Vaellusreitit kartalla: yli 1600 reittiä Karhunkierrokselta Hetta-Pallakselle ja Kalottireitille, kunnittain. Ilmainen, ei tunnusta.
1 641 kohdetta
Eniten niitä on Kuopiossa (53), Porissa (52) ja Helsingissä (41). Koko lista on alempana kunnittain, ja kartalta voit rajata oman kuntasi.
Loput kohteet löytyvät kartalta ja kuntalistasta.
Tälle kartalle on koottu 1 641 vaellus- ja retkeilyreittiä 260 kunnasta. Aineistossa on 854 vaellusreittiä, 719 retkeilyreittiä ja 52 ikonisiksi luokiteltua vaellusreittiä, eli kokonaisuus kattaa lyhyet päiväpolut, viikonloppureitit ja pitkät klassikkovaellukset. Jokaisen reitin kohdalta näet sijainnin kartalla sekä saatavilla olevat perustiedot.
Kartta vastaa hakuun, jossa etsitään vaellusreittejä oman asuinseudun tai matkakohteen läheltä. Reittien kirjo on laaja: osa kulkee kaupunkien lähimetsissä, osa erämaassa kaukana palveluista, joten reitin luonne kannattaa selvittää ennen lähtöä.
Reittejä voi selata sekä kunnittain että karttaa liikuttamalla. Hakusanojen perusteella vaeltajia kiinnostavat sekä yksittäiset tunnetut reitit että kokonaiskuva oman seudun tarjonnasta, ja kartta vastaa molempiin tarpeisiin.
Retkeilyreitti on tyypillisesti päiväretkeen sopiva, merkitty ja huollettu reitti, jonka varrella voi olla taukopaikkoja. Vaellusreitti on pidempi ja vaatii jo retkivarusteita sekä suunnittelua. Ikoniset vaellusreitit ovat maan tunnetuimpia kokonaisuuksia, joihin liittyy usein myös kulttuurihistoriaa. Retkeilyreittejä on aineistossa lähes yhtä paljon kuin vaellusreittejä, joten lyhyemmän matkan kulkijalle on tarjolla laaja valikoima.
Hyvä esimerkki historiallisesta reitistä on Ruijanpolku (Sodankylä), joka lukeutuu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Vienan reitin (Suomussalmi) Suomen puoleinen osuus toimii nykyään kunnostettuna ja opastettuna matkailureittinä. Lyhyemmästä päästä luontopolut on koottu omalle kartalleen.
Merkityt reitit on tavallisesti osoitettu maastossa maalimerkein, nauhoin tai viitoin, ja risteyksissä opasteet kertovat suunnan. Merkintöjen kunto vaihtelee, joten kartta kannattaa pitää mukana silloinkin, kun reitti on merkitty. Talvella merkit voivat olla lumen peitossa, jolloin reitin seuraaminen vaatii tarkkuutta.
Päiväretkellä pärjää tukevilla kengillä, säänmukaisella kerrospukeutumisella, eväillä ja juomavedellä. Pidemmälle vaellukselle tarvitaan lisäksi kartta ja kompassi tai varmennettu sähköinen navigointi, ensiaputarvikkeet, istuinalusta ja sään mukaan sadevaatteet. Yön yli kestävällä vaelluksella mukaan tulevat majoite, makuupussi ja retkikeitin.
Reittien varsilla olevat taukopaikat löytyvät laavujen ja tulentekopaikkojen kartoilta, mikä helpottaa taukojen ja yöpymisten suunnittelua.
Yöpyminen onnistuu jokamiehenoikeuksien nojalla tilapäisesti myös merkittyjen paikkojen ulkopuolella, kunhan siitä ei aiheudu haittaa maanomistajalle. Suojelualueilla yöpymistä ja tulentekoa koskevat alueen omat säännöt, jotka kannattaa tarkistaa ennen retkeä.
Sulan maan kausi on vaeltamisen pääsesonki. Keväällä etelän reitit kuivuvat ensin, ja pohjoisessa tunturireittien kausi alkaa vasta kesäkuussa lumien sulettua. Keskikesällä valoisa aika on pitkä, mutta hyttiset ovat pahimmillaan erityisesti suo- ja erämaareiteillä.
Syksyn ruska on suosittua vaellusaikaa etenkin Lapissa, jonne haut kohdistuvat muutenkin vahvasti: tunnetut tunturireitit kuten Hetta-Pallas ja Pyhä-Luosto kuuluvat haetuimpiin vaelluskohteisiin, samoin Kolin seudun patikointi. Ruska-aika on lyhyt, joten sen suosituimmat viikot ovat tuntureilla myös vilkkaimpia. Talvella osa reiteistä palvelee lumikenkäilijöitä, ja hiihtäjälle saman seudun ladut löytyvät hiihtolatujen kartalta.
Kevättalvella tunturialueilla liikutaan myös hiihtäen, mutta sulan maan vaeltajalle alkukesä on pohjoisessa vielä epävarmaa aikaa, sillä purot ovat tulvillaan ja reitit paikoin lumessa. Reittien kunto ja mahdolliset sulkuilmoitukset kannattaa tarkistaa ylläpitäjältä ennen pitkää matkaa.
Muutama reitti havainnollistaa kartan monipuolisuutta. Sininen tie (Vaasa) kulkee valtaosin laajojen, harvaan asuttujen metsäalueiden halki. Pielpajärven erämaakirkon polku (Inari) päättyy kirkolle, jonka kellotornin keskuspuuhun rakentajat veistivät tekstin: Herraa kiittäkööt kaikki, jotka elos on.
Piikkiön Linnavuoren reitistön (Kaarina) varrella on Pohtionvuori, joka nousee 89 metriin ja on kunnan korkein kohta, ja sen laella lepää pitäjän suurin hautaröykkiö. Iskmo-Jungsundin vaellusreitin (Mustasaari) rakentamisen toiseen vaiheeseen kuului uistinvidan poistoa järvistä sekä Kråknässkatanin vanhan uimarannan kunnostus. Reittien lähellä olevat uimapaikat löydät uimarantojen kartalta.
Reittien kirjo ulottuu kulttuuriympäristöistä esteettömiin lähireitteihin, ja juuri se tekee kartasta käyttökelpoisen: sama työkalu palvelee sunnuntaikävelijää ja viikon vaellusta suunnittelevaa.
Kartalla on 1 641 kohdetta kategoriassa Vaellusreitit, 260 kunnassa. Luku on kohteiden määrä tässä palvelussa, ei virallinen kokonaismäärä Suomessa.
Eniten kohteita on Kuopiossa (53 kpl). Kunnittainen lista löytyy tältä sivulta ja kartan voi rajata kunnalla.
Kohdesivulta. 868 kohteella on kotisivulinkki ja 411 kohteella puhelinnumero. Ajantasaisin tieto on aina kohteen omalla sivulla.
Voi. Kartalla näkyvät kaikki 1 641 kohdetta, ja niitä voi suodattaa kunnan, alakategorian tai nimen mukaan. Kartta avautuu tältä sivulta.
Ensikertalaisen kannattaa aloittaa merkityltä päiväreitiltä, jonka voi tarvittaessa keskeyttää. Pituuden lisäksi ratkaisee maasto: sama kilometrimäärä on aivan eri suoritus tasaisella kankaalla kuin louhikossa tai suolla. Reittikuvaukset kertovat usein suoraan, kenelle reitti on suunnattu. Reitin voi usein myös lyhentää, sillä monella pidemmällä reitillä on yhdyspolkuja ja vaihtoehtoisia lähtöpisteitä, joten sama maasto taipuu sekä lyhyeen että pitkään päivään. Esimerkiksi Mustan kiven kierros (Hyvinkää) sopii kuvauksensa mukaan päivä- ja viikonloppuretkeilyyn maastossa liikkumaan tottuneille patikoijille.
Esteettömiä reittejä rakennetaan koko ajan lisää. Martimon retkeilyreitillä (Oulu) valmistui syksyllä 2022 esteetön, suuntaansa noin kilometrin mittainen osuus Järviaavan laitaan. Tällaiset reitit sopivat myös rattaiden kanssa liikkuville ja niille, joille pitkä epätasainen polku ei ole vaihtoehto.
Sään muutos on vaeltajan suurin yksittäinen riski. Tunturissa sää voi vaihtua nopeasti ja suojaa on avomaastossa vähän, joten reitin varren autiotuvat ja taukopaikat kannattaa painaa mieleen jo suunnitteluvaiheessa. Matkapuhelimen kuuluvuus voi erämaassa olla katkonaista, eikä sen varaan pidä laskea ainoana navigointi- ja hätävälineenä.
Reittejä löytyy kartalta koko maasta. Aineistossa eniten reittejä on Kuopiossa, jossa niitä on 53. Porissa reittejä on 52, Helsingissä 41, Pyhäjoella ja Espoossa kummassakin 28 sekä Mustasaaressa 25.
Kärkilista kertoo, että vaeltamaan pääsee muuallakin kuin tuntureilla: kaupunkien lähireitit tarjoavat retkitunnelmaa ilman pitkää ajomatkaa. Laajemmat erämaiset kokonaisuudet painottuvat Itä- ja Pohjois-Suomeen, ja suojelualueiden reitit löytyvät myös kansallispuistojen kartalta.
Rannikon ja saariston reitit ovat oma lajinsa: meren rannassa maasto on avointa ja tuulista, ja retkeen voi yhdistää käynnin vaikkapa majakalla. Sisämaassa reitit seurailevat usein harjuja ja järvien rantoja.