Korkeakoski (Maaninka)

Kuvaus

Wikipedian mukaan noin 36 metriä korkea louhikkoputous on Suomen korkein yhtenäinen vesiputous ja siksi suosittu luonto- ja matkailukohde. Polun varrella on laavu ja tulentekopaikka, ja polulta alkaa Kokonkallion näköalareitti.

Kuopiosta tehtiin retkiä jo 1860-luvulla, ja silloin rakennettiin ensimmäiset portaat alas laaksoon. Rengasmainen Kanjonin kierros on kaikkiaan viisi kilometriä: siihen kuuluu 3,5 kilometrin luontopolku pysäköintialueelta Tuovilanlahden koululle ja 2 kilometrin paluumatka asfalttitietä. Alueella kasvaa vaateliasta ja harvinaista lajistoa, muun muassa kaksi uhanalaista kasvia: myyränporras ja hajuheinä.

Maaston ja eliöstön suojaksi putoukselle ja kanjonin pohjalle vie polku, jossa on portaat ja kaiteet. Koski on syntynyt muinaiseen kallioperän murtumalinjaan, jonka kallioreunoja näkyy paikoin putouksen kohdalla. Kosken äärellä on nuotiopaikka ja pöytäryhmiä.

Rotkon seinämät ovat rehevän kasvillisuuden peitossa ja jopa 40 metriä korkeita. Natura 2000 -verkostoon kuuluva yksityismaiden luonnonsuojelualue perustettiin 1997 turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Kyseessä on luonnontilainen koski Korkeakoskenjoessa.

Viiden talon yhteinen mylly toimi ainakin vuoteen 1886 asti, jolloin sille määrättiin veroa Pielaveden kuntakokouksessa. Muistitiedon mukaan tulva vei myllyn mennessään suunnilleen vuonna 1890. Matalan veden aikaan kosken yläjuoksulla erottuu yhä kaksi myllynkiveä.

Elias Lönnrot ja Zacharias Topelius kirjoittivat koskesta kirjoissaan, joissa on myös Lennart Forsténin piirros siitä. Koskimatkailun laman myötä ylläpito päätettiin lakkauttaa vuonna 1913. Vuosina 1990–1992 Maaningan kunta rakensi kahvion ja Tielaitos sillan sekä pysäköintialueen.

Vierailijoita käy nykyisin kymmeniätuhansia vuodessa. Natura-alueen pinta-ala on 29 hehtaaria. Polun ylläpidosta vastaa nykyisin Kuopion kaupunki, joka uusi Kanjonin kierroksen rakenteet kesällä 2020.