Laskettelukeskukset

Tämä sivu vastaa hakuun laskettelukeskukset Suomessa: kartalle on koottu 270 kohdetta 154 kunnasta. Mukana ovat laskettelurinteiden lisäksi 101 maastohiihtokeskusta ja hiihtotunnelit, joten sama kartta palvelee sekä rinnelaskijaa että maastohiihtäjää. Latuverkostoja voi selata tarkemmin myös hiihtolatujen kartalta.

Jokaisen keskuksen omalta sivulta löytyvät sijainti ja perustiedot. Kartta auttaa niin talviloman suunnittelussa kuin lähirinteen löytämisessä: moni ei tiedä, että laskettelemaan pääsee myös oman maakunnan pikkurinteessä ilman matkaa Lappiin.

Talven muut kohteet, kuten luistelupaikat ja talviuintipaikat, on koottu talviaktiviteettien oppaaseen.

Suomen laskettelupaikat jakautuvat kahteen päätyyppiin. Etelän ja keskisen Suomen rinteet ovat mäkiä, joissa korkeuserot ovat maltillisia mutta saavutettavuus erinomainen: rinteeseen pääsee illaksi töiden jälkeen. Esimerkiksi Kouvolassa Mielakan Rinnekeskuksen korkeus on 71 metriä ja pisin rinne noin 350 metriä.

Lapin tunturikeskukset ovat kokonaisia lomakohteita, joissa rinteitä, latuja ja palveluita riittää viikoksi. Levillä (Kittilä) rinteitä on 44, ja sen hiihtokoulua kuvataan Suomen suurimmaksi. Tunturissa laskukausi on pitkä ja maisemat avaria, mutta matka ja majoitus tekevät lomasta isomman investoinnin. Vastineeksi saa rinteiden kirjon helposta harjoittelurinteestä vaativiin laskuihin sekä laajat latuverkot rinnepäivien vastapainoksi.

Näiden väliin jäävät vaarojen keskukset, jotka yhdistävät kohtuullisen matkan ja tunturimaisen maiseman. Kontiolahdella Mustavaaran alueella on kaksi kotaa sekä hiihtolatuja vaaramaisemissa.

Valinta tyyppien välillä riippuu siitä, mitä talvelta hakee. Viikonlopun harjoittelupäivät hoituvat lähirinteessä, ja isompi hiihtoloma kannattaa suunnata tunturiin, jossa lasku-uraa ja oheistekemistä riittää koko viikoksi. Moni perhe yhdistää molemmat: taidot hiotaan syksyllä ja alkutalvesta lähirinteessä, ja kevään lomaviikko vietetään pohjoisessa.

Kausi vaihtelee suuresti maan eri osissa. Etelän rinteet avataan, kun pakkaset sallivat lumetuksen, ja kausi kestää tyypillisesti kevättalveen. Pohjoisessa kausi on selvästi pidempi: tunturikeskuksissa lasketaan pitkälle kevääseen, ja kevään hankikelit ovat monen laskijan suosikkiaikaa valon ja pehmeän sään vuoksi.

Sesongit kannattaa tuntea. Hiihtolomaviikot ovat vilkkainta aikaa sekä rinteissä että majoituksessa, ja silloin hinnat ovat korkeimmillaan. Majoitus kannattaa sesonkiviikoille varata hyvissä ajoin. Sesongin ulkopuolella arkipäivä rinteessä voi olla väljä ja edullinen. Rinteiden ja latujen ajantasainen tilanne selviää keskusten omista kanavista, ja sitä kannattaa seurata etenkin alku- ja loppukaudesta.

Maastohiihtäjälle latuverkot tarjoavat vaihtelua koko talveksi: esimerkiksi Suomutunturilla (Kemijärvi) latuverkkoa on 75 kilometriä, josta valaistua 17 kilometriä. Erikoisuuksiin kuuluvat myös koiran kanssa hiihdettävät ladut, joita on esimerkiksi Ylläs Ski Resortin alueella neljä.

Sään vaikutus on rinteessä suuri. Kova pakkanen ja tuuli tekevät hisseistä kylmiä, ja suojasää pehmentää lumen raskaaksi. Miellyttävin laskukeli on usein muutaman asteen pakkanen ja tyyni sää. Kelivaraus kannattaa pitää suunnitelmissa etenkin lyhyellä lomalla.

Laskettelun voi aloittaa missä iässä tahansa, ja pieni lähirinne on aloittelijalle usein parempi paikka kuin iso tunturikeskus: jonot ovat lyhyempiä, rinteet loivempia ja päivä edullisempi. Hiihtokoulun alkeistunti nopeuttaa oppimista huomattavasti ja opettaa heti oikean tekniikan sekä rinnesäännöt. Itsekseen opettelu onnistuu sekin, mutta huonot tottumukset istuvat sitkeässä, joten ohjattu alku maksaa itsensä takaisin.

Keskukset panostavat ensikertalaisiin. Pudasjärvellä Iso-Syötteellä kynnystä lapsille ja ensikertalaisille madaltavat uusi mattohissi sekä helpot reitit. Mattohissi onkin aloittelijan paras ystävä, sillä sen kyytiin pääsee ilman hissinkäytön opettelua, ja ankkurihissin niksit ehtii opetella myöhemmin.

Kypärä kuuluu nykyään jokaisen laskijan varustukseen. Rinnesäännöt ovat yksinkertaiset: alempana laskevalla on etuajo-oikeus, vauhti sovitetaan taitoihin ja levähtämään pysähdytään rinteen reunaan. Väsyneenä ei enää lasketa viimeistä laskua, sillä suurin osa kaatumisista sattuu päivän lopussa voimien hiipuessa.

Laskettelupäivän hinta koostuu hissilipusta, mahdollisista vuokravälineistä ja matkakuluista. Hissiliput myydään tyypillisesti tunneittain tai päivittäin, ja lasten sekä aloittelijoiden alueille voi olla omia edullisempia lippuja. Pienten paikallisrinteiden päivä maksaa murto-osan tunturikeskuksen sesonkipäivästä, joten kokeilu ei vaadi suurta satsausta.

Välineet saa vuokrattua lähes jokaisesta keskuksesta, joten omia suksia tai lautaa ei tarvita alkuun. Vuokraamo myös säätää siteet valmiiksi, mikä on turvallisuuden kannalta tärkeää. Kypärän ja lasit saa vuokralle välineiden mukana, ja lapselle kannattaa varata myös suojashortsit ensimmäisiin harjoituksiin. Kun harrastus vakiintuu, käytettyjen välineiden markkinoilta löytää toimivan setin kohtuuhintaan.

Ruokailut ja tauot kannattaa laskea mukaan päivän budjettiin ja aikatauluun. Rinneravintolat ovat sesonkina ruuhkaisia, joten omat eväät ja termospullo ovat perheellisen klassikkoratkaisu. Lämmittelytauot pitävät etenkin lasten laskupäivän mukavana pakkasella.

Laskettelukeskukset eivät hiljene kesäksi, vaan monet ovat muuttuneet ympärivuotisiksi aktiviteettikohteiksi. Jämsässä Himoksella voi kesäkaudella patikoida, sauvakävellä, pyöräillä maastossa, kalastaa, meloa, ajaa mönkijällä ja pelata golfia.

Kesäkäyttö kannattaa muistaa myös retkeilijän: rinteiden huipuilta avautuvat näköalat ilman suksia, ja monen keskuksen ladut toimivat kesällä polkuina. Kesäkohteita laajemmin kokoaa kesäaktiviteettien opas. Ruska-aika tuo vaaroille ja tuntureille oman sesonkinsa, jolloin samat maisemat vetävät patikoijia ilman lunta.

Lumilautailijalle ja suksilla temppuilevalle monissa keskuksissa on parkkeja ja temppupaikkoja, joiden taso vaihtelee pienistä hyppyreistä isoihin kokonaisuuksiin. Perheen eri harrastajat löytävät siis saman keskuksen sisältä omat paikkansa, eikä päivää tarvitse rakentaa yhden lajin ehdoilla.

Suomalaisen rinnekulttuurin historia näkyy kartalla. Ylläksellä (Kolari) ensimmäinen varsinainen matkailurakennus oli arkkitehti Jouko Ylihannun suunnittelema hirsinen hiihtomaja Ylläskartano, joka valmistui 1950. Tunturimatkailu on siis rakentunut vuosikymmenten kerroksina nykyiseen muotoonsa.

Kartan arvo on kokonaiskuvassa: samalta näkymältä löytyvät Lapin suurkeskukset, vaarojen perhekohteet ja etelän iltarinteet. Kuntarajauksella näet, mitkä kohteet ovat oman kotiovesi ulottuvilla, ja kohdesivut kertovat, mitä kukin keskus tarjoaa. Talvi on Suomessa pitkä, joten siitä kannattaa ottaa ilo irti: lähirinteen iltalasku tai tunturiviikko ovat molemmat saman kartan päässä.