Kuokkastenkoski

Kuvaus

Ensimmäinen teollisuuslaitos oli 1840 Alanivaan valmistunut saha, jossa sahattiin tukkipuuta koti- ja ulkomaan markkinoille. Koski on 350 m pitkä, putouskorkeutta on 8,9 m, keskivirtaama 15 m³/s ja suurin virtaama 165 m³/s.

Teollisuuslaitokset menivät konkurssiin 1903 ja siirtyivät Pankakoski Oy:lle; rautatehdas lopetettiin 1908 ja masuuni purettiin. Teollisuudesta on jäljellä betoniset perustukset, kosken rannalla oleva hovi sekä työnjohtajan talo, joka kunnostettiin 1978 Nurmeksen seurakunnan käyttöön. Voimalaitos rakennettiin 1962 ja uudistettiin 1989, ja sitä ylläpitää Nurmeksen Sähkö Oy.

Kuljetuksia varten rakennettiin 1800-luvun lopulla kapearaiteinen rautatie, jonka linjapituus oli noin 500 metriä ja kokonaispituus noin 600 metriä; siitä on jäljellä vain ratapenger. Kohde on koski, kyläkunta ja entinen sahan ja rautaruukin ympärille kasvanut teollisuusyhdyskunta Valtimonjoen reitin suussa, ja kosken kautta vedet laskevat Pielisen Kuokkastenjärveen. Saha seisoi kokonaan vuodesta 1854 vuoteen 1856, kun itämainen sota vaikeutti Venäjän-vientiä.

Antti Juhana Mustonen osti sahan 1861 ja siirsi toiminnan Utrankoskeen, ja sama liikemies rakensi koskelle rautatehtaan, joka valmistui 1877. Ruukin raaka-aineena oli lähiseudun järvimalmi, josta masuunissa pasuttamalla tehtiin harkkorautaa. Tehtaan ympärille nousi nopeasti muutakin teollisuutta: laivankorjaustelakka, kaksi lotjaveistämöä, tiiliruukki, tärpättitehdas, höyläämö, kalkkimylly, sähköhuone, meijeri, mylly ja saha, ja ruukin alueelle syntyi noin 500 hengen yhdyskunta rakennuksineen.

Gutzeit piti sahaa käynnissä 1920-luvulle ja mylly toimi vielä pidempään.