Vihdin kirkko

Kuvaus

Niitä varhaisemmat, 13-äänikertaiset urut valmistuivat 1798 yhdessä alttaritaulun Jeesus Getsemanessa kanssa. Vuosien 1928–1929 peruskorjauksen suunnitteli arkkitehti Kauno S.

Kallio: sivulehterit purettiin, ristisakaroiden aukot muurattiin umpeen ja sali muuttui pitkäkirkoksi, ja entisen lehterin paikalle toiseen kerrokseen tuli kirkkomuseo. Soittimeksi hankittiin tuolloin 27-äänikertaiset urut, joissa on lisäksi 3 siirtoäänikertaa; 16 äänikerran kuoriurut ostettiin 1990. Nykyisen alttaritaulun maalasi Pietarissa asunut suomalainen B.

A. Godenhjelm, ja teos tilattiin 1845 ja saapui huhtikuussa 1846; aiheena on Kristuksen ylösnousemus. Uusgoottilaiset piirteet ovat jälleenrakennuksen tulosta: kellotornin ikkunoista tehtiin suippokaarisia, kupolista suippeneva ja ikkunoista vinoruutuisia.

Tiilinen kirkko valmistui alkujaan 1772 Hartanmäelle turkulaisen Antti Piimäsen rakentamana, ja vihkiminen pidettiin 29. syyskuuta 1772. Hallitsijan mukaan nimettynä siitä tuli Kustaankirkko Kustaa III:n kunniaksi. Rakentamispäätös oli tehty 17. joulukuuta 1760, mutta tiilien polttaminen vei useita vuosia, joten työt käynnistyivät vasta 1770.

Valmistumisaikaan tiloihin mahtui kolmasosa seurakuntalaisista; väkeä sisään mahtuu 500–600 henkilöä. Pohjamuodoltaan rakennus on erivartinen ristikirkko, rapattu ja vaaleaksi maalattu, ja siinä on päätytorni sekä kolmitaitteinen kuoriosa. Salama on sytyttänyt rakennuksen kahdesti, minkä jälkeen se on rakennettu uudelleen ja sisätilat muutettu perusteellisesti 1920-luvulla.

Torniin osunut isku 22. heinäkuuta 1818 poltti lähes kaiken palavan, ja osittain pystyyn jääneiden tiiliseinien varaan tehtiin lautaseinäinen ja olkikattoinen väliaikaiskirkko. Korjaussuunnitelman jälleenrakennukseen laati arkkitehti Charles Bassi, joka säilytti seurakuntalaisten toiveesta vanhan pohjamallin ja lisäsi ikkunoita; hänen piirtämiensä tornin, ikkunoiden ja ovien klassinen muoto on säilynyt nykypäivään. Käyttöön jälleenrakennettu pyhättö otettiin vuoden 1822 lopulla.

Toinen salamasta alkanut palo koitui kirkon osaksi elokuussa 1846, ja uudelleen vihkiminen pidettiin lokakuussa 1848; tämä ulkoasu säilyi 80 vuotta.