Kotikankaan asuinpaikka

Kuvaus

Toinen osa myötäilee kilometrin mittaista rantavallia, ja sieltä on paljastunut kuusi asuinpaikkaa. Alueeseen luetaan myös pyyntijärjestelmä, jossa yli 42 pyyntikuoppaa on asetettu kilometrin mittaiseksi jonoksi.

Vuoden 2004 kaivauksissa avattiin 14 m2 noin 100 m² kokoisesta neliömäisestä asumuksesta. Muinainen asuinpaikka löytyi vuonna 1993, ja sen väki kuului tyypillisen kampakeramiikan kulttuuripiiriin. Samalla paikalla on oleskeltu tai toimittu myös varhaismetallikaudella.

Kohde kuuluu Kierikin kivikautiseen löytökompleksiin Yli-Iissä, Kierikkisaaren kohdalla. Asuinalue jakautuu kahteen osaan. Toisella osalla tunnetaan 12 asumuspainannetta, joista kuusi on tuhoutunut metsäojituksessa.

Painanteiden ympäriltä tunnetaan kolme suurempaa keittokuoppaa. Erään painanteen reunan liesi saattaa liittyä keramiikan polttamiseen. Nuorin ajoitus ulottuu varhaismetallikaudelle eli pronssikauteen.

Pyyntikuopasta löytynyt rautakuona kertoo oleskelusta myös rautakaudella. Löydöissä on ehjä meripihkainen putkihelmi, jonka löytökorkeus 60,15 metriä merenpinnan yläpuolella viittaa siihen, että se lienee Kierikin vanhimpia. Löytynyt keramiikka on pääosin tyypillistä kampakeramiikkaa.

Astioiden sisäpintaan on ilmeisesti sivelty koivutervasta tehty kalvo, joka saattaa liittyä astian vedenpitävyyteen. Maalista mitattiin vahvat hapen ja raudan signaalit, joten pigmentti saattaa olla mustaa hematiittia. Esinelöytöihin kuului kampakeramiikan sirpaleita, kvartsi- ja kivilaji-iskoksia, kvartsiytimiä, hieman venäläistä piitä sekä palanutta luuta.

Kolme löydettyä savi-idolia esittävät eläin- tai ihmishahmoja. Paikan kartoitti vuonna 1995 Pentti Koivunen, ja Hans-Peter Schulz inventoi sen tarkemmin 1997. Koekaivaukset tehtiin vuosina 2005-2008 kansainvälisen kaivauskurssin nimissä Andre Costopoulosin johdolla.