Linnoitukset ja bunkkerit kartalla: yli 100 kohdetta, mukana Salpalinjan bunkkereita, selattavissa kunnittain. Ilmainen, ei tunnusta.
144 kohdetta
Eniten niitä on Helsingissä (25), Lappeenrannassa (21) ja Virolahdella (19). Koko lista on alempana kunnittain, ja kartalta voit rajata oman kuntasi.
Tämä sivu vastaa hakuun linnoitukset ja bunkkerit Suomessa: kartalle on koottu 144 kohdetta 39 kunnasta. Mukana on rajalinnoituksia, kaupunkilinnoituksia, maailmansotien puolustusasemia ja yksittäisiä bunkkereita. Suurin osa kohteista on ulkona ja vapaasti tutkittavissa, joten historiaan pääsee käsiksi ilman pääsylippua. Kategoria sopii sekä sotahistorian harrastajalle että retkeilijälle, joka haluaa kävelylleen kohteen ja tarinan.
Jokaisen kohteen omalta sivulta löytyvät sijainti ja perustiedot. Linnoituskohteet täydentävät luontevasti muuta historiakierrosta: samaan teemaan kuuluvat linnat ja kartanot, museot sekä muistomerkit ja muut nähtävyydet.
Laajempi kulttuurikierros syntyy kulttuurikohteiden oppaan avulla, ja maksuttomia kohteita kokoaa maksuttomien nähtävyyksien opas.
Suomen alueen linnoitteet ovat syntyneet monessa vaiheessa, ja eri aikakausien rakenteet näkyvät kartalla rinnakkain. Vanhimmat kohteet ovat vallihautojen ja multavallien aikakautta, jolloin rajaseutuja varustettiin käsityönä ja linnoitus saattoi olla kylän kokoinen työmaa. Karviassa Kyrön skanssin alueen vanhimmat rakennukset ovat kaksi aittaa, harmaa vuodelta 1710 ja punainen vuodelta 1769, ja harmaan aitan kuulanreikien arvellaan olevan Suomen sodan ajalta.
Kaakkois-Suomen linnoitusketju on oma kokonaisuutensa. Liikkalan linnake (Kouvola) kuuluu kenraali Aleksandr Suvorovin suunnitteluttamaan Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmään ja seisoo vanhan Haminasta Kouvolaan johtavan maantien varrella. Wikipedian mukaan Järvitaipaleen linnoitus (Savitaipale) ja Liikkalan linnake ovat ainoat koskemattomina säilyneet 1700-luvun rajalinnoitukset, mikä on kiinnostanut Museovirastoa.
Ensimmäisen maailmansodan aikana pääkaupunkiseudulle rakennettiin laaja puolustusvyöhyke. Pääkaupunkiseudun ensimmäisen maailmansodan linnoitteet kuuluivat Viaporin meri- ja maalinnoitukseen, joka rakennettiin Pietarin suojaksi ja joka on RKY:n mukaan yksi merkittävimmistä ensimmäisen maailmansodan linnoituskokonaisuuksista.
Kerroksellisuus tekee kategoriasta kiehtovan: samalla retkellä voi nähdä käsin kasattuja 1700-luvun valleja ja betonisia maailmansotien asemia. Kohteiden kunto vaihtelee entisöidyistä muureista sammaloituneisiin kuoppiin, ja molemmilla on oma tunnelmansa. Rapistunut rakenne kertoo ajan kulusta usein vaikuttavammin kuin kunnostettu.
Linnoituskohteissa liikutaan omalla vastuulla, ja muutama perussääntö kannattaa pitää mielessä. Rakenteiden päälle kiipeämistä on syytä välttää: vanhat muurit voivat olla epävakaita, ja kiipeäminen myös kuluttaa suojeltuja rakenteita. Sortumavaarallisiin tiloihin ei mennä, ja mahdollisia kieltokylttejä ja aitauksia noudatetaan, sillä ne ovat paikalla syystä.
Bunkkereiden ja luolien tutkiminen vaatii taskulampun ja harkintaa. Pimeissä tiloissa voi olla kaivoja, rautapiikkejä ja matalia aukkoja, joten sisälle ei kannata mennä yksin eikä valaisimetta. Lapset pidetään raunioilla lähellä ja aikuisen valvonnassa, sillä pudotukset ja aukot eivät aina erotu kasvillisuuden seasta.
Muinaismuistot ja vanhat puolustusrakenteet ovat suojeltuja. Mitään ei kaiveta, siirretä tai viedä mukaan, ja mahdollisista löydöistä ilmoitetaan museoviranomaisille. Metallinetsintä muinaisjäännösalueilla on kielletty. Näin kohteet säilyvät seuraavillekin kävijöille.
Linnoituskohde sopii myös perheretkeksi, kun turvallisuudesta huolehditaan. Lapsille vallit, tunnelit ja tarinat ovat jännittäviä, ja historia muuttuu eläväksi aivan eri tavalla kuin kirjasta lukemalla. Retkeen voi yhdistää eväshetken, sillä monen kohteen ympärillä on ulkoilualueita.
Kohteet keskittyvät historiallisille rajaseuduille ja pääkaupungin ympärille. Kartalla eniten kohteita on Helsingissä, jossa niitä on 25. Lappeenrannassa kohteita on 21, Virolahdella 19, Miehikkälässä 18 ja Kouvolassa 7. Kaakkois-Suomen paino kertoo alueen historiasta idän ja lännen rajamaana: rajan siirtyessä linnoituksia rakennettiin molemmin puolin, ja moni niistä jäi lopulta syrjään ja säilyi siksi.
Virolahdella ja Miehikkälässä kulkijaa ympäröivät itärajan puolustuslinjojen rakenteet, ja Lappeenrannassa linnoitushistoria on osa elävää kaupunkikuvaa kahviloineen ja käsityöläisineen. Espoossa sijaitsevat 6 kohdetta kuuluvat pääosin ensimmäisen maailmansodan linnoitusvyöhykkeeseen, jonka jäänteitä löytyy yllättävän monesta lähimetsästä. Moni pääkaupunkiseudun asukas onkin ulkoillut linnoitteiden keskellä tietämättä sitä.
Kaupunkilinnoituksista Haminan linnoitus on säilynyt osana elävää kaupunkia, ja Wikipedian mukaan sen keskusbastioniin nousi 1998 Euroopan suurin kesäajan telttakatos. Kouvolassa Utin linnoituksen päälinnoituksen muureja on Puolustusvoimien toimesta kunnostettu 1960-luvulta lähtien.
Helsingissä Viaporin maarintaman ampumatarvikevarasto on luokitukseltaan valtakunnallisesti merkittävä arkeologinen kohde, ja Reimarlan rauniot ovat ensimmäisen maailmansodan ajalta, rakennettu vuosien 1915 ja 1918 välillä. Nämä kohteet muistuttavat, että suuren historian jäljet voivat odottaa aivan arkisten reittien varrella. Kartta kokoaa ne yhteen näkymään, josta oman retken voi aloittaa vaikka ensi viikonloppuna.
Kartalla on 144 kohdetta kategoriassa Linnoitukset & bunkkerit, 39 kunnassa. Luku on kohteiden määrä tässä palvelussa, ei virallinen kokonaismäärä Suomessa.
Eniten kohteita on Helsingissä (25 kpl). Kunnittainen lista löytyy tältä sivulta ja kartan voi rajata kunnalla.
Kohdesivulta. 5 kohteella on kotisivulinkki ja 1 kohteella puhelinnumero. Ajantasaisin tieto on aina kohteen omalla sivulla.
Voi. Kartalla näkyvät kaikki 144 kohdetta, ja niitä voi suodattaa kunnan, alakategorian tai nimen mukaan. Kartta avautuu tältä sivulta.
Useimpiin kohteisiin tutustutaan omatoimisesti kävellen. Ennen käyntiä kannattaa lukea kohteen tausta, sillä maastossa rakenteet avautuvat paremmin, kun tietää mitä katsoo: valli, juoksuhauta ja tykkiasema erottuvat metsästä vasta harjaantuneelle silmälle. Karttasovellus puhelimessa auttaa hahmottamaan, missä kohdassa laajaa kokonaisuutta kulloinkin liikkuu. Kohdesivujen perustiedot auttavat alkuun, ja syvemmälle pääsee paikallisten museoiden ja opastaulujen avulla.
Suurimmissa kohteissa on opastauluja ja merkittyjä reittejä, ja osaan järjestetään opastettuja kierroksia kesäisin. Opastus syventää käyntiä huomattavasti, sillä linnoitushistoria on täynnä yksityiskohtia, joita rakenteista ei itse arvaa. Pienemmät kohteet ovat hiljaisia metsäkohteita, joissa kulkija on usein yksin historian kanssa. Juuri tämä hiljaisuus on monelle kävijälle linnoitusretkien vetovoima.
Kävelykengät ovat linnoituskierroksen tärkein varuste. Maasto on epätasaista, vallit jyrkkiä ja kivet sammaleisia, joten tukevat jalkineet tekevät käynnistä turvallisen ja mukavan.
Paras aika linnoituskohteille on sula maa. Keväällä ja syksyllä matala kasvillisuus paljastaa rakenteet parhaiten, ja lehdettömässä metsässä vallit ja hautalinjat erottuvat kauas. Moni harrastaja pitääkin myöhäissyksyä parhaana linnoitusaikana. Kesällä rehevä kasvusto voi peittää pienempiä rakenteita, mutta silloin opastukset ja oheispalvelut ovat parhaiten tarjolla. Kuivalla säällä myös vallien ja kaivantojen pohjat ovat kulkukelpoisia.
Talvella lumi tasoittaa maastonmuodot ja kätkee suuren osan rakenteista, joten varsinainen tutkimusretki kannattaa siirtää kevääseen. Kaupunkikohteet, kuten vallit ja bastionit puistoalueilla, ovat sen sijaan saavutettavissa ympäri vuoden. Talvinen valli lumessa on omalla tavallaan tunnelmallinen näky, vaikka yksityiskohdat jäävätkin piiloon.