Patvinsuon kansallispuisto

Kuvaus

Retkeilypolkuja on merkitty alueelle yhteensä 80 kilometriä, ja niistä 20 kilometriä kulkee pitkosten päällä. Suomunjärvelle asettui ensimmäisiä asukkaita jo 1600-luvulla, ja Wikipedian mukaan alueen kulotuskokeilu oli Euroopan ensimmäinen laatuaan.

Puiston vanhin rakennus, Kuikkaniemen savupirtti, on peräisin 1900-luvun alusta. Luontotuvalta saa kalastusluvat, veneitä ja kanootteja, rantasaunan sekä yöpaikan. Kolme luontopolkua kattaa maaston vaihtelun: kuivien kankaiden 4,5 kilometrin Mäntypolku, soiden 3,3 kilometrin Lakkapolku ja sekametsän 3 kilometrin Kuusipolku.

Alueella on kahdeksan telttailupaikkaa, yhdeksän tulentekopaikkaa ja kaksi keittokatosta. Suomunjärvi kattaa yli 600 hehtaaria, ulottuu viiden kilometrin pituudelta ja levenee paikoin neljään kilometriin; lähistöllä on myös vanhaa aarnimetsää noin 700 hehtaaria. Puisto perustettiin vuonna 1982 ja ulottuu sekä Lieksan että Ilomantsin alueille.

Järven rannoilla hiekkarantaa on 24 kilometriä, ja alue kuuluu Pohjois-Karjalan biosfäärialueeseen. Pinta-alasta vesialueita on yhdeksän neliökilometriä, ja puistossa on kaksi järveä, suurempi Suomunjärvi ja pienempi Iso Hietajärvi. Suomunjärven rannalla toimii puiston opastuskeskus.

Muikku kutee järvessä vasta joulukuussa, ja järvi tunnetaan kalaisana sekä syvimmillään 27-metrisenä. Soita on yli puolet puiston pinta-alasta, ja ne vaihettuvat eteläisistä keitaista pohjoisiin aapasoihin. Laajimpia soita ovat Lahnasuo, Hulkkonen ja Patvinsuo, ja metsätyyppinä vallitsevat kuivat, mäntyvaltaiset kankaat.

Karhukanta on runsas, ja alueella elää myös ahma, ilves ja susi; karhu näkyy myös puiston logossa. Vuonna 1945 Nälmänpuroon istutetut kanadanmajavat ovat koko maakunnan majavakannan alkulähde, ja majavia elää nykyisin noin 20–30 patoineen lähes joka purossa. Alueella havaittiin idänturturikyyhky toukokuun 17.–18. päivinä 2006.

Metsien ennallistamiseen on käytetty kulotusta vuodesta 1989 lähtien. Karjalan Kierros -reitistön poluista täällä kohtaavat Patvinpolku (80 km), Susitaival (90 km) ja Karhunpolku (138 km). Lintujen tarkkailuun on kolme rakennelmaa: Surkansuon ja Lahnasuon laidan lintulavat sekä Teretinniemen torni.

Puiston alue leikkaa osittain Rajavartioston käyttämän Hiienvaaran ampuma-alueen, jonne ei ole pääsyä.