Vanhankaupunginkoski

Kuvaus

Vantaanjoen suulla sijaitseva Vanhankaupunginkoski on kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Koskesta on pyydetty sinisampia, suurimmat 51 ja 67 kiloa painaneet yksilöt kesällä 1756.

Vesilaitoksen toiminta alueella loppui 1972, ja rakennukset jäivät tyhjilleen. Saastumisen myötä lohikanta väheni, mutta on elpynyt itähaaran kunnostuksen ja veden laadun parannuttua. Vesistöä pidetään Suomenlahden parhaana taimenjokena nykyään, viimeisten 20 vuoden kunnostustöiden ansiosta.

Kaupunginhallitus päätti vuonna 2015 selvittää padon purkamisen vaikutuksia Jukka Relanderin vuotta aiemmin tekemän purkuesityksen pohjalta; selvityksessä padon purkamisen haitat arvioitiin hyötyjä suuremmiksi, eikä purkamiselle nähty perusteita. Helsinge fors eli Helsinginkoski oli kosken alkuperäinen nimi, ja sen äärelle perustettiin Helsinki vuonna 1550. Helsingin perusti Kustaa Vaasa 12. kesäkuuta 1550 vanhan Koskelan kylän paikalle.

Vuonna 1551 joen haarojen väliselle saarelle perustettiin Kuninkaankartano. Myllyjä ja patoja on koskessa ollut vuosisatoja, ja nykyinen pato valmistui 1876. Vesilaitoksen entisiin tiloihin perustettiin myöhemmin Tekniikan museo.

Liikakalastuksen ja jokien patoamisen vuoksi sinisampi hävisi Itämerestä 1900-luvulla. Kahteen haaraan jakautuvan kosken haarojen välissä on Kuninkaankartanonsaari. Toinen haaroista on padottu.

Toistuvat tulvat saivat Pietari Brahen siirtämään kaupungin hallinnon keskuksen Vironniemelle vuonna 1640. Padon yhteydessä toimii 0,2 megawatin vesivoimalaitos. Kuntaraja kulki ennen vuoden 1946 aluevaihdosta kosken toista haaraa pitkin.

Voimalan toiminta päättyi vuonna 1970 ja käynnistyi jälleen vuonna 2000.

• Pysäköinti 71 m
• Pysäkki 57 m
• Keskustaan 5,6 km