Kyrön skanssi

Kuvaus

Yksi tykkipatteri eli redutti erottuu yhä maastossa ja on luokiteltu historiallisen ajan kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Ruotsin armeija perusti varustuksen 1630-luvulla nykyisen Kantin kylän alueelle, ja paikalla saattoi olla jo nuijasodan aikaan pieni maavarustus ampumahautoineen ja tykkipattereineen.

Kestikievari toimi alueella jo 1640-luvulta alkaen: Pietari Brahe myönsi 5. kesäkuuta 1640 jämijärveläiselle Yrjö Luukkaanpoika Kontille luvan kestikievarin pitoon, ja kestikievaritalo oli vapautettu henkilö- ja karjaveroista vuoteen 1675 saakka. Vuonna 2019 valmistuneen Kulttuurikeskus Skantzin arkkitehtuuriin on otettu vaikutteita skanssin sotilashistoriasta, ja kohde on myös Karvian vaakunan aiheena. Valtaneuvokset Gabriel Oxenstierna ja Herman Wrangel määräsivät 30. huhtikuuta 1632 päivätyllä kirjeellä majuri Jöran Svinhufvudin rakentamaan skanssin Ylä-Satakuntaan, ja nimi juontui siitä, että linnake oli silloisen Hämeenkyrön pitäjän alueella.

Päätehtävänä oli toimia tukikohtana sotilaskarkureiden kiinniottamiselle. Svinhufvud nimitettiin päälliköksi 19. maaliskuuta 1635 päivätyllä nimityskirjalla, ja hänen päällikkyytensä päättyi ilmeisesti noin 1638, minkä jälkeen sotilaallinen toiminta hiipui vuosikausiksi. Ruptuurisodan alettua sotilastoiminta vilkastui vuosiksi 1656-1659: komentajana mainitaan majuri Anders Rundeel vuonna 1656, häntä seurasi päällikkönä Arvid Mikonpoika Timi noin 1656-1658, ja sotilaspappina toimi Thomas Wagnerus 1656-1659.

Sotilaat vedettiin pois ilmeisesti vuoden 1659 aikana. Marraskuussa 1713 venäläinen sotaväki hävitti kestikievarin rakennukset ja varustuksen jäännökset. Kansantarinan mukaan skanssissa oli isot kupariportit, jotka upotettiin Karvianjokeen ennen venäläisten tuloa.

Heinäkuussa 1808 paikalliset siviilit ja venäläinen kasakkajoukko ottivat yhteen, ja ainakin kolme asukasta menetti henkensä.