Äestäjä

Kuvaus

Ensimmäinen kipsimalli valmistui 1912. Wikipedian mukaan sitä pidetään Cedercreutzin merkittävimpänä työnä yhdessä Äidinrakkauden (1928) ja Ruorimiehen (1933) kanssa.

Helsinkiläisen G. W. Sohlberg Oy:n valu oli siihen mennessä maan suurin taidevalutyö.

Emil Cedercreutzin veistos Cygnaeuksenpuistossa paljastettiin vuonna 1920. Taiteilija arvosti sijoituspaikkaa, koska puistossa teos kuuluu kaikille, toisin kuin museoihin sijoitetut työt. Ilkivalta on vaurioittanut hieman hevosen suitsia ja aisoja.

Aloite patsaasta tuli Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan naisopiskelijoilta. Hanketta vei eteenpäin kirjailija Maila Talvio, osakunnan inspehtorin J. J.

Mikkolan puoliso. Työ eteni Köyliön Ilmilinnan ateljeessa ja taiteilijan Helsingin työhuoneessa. Alun perin paikaksi kaavailtiin Raatihuoneenpuistoa, jossa syyskuussa 1913 pidettiin esillä luonnollisen kokoinen kipsikameli kokosuhteiden arvioimiseksi.

Rahapula sekä maailmansota ja sisällissota viivyttivät hanketta niin, että pronssivalu tehtiin vasta 1920. Pronssipatsaan kuluihin osallistuivat satakuntalaiset taiteen ystävät, kun taas kivijalustan ja kipsimallin valamisen maksoi taiteilija itse. Viljelijän mallina oli taiteilijan palvelijana ja talonmiehenä työskennellyt Vihtori Sikstus Wind.

Aiheen taustalla oli ajatus siitä, miten kaupunki elää ympäröivästä maakunnasta ja toimittaa vastavuoroisesti äestäjälle tupakkaa, kahvia ja sanomalehtiä. Kuvattuna on viimeinen äestys ennen kylvöä. Äes on satakuntalainen päälläseisottava malli, jota ei Cedercreutzin mukaan tavata muualla maassa.

Hevosia on vain yksi, mikä kuvastaa vaatimatonta torpparia ja taiteilijan tolstoilaista ajattelua; isommissa taloissa äkeen edessä oli kaksi hevosta.