Kauppatori

Kuvaus

Lähteen mukaan aukio on pysäkkialue, jossa vaihdetaan usein linjalta toiselle, ja samalla seudun joukkoliikenteen merkittävin solmukohta. Ohjelmaa riittää markkinoista konsertteihin ja mielenosoituksiin.

Uudistussuunnitelmista toteutuivat vain Harald Smedbergin piirtämät funkkistyyliset torirakennukset, jotka valmistuivat 1935, ja pintakivetys vaihtui 1930-luvulla mukulakivestä nupukiveksi. Wikipedian mukaan paikka on suosittu matkailunähtävyys sekä tapaamis-, kauppa- ja kahvittelupaikka, jota pidetään usein koko kaupungin keskipisteenä. Edeltäjänä pidetään Uusitori-nimistä aukiota: vaikka Suurtori pysyi tärkeimpänä markkinapaikkana, Uudellatorilla myytiin puutavaraa ja sinne keskittyi teurastajien lihakauppa.

Maistraatti päätti vuonna 1818 siirtää markkinat ja pääosan kaupankäynnistä Suurtorilta Uudelletorille. Vuoden 1827 palo tuhosi kaikki ympäröivät rakennukset, ja Carl Ludvig Engel laati uuden asemakaavan kolmessa viikossa, jolloin aukion ilme, nimi sekä sijainti muuttuivat. Mitoiksi tuli 120x120 metriä eli enemmän kuin Helsingin Senaatintorilla, ja laidalle kaavailtiin empiretyylisiä kivitaloja: raatihuone, maaherran residenssi sekä hovioikeuden talo ja sen presidentin asuintalo.

Raivaus ja rakentaminen alkoivat vuonna 1830, ja keväällä 1837 pinta sai mukulakivikatteen. Raatihuoneen sijasta laidalle nousi 1838–1845 keisari Nikolai I:n käskystä ortodoksikirkko venäläiselle varuskunnalle, ja aukio nimettiin Aleksanterintoriksi. Nykyisestä virallisesta nimestä päätti katujennimittämiskomitea vuonna 1924.

Kaupungin omilla sivuilla paikkaa kuvataan kaupungin sydämeksi ja tapahtumien keskipisteeksi kaikkina vuodenaikoina.