Melonta & SUP

Kartalle on koottu 382 melontaan ja SUP-lautailuun liittyvää kohdetta 127 kunnasta. Mukana on melontareittejä, vesillelasku- ja rantautumispaikkoja, vuokraamoja ja tukikohtia. Joukossa on myös kuusi soutustadionia ja kolme varsinaista melontakeskusta. Kohteiden omilta sivuilta löytyvät sijainti ja perustiedot.

Melonta on tapa nähdä Suomen vesistöt aivan uudesta kulmasta. Kajakin tai kanootin kyydissä pääsee paikkoihin, joihin ei johda tietä, ja matalassa kulkeva SUP-lauta sopii rantavesien tutkimiseen. Vesille pääsee lähes joka puolella maata.

Kartan vahvuus on kokonaiskuva: samalta näkymältä näkee reitit, taukopaikat ja vuokraamot. Näin melontaretken voi suunnitella alusta loppuun ilman erillisiä karttoja ja hajallaan olevia reittikuvauksia.

Melontakohteet jakautuvat luonteeltaan reitteihin, tukikohtiin ja palveluihin. Reitti kertoo minne meloa, tukikohta tarjoaa paikan aloittaa ja lopettaa, ja vuokraamot sekä kurssipaikat auttavat alkuun ilman omaa kalustoa. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, josta jokainen löytää oman tasoisensa retken lähivesiltä tai kauempaa.

Kajakki on kannellinen ja kapea, ja siinä istutaan jalat ojennettuina. Se on nopea ja pitää kurssinsa myös tuulessa, joten se sopii järvien selkävesille ja merelle. Aloittelijalle sopivat leveämmät retkikajakit, jotka ovat vakaita mutta kulkevat silti kevyesti.

Avokanootti on avonainen ja tilava. Siihen mahtuu kaksi melojaa ja reilusti varusteita, minkä vuoksi se on suosittu perheretkillä ja pidemmillä erävaelluksilla. Avokanootti on tuulessa kajakkia työläämpi, joten se viihtyy parhaiten suojaisilla reiteillä ja joilla.

SUP-laudalla seistään ja melotaan yksilapaisella melalla. Laji on helppo aloittaa, ja lauta kulkee mukana pienessäkin autossa. SUP sopii tyynille rantavesille ja lyhyille lenkeille, mutta pidemmillä matkoilla kajakki on käytännöllisempi valinta.

Kaluston voi vuokrata tai hankkia omaksi. Vuokraaminen on järkevä tapa aloittaa, sillä samalla selviää, mikä välinetyyppi omaan käyttöön sopii. Vuokraamosta saa yleensä myös melontaliivit, aukkopeiton ja lyhyen opastuksen, joten ensikertalainen pääsee vesille turvallisesti ilman omia hankintoja ja kuljetusjärjestelyjä.

Aloittelijan reitti on suojainen, rantoja myötäilevä ja lyhyt. Pieni järvi tai kapea salmi on parempi valinta kuin avoin selkä, sillä tuuli nostaa isolle järvenselälle nopeasti aallokon. Hyvä ensiretki kestää pari tuntia, ei koko päivää.

Jokireiteillä virta tekee osan työstä, mutta kosket vaativat kokemusta tai ohjatun retken. Reittikuvauksista näkee, millaiselle melojalle reitti sopii. Esimerkiksi Juvalla sijaitseva Oravareitti taipuu perheiden melottavaksi.

Ohjattu kurssi on nopein tie alkuun. Espoossa toimivan Canoan Meloja 1 -peruskurssi on suunnattu aikuisille aloittelijoille. Vuokrakaluston ehdot vaihtelevat: esimerkiksi Kouvolassa sijaitsevan Lapinsalmen melontatukikohdan vuokraajalta edellytetään aiempaa melontakokemusta ja kaluston tuntemusta.

Melontakausi alkaa jäiden lähdöstä ja jatkuu pitkälle syksyyn. Alkukeväästä vesi on vielä hyvin kylmää, vaikka ilma lämpenee, joten kylmän veden varusteet ja rantoja myötäilevä reitti ovat silloin erityisen tärkeitä.

Keskikesä on kauden ydintä: vesi on lämmintä, illat valoisia ja vuokraamot auki. Silloinkin sää ratkaisee päivän suunnitelman. Tuuliennuste on melojalle tärkein yksittäinen tieto, sillä vastatuuli hidastaa ja sivuaalto väsyttää kokemattoman nopeasti.

Jokireiteillä myös vedenkorkeus vaikuttaa melottavuuteen. Keväällä virtaama on suurimmillaan ja kosket vaativimmillaan, loppukesästä matala vesi voi paljastaa kiviä ja pakottaa taluttamaan. Reitin ajantasainen tilanne kannattaa selvittää ennen lähtöä paikallisista lähteistä, sillä sama reitti voi olla eri kuukausina aivan erilainen.

Syksyllä vesillä on hiljaista ja ruska värjää rannat. Kylmenevä vesi kasvattaa riskejä, joten syysmelonta sopii parhaiten kokeneille ja hyvin varustautuneille. Muita kesän vesiaktiviteetteja löytyy oppaasta kesäaktiviteetit ja kesäkohteet.

Melontakohde on kartalla useimmiten paikka, josta pääsee veteen — ei palvelu, jolla on aukioloaika. Kartan kohteista vain harvaan on kirjattu aukiolo tai verkkosivu, ja se kertoo kategorian luonteesta: kyseessä on ranta, laituri tai laskupaikka.

Käytännössä tärkein kysymys on, miten kaluston saa veteen. Loiva hiekkaranta ja matala laituri ovat kajakille helpoimmat; jyrkkä kivikkoranta on hankala myös kokeneelle. Kohdesivun sijainti ja kartan satelliittikuva kertovat tästä enemmän kuin mikään kuvaus.

Kalustoa ei tarvitse omistaa. Vuokrausta tarjoavat melontakeskukset, leirintäalueet ja ohjelmapalveluyritykset, ja vuokraus kannattaa varata etukäteen — erityisesti heinäkuussa ja viikonloppuisin. Vuokraamo myös neuvoo, mikä reitti sopii aloittelijalle sen päivän tuulella.

Jokamiehenoikeudet kattavat vesillä liikkumisen ja rantautumisen. Ne eivät kuitenkaan kata rantautumista pihapiiriin tai sen välittömään läheisyyteen, eivätkä nuotion tekoa toisen maalle ilman lupaa.

Suojelualueilla voi olla liikkumisrajoituksia erityisesti lintujen pesimäaikaan keväällä ja alkukesällä. Rajoitukset on merkitty maastoon ja alueen omiin ohjeisiin, ja ne koskevat myös melojaa.

Pysäköinti ja kantomatka kannattaa selvittää etukäteen. Kajakin kantaminen sadan metrin päähän on eri asia kuin auton peruuttaminen laiturin viereen, ja se ratkaisee, onnistuuko retki yksin.

Reittimelojaa kiinnostavat kanavat. Ruovedellä sijaitsevan Muroleen kanavan yli menevä silta on kääntösilta, joka tuli 1877 ainutlaatuisen kaksiosaisen nostosillan tilalle. Virtain suunnalla Herraskosken kanavan käytöstä ja kunnossapidosta vastaa Väyläviraston urakoitsijana GRK Suomi Oy.

Kalastava meloja löytää erikoiskalustoa: Nurmijärvellä toimivalla Welhonpesällä on kalastuskajakkeja usealta valmistajalta, muun muassa RTM:ltä, Perceptionilta ja Jacksonilta, sekä poljettavia malleja. Pohjoisen jokivesiltä kartalla on esimerkiksi Äkäsjoki, joka tuotti vuoden 2006 selvityksen mukaan noin 1100 luonnossa syntynyttä meritaimenen vaelluspoikasta.

Hiljaisempia jokireittejä edustaa Sastamalassa virtaava Kourajoki, jonka ainoa silta on yläjuoksulla, missä Putajantieltä haarautuva Vesunnintie ylittää joen. Tällaiset pikkujoet palkitsevat melojan rauhalla, jota isommilta reiteiltä ei aina löydy.

Kohdesivuilta näkee sijainnit ja pääsee vertailemaan vaihtoehtoja ennen retkipäätöstä.

Melontaliivit ovat vesillä aina päällä, eivät kannella. Mukaan kuuluvat myös vesitiiviisti pakatut varavaatteet, puhelin kuivapussissa ja juotavaa. Kylmällä vedellä märkä- tai kuivapuku on tarpeen. Retkisuunnitelma on hyvä kertoa jollekulle etukäteen.

Aloittelijan ei kannata lähteä vesille yksin. Ryhmässä melominen on turvallisempaa ja mukavampaa, ja kokeneempi seura opettaa huomaamatta oikeat tekniikat. Melontaseurat ja ohjatut retket ovat hyvä tapa löytää seuraa, ja samalla karttuu kokemusta erilaisista vesistä ja olosuhteista.

Jokamiehenoikeudet tekevät melonnasta vapaata: vesillä saa liikkua ja rantautua tilapäisesti muualla paitsi pihapiirissä ja erityiskohteissa. Tauolle voi pysähtyä esimerkiksi laavulle tai taukopaikalle, ja avotulen teko vaatii merkityn tulentekopaikan tai maanomistajan luvan.

Retken jälkeen voi vilvoitella uimarannalla, ja koskien katselijalle kartalta löytyvät myös vesiputoukset ja kosket. Laajempi kokonaisuus vesistöjen äärellä liikkumiseen on oppaassa vesikohteet.