Saamelaismuseo Siida

Kuvaus

Esillä on hirsirakennusten ohella siirrettäviä kota- ja laavurakennelmia, turverakennuksia, säilytys- ja pyydysrakenteita sekä veneitä ja ahkioita. Vuonna 2024 museo valittiin vuoden eurooppalaiseksi museoksi ja Museogaalassa vuoden museoksi.

Heinäkuun 2025 alusta koko näyttelytoiminta siirtyi Saamelaismuseolle, kun Metsähallitus lopetti Ylä-Lapin luontokeskuksen. Päänäyttely Enâmeh láá mii párnááh: Nämä maat ovat lapsiamme nojaa saamelaiseen kulttuuriympäristökäsitykseen, jossa luonto ja kulttuuri kuuluvat yhteen. Talossa on kahvila-ravintola Sarrit.

Ulkomuseoalue on laajuudeltaan seitsemän hehtaaria, sitä kiertävä polku on noin 800 metrin mittainen ja reitin varrelle osuu lähes 50 kohdetta. Museo avattiin vuonna 1998 Saamelaismuseo ja Luontokeskuksena, ja uudisrakennuksen suunnittelijana oli professori Juhani Pallasmaa. Samalla paikalla toimi sitä ennen Inarin saamelaismuseo vuodesta 1959; perustajana oli Samii Litto: Saamelaisten yhdistys ry, ja yleisölle museo aukesi kesäksi 1963.

Vuodesta 1986 toiminnasta on vastannut Sámi Museum: Saamelaismuseosäätiö. Valtakunnallisen erikoismuseon aseman museo sai 1999 ja vastuumuseon nimityksen 2020 uuden museolain myötä. Se on saamelaiskulttuurin valtakunnallinen vastuumuseo ja alueellinen vastuumuseo saamelaisen kulttuuriympäristön alalla.

Museonjohtajana on elokuusta 2023 lähtien ollut Taina Máret Pieski. Nimi on pohjoissaamea ja merkitsee lapinkylää, porokylää tai elinpiiriä. Museon kohteessa Inarijärven rannalla Juutuajoen suulla asuttiin jo kivikaudella ja varhaisella metallikaudella eli 6000–2000 vuotta sitten, ja kaivauksissa on löytynyt pyyntiväestön jäänteitä, kodanpohjia tulisijoineen, työkaluja, keramiikkaa ja palanutta luuta.

Muinaismuistolaki rauhoittaa alueen.