Johan Ludvig Runeberg

Kuvaus

Patsas ja jalusta yltävät yhdessä kahdeksaan metriin. Asennon esikuvaksi kerrotaan antiikin aikainen Sofokles-veistos Rooman Lateraanimuseon kokoelmista.

Muistomerkin veisti runoilijan poika, kuvanveistäjä Walter Runeberg, ja se seisoo Esplanadin puistossa. Kokonaisuudessa on kaksi osaa: runoilijan näköispatsas ja jalustan allegorinen hahmo, joka on tulkittu Suomi-neidoksi. Pystytysvuosi oli 1885, ja samana vuonna Porvooseen nousi pienempi versio, josta jalustahahmo puuttuu.

Runoilija on esitetty noin 55-vuotiaana, Vänrikki Stoolin tarinoiden toisen osan ilmestymisen aikoihin, yllään papintakki, jota mies käytti Porvoon kymnaasin opettajana. Asento on suora: oikea käsi lepää rinnalla ja peukalo takinkäänteen alla. Karhuntaljaan puetulla Suomi-neidolla on laakeriseppele kädessään ja kirjapino jalkojensa juuressa.

Wikipedian mukaan naishahmon oli määrä esittää vertauskuvallista muusaa tai mytologista suojelushenkeä, ei kansakunnan symbolia, eikä kohteessa kerrota, ketä se esittää. Jalustaan on hiekkapuhallettu omistusteksti kahdella kielellä: Suomen kansa maamme laulajalle ja Af Finlands folk. Ajatus patsaasta esitettiin jo vuonna 1872 runoilijan vielä eläessä, ja tilaus meni ilman kilpailua Pariisissa asuneelle pojalle Walter Runebergille; luonnos valmistui 1881 ja hyväksyttiin 1882.

Paljastus järjestettiin 6. toukokuuta 1885, kahdeksan vuotta runoilijan kuolemasta, parikymmentuhatpäisen yleisön edessä, ja tilaisuudesta tuli kansanjuhla, jonka takia kaupunki liputti ja kaupat pantiin kiinni. Teos on osa Helsingin kaupungin taidekokoelmaa, jonka hallinnoinnista ja kuratoinnista vastaa HAM.

• Pysäköinti 272 m
• Pysäkki 164 m
• Keskustaan alle 1 km