorneja, kokoaa maksuttomien nähtävyyksien opas.