Laitilan kirkko

Kuvaus

Wikipedian mukaan holvimaalaukset ovat Suomen keskiaikaisissa kivikirkoissa ainutlaatuiset, koska niissä esiintyy ihmiskasvoisia hybridiolentoja ja fantasiaeläimiä. Laaja peruskorjaus alkaa 1.9.2026, jolloin kirkko on pois käytöstä.

Seurakunnan sivujen mukaan tilaan mahtuu enintään 350 henkilöä. Keskiaikainen harmaakivikirkko on pääosin rakennettu vuosina 1460–1483, ja asehuone valmistui runkohuonetta myöhemmin aivan 1400-luvun lopulla. Vuoden 1655 korjauksen kustansi Palttilan kartanon omistaja J.

G. von Falkenberg. Vuosina 1860–1864 kirkko modernisoitiin lääninarkkitehti G. T.

Chiewitzin suunnitelmien mukaan, ja työn toteutti hänen seuraajansa N. M. Weckström.

Laaja restaurointi tehtiin 1924–1927 arkeologi Juhani Rinteen ja arkkitehti A. W. Ranckenin johdolla, ja vuosien 1967–1968 restauroinnissa pyrittiin professori Esko Järventauksen suunnitelmin lähelle keskiaikaista asua.

Wikipedian mukaan hyvin alkuperäisenä säilynyt kirkko tunnetaan värikkäistä koristemaalauksistaan, joita muualla maassa on säilynyt vain vähän. Kesäisin rakennus palvelee tiekirkkona. Kivikirkkohankkeen alullepanijana pidetään Hartikkalan kartanon isäntää Hartikka Jaakonpoika Garpia; työt alkoivat 1460-luvun alussa, ja koristemaalaukset viimeistelivät kokonaisuuden 1483.

Merkkivuodeksi on valittu 1468, jonka mukaan on vietetty 500- ja 550-vuotisjuhlia. Sakasti on runkohuonetta vanhempi ja mahdollisesti jo 1300-luvun jälkipuoliskolta, sillä se muurattiin puukirkon kylkeen. Keväällä 1880 palo tuhosi katon ja kellotapulin yläosan, ja pärekatto vaihtui sen jälkeen peltikattoon.

Kolmilaivaisen runkohuoneen ulkomitat ovat 32×16,5 metriä, ja sen kahdeksan pilaria ovat poikkileikkaukseltaan ristinmuotoisia; keskilaivassa on 12-jakoisia tähtiholveja ja kapeammissa sivulaivoissa ristiholveja. Vuoden 1483 kalkkimaalaukset ovat niin sanotun Taivassalon ryhmän työtä, jonka jälkiä on useissa Varsinais-Suomen kirkoissa. Vuoden 1793 palon jälkeen seinämaalaukset peitettiin, ja 1864 holvimaalausten päälle tuli ajan tyypillisiä sapluunakuviointeja; keskiaikaiset maalaukset otettiin uudelleen esiin ja restauroitiin 1924–1927.