Halikon kirkko

Kuvaus

Vanhin tieto kirkkorakennuksesta on vuodelta 1352. Valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi Museovirasto on määritellyt Halikon kirkonseudun, johon kuuluu myös Rikalan muinaislinna.

Vuonna 1971 urut uusittiin 33-äänikertaisiksi; ne ovat alun perin Anders Thulénin vuoden 1851 valmistamat. Vanha sakasti, asehuone ja Horn-suvun hautakappeli purettiin uusien sakaroiden tieltä. Remontissa kirkosta tuli 1800-luvun uusklassistinen, kun kiviset holvit purettiin ja korvattiin puisilla tynnyriholveilla.

850 henkeä mahtuva kirkko on osittain keskiaikainen kivikirkko. Yksi Suomen sadasta keskiaikaisesta kivikirkosta, nykyinen kirkko rakennettiin todennäköisesti vuosien 1460–1475 välillä. Kreivit Kustaa Mauri ja August Armfelt rahoittivat, kun pitkäkirkko laajeni ristikirkoksi Charles Bassin suunnitelmien mukaan vuosina 1813–1815.

1900-luvulla kirkkoa on korjattu kolmesti: 1921, 1959 sekä 1989–1990. Vuonna 1773 rakennettu kolmas kellotapuli on kirkon yhteydessä. 1400-luvulta peräisin olevat alttarilaite ja tamminen krusifiksi ovat vanhimpia esineitä.

Kirkkorinteen päällä kirkonkylällä sijaitseva kirkko näkyy kauas. Kirkko toimii tiekirkkona. Pyhälle Birgitalle omistettiin alun perin harmaakivinen kaksilaivainen pitkäkirkko.

Keskiaikaiset maalaukset jäivät kalkin alle, kun seinät kalkittiin reformaation myötä. Osa Bassin ratkaisuista peitettiin tai purettiin parikymmentä vuotta myöhemmin, sillä ne eivät miellyttäneet kaikkia. Bassin doorilaispylväitä ja osa keskiaikaista vihkimäristiä paljastui uudelleen vuoden 1959 korjauksessa.

Arkkipiispa John Vikströmin johdolla vietettiin kirkon 550-vuotisjuhlaa vuonna 1990, viimeisimmän korjauksen jälkeen. Kansantarina Elinan surmasta, jossa Klaus Lydekenpoika Djäkn poltti vaimonsa ja lapsensa, liitetään kirkon rakentamiseen. Isän syntien sovitukseksi tyttärensä Cecilia sai tarinan mukaan miehensä Henrik Hornin rakentamaan Halikon, Perttelin ja Salon kirkot.