Ala-Lemun kartano

Kuvaus

Alueella olevien talojen historiaa tunnetaan 1400-luvulta alkaen, ja varsinaisen kartanon historia tunnetaan vuodesta 1567. Alalemusta käytettiin myös nimitystä Lemunniemi, ja se oli 1400- ja 1500-luvulla kaksitaloinen kylä.

Tila muuttui vuonna 1557 Eerik Haakoninpoika Slangin rälssitaloksi ja säilytti rälssioikeutensa niin sanotussa isossa reduktiossa 1683. Rälssikartano muotoutui vuonna 1763 alkaneessa isojaossa, jossa vanha sarkajakoinen viljelymuoto väistyi. Uudesta rakennuspaikasta sopivat isojaon yhteydessä vuonna 1764 hovisihteeri Anders Mondolin ja piispa Kaarle Mennander.

Rakentaminen aloitettiin kesällä 1765, ja päärakennus otettiin käyttöön kesällä 1767 muuraus- ja sisustustöiden jälkeen. Nykyisen, vuonna 1767 valmistuneen päärakennuksen on suunnitellut Christian Friedrich Schröder. Suomen sodassa vuosina 1808-1809 Ruotsin armeija nousi maihin kartanon rannassa marssiakseen Turkuun, ja alueella on nähtävillä maavallitus eli kanuunakukkula.

Kartanon ulkoasua muokattiin 1920-luvulla klassiseen tyyliin; rakennuksiin kuuluivat tuolloin 700-neliöisen päärakennuksen lisäksi väentupa, vuonna 1925 rakennettu talli, aitta, kaksi vajaa, kotitarvemylly ja rantasauna. Kartanoalueen puutarhan perusti piispa Kaarle Mennander vuonna 1767, ja sen perustamista valvoi kasvitieteilijä, professori Pehr Kalm. Puutarhaan istutettiin aluksi omenapuita sekä karviais- ja viinimarjapensaita, ja vuosina 1893-1922 puutarhaa laajennettiin ja aloitettiin hedelmäpuiden suurviljely.

Päärakennus on nykyisin majoituskäytössä, ja siihen on rakennettu kokoustiloja; vuonna 2007 otettiin käyttöön tallin yhteyteen rakennetut ravintolatilat.