Huittinen kuuluu Satakunnan maakuntaan. Huittisissa on kartalla 122 kohdetta 27 kategoriassa. Eniten kartalla on luonto (41), urheilu ja liikunta (32) ja kulttuuri ja historia (15). Keskustasta lyhin matka on Huittisten Vapaaseurakunta (0.0 km) ja pisin Hanhikoski (19.7 km); mediaanietäisyys on 4.0 km. Suhteessa kohdemääräänsä täällä korostuvat pyöräilyreitit (5) ja vesiputoukset & kosket (35) – niitä on 2,6-kertainen osuus koko maan kohteisiin verrattuna.
Huittinen on 9 546 asukkaan kaupunki Satakunnassa, ja sen 533 neliökilometrillä on kartalla 122 kohdetta. Suurin kategoria on ylivoimaisesti vesiputoukset ja kosket, joita on 35 — Kokemäenjoen vesistö kulkee kaupungin läpi ja määrittää sen maiseman.
Kolmekymmentäviisi koskea on poikkeuksellinen määrä. Se ei tarkoita jyrkkiä putouksia vaan virtapaikkoja: Kokemäenjoen vesistö laskee tasaisesti, ja pudotus jakautuu kymmeniin lyhyisiin koskiin.
Vanhankosken luontopolku on vähän yli kilometrin mittainen, ja sen varrella on 12 rastia. Polku rasteineen on merkitty maastoon, ja käyttö on maksutonta.
Kahdentoista rastin polku reilussa kilometrissä tarkoittaa rastin noin sadan metrin välein — tiivis opastus, joka sopii erityisen hyvin lasten kanssa liikkuvalle tai koululaisryhmälle.
Rastien tiheys on lasten kanssa liikkuvalle ratkaiseva. Kilometri metsäpolkua ilman mitään on pienelle lapselle pitkä; kilometri, jonka varrella on kaksitoista pysähdystä, kuluu huomaamatta.
Koski polun vieressä antaa reitille aiheen. Virtaava vesi on luontopolun kiitollisin kohde: se näkyy, kuuluu ja muuttuu vuodenaikojen mukaan.
Kosket ovat näyttävimmillään kevään sulamisvesien aikaan huhti–toukokuussa, jolloin virtaama on moninkertainen kesään verrattuna.
Lauttakylän puttiparkki on frisbeegolfkohde, joka ei ole rata vaan harjoituspaikka. Väyliä on kaksi, ja molempien korien ympärillä on 18 heittopaikkaa; lisäksi A-korille johtaa puttisuora. Pinta on betonia ja käyttö maksutonta.
Kahdeksantoista heittopaikkaa korin ympärillä tarkoittaa, että puttausta voi harjoitella kaikista suunnista ja etäisyyksistä.
Puttaus on frisbeegolfissa se osa, joka ratkaisee tuloksen. Pitkä heitto tuo kiekon korin lähelle, mutta piste syntyy vasta kun kiekko menee koriin — ja juuri siinä amatööri häviää eniten heittoja.
Tavallisella radalla puttausta ei voi harjoitella tehokkaasti: jokaisen putin jälkeen on käveltävä seuraavalle väylälle. Puttiparkissa toistoja kertyy satoja tunnissa.
Betonipinta on harjoitusalueella perusteltu. Se on tasainen, kuluu hitaasti eikä muutu mudaksi — ja heittopaikan pinta pysyy samana säällä kuin säällä.
Puttiparkki on erikoistunut harjoitusalue, jollaisia on Suomessa vähän — se palvelee kilpapelaajaa eri tavalla kuin tavallinen metsärata.
Rekikoski DiscGolfPark on kaupungin toinen rata: yhdeksänväyläinen ja 553 metriä, ja radalla on jonkin verran korkeuseroja. Rata on rakennettu vuonna 2012.
Rekikosken rata on kuitenkin maksullinen, ja se on Suomessa poikkeus.
Valtaosa suomalaisista frisbeegolfradoista on maksuttomia: ne ovat kuntien tai yhdistysten rakentamia, ja käyttö on vapaata. Maksullinen rata tarkoittaa yleensä, että rata on yksityisen matkailukohteen alueella ja osa sen palveluvalikoimaa.
Käytännössä pelaajan kannattaa tarkistaa maksukäytäntö ennen kierrosta — se on tieto, joka yllättää sen, joka on tottunut ilmaisiin ratoihin.
Rekikosken Matkailu- ja Vapaa-ajankeskuksen beachvolleykenttä 1 on samalla alueella: 18 × 9 metriä hiekkaa, rakennettu vuonna 2015.
Huittisten jäähalli valmistui vuonna 1996, ja sen mainosnimi on Telilä-areena.
Halli on kotihalli II-divisioonassa pelaavalle Lauttakylän Lujalle.
Jään käyttö on kirjattu poikkeuksellisen laajana: jäällä pelataan myös curlingia, kaukalopalloa ja ringetteä sekä luistellaan taitoluistelun merkeissä.
Kuusi eri lajia samalla jäällä on pienen kaupungin jäähallissa taloudellinen välttämättömyys. Jäähalli on kallis ylläpitää — jään tekeminen ja kylmäkoneisto maksavat riippumatta siitä, käytetäänkö jäätä vai ei.
Siksi jokainen vuoro on täytettävä. Aamut ovat luistelukouluille ja eläkeläisvuoroille, päivät koululiikunnalle, illat seuroille.
Lajit myös eroavat toisistaan enemmän kuin luulisi. Curling vaatii oman, tarkasti valmistellun jään, jossa on pinnalle sumutetut vesipisarat; jääkiekko vaatii kovan ja sileän jään; taitoluistelu pehmeämmän, johon luistin uppoaa.
Käytännössä jäänhoito on kompromissi, ja se tehdään useimmiten pääkäyttäjän ehdoilla.
Ringette on laji, jossa pelataan renkaalla ja suoralla mailalla ilman lapaa. Kaukalopallo taas on jääpallon ja jääkiekon välimuoto, jota pelataan kaukalossa pallolla.
Vampulan kirkon alttaritaulun aiheena on Kristuksen kirkastaminen; teoksen teki Vihtori Ylinen, ja se valmistui 1906.
Kirkon rakennushistoriasta on kirjattu yksityiskohta, joka kertoo aikansa käytännöistä: vanha kirkko purettiin, ja sen materiaaleja hyödynnettiin.
Vanhan kirkon purkaminen ja materiaalin käyttäminen uudessa oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa itsestään selvää. Hirsi, lauta, ikkunat ja rautaosat olivat arvokkaita, eikä niitä ollut varaa hukata.
Nykyisin sama toimenpide nähdään toisin: purettu kirkko on menetetty rakennusperintökohde. Silloin se oli järkevää taloudenpitoa.
Käytännössä se tarkoittaa, että uudessa kirkossa on osia, jotka ovat vanhempia kuin rakennus itse.
Urut ovat Kangasalan urkutehtaan tekemät ja 20-äänikertaiset.
Kahdenkymmenen äänikerran soitin on maaseurakunnan kirkoksi kookas: sillä voi esittää urkukirjallisuutta eikä vain säestää virsiä. Kangasalan urkutehdas oli 1900-luvun merkittävin suomalainen urkurakentaja.
Mattilan Marjatila sai tilaviinien valmistus- ja myyntiluvat vuonna 2012, ja tilalla on anniskeluoikeudet. Marjaviinit tehdään käsityönä suomalaisista marjoista, ja mansikka tulee kokonaan omalta tilalta; mansikan lisäksi käytetään muun muassa punaherukkaa.
Tilaviini omalta pellolta on suomalaisessa viinintuotannossa se ero, joka erottaa tilaviinin tavallisesta marjaviinistä: raaka-aine kasvaa siinä missä juoma tehdään.
Tilaviinilupa on Suomessa erillinen ja tarkkaan säädelty. Se sallii pienimuotoisen valmistuksen ja myynnin suoraan tilalta — mutta vain, jos tuotanto perustuu marjoihin tai hedelmiin eikä viinirypäleisiin.
Säädös syntyi 1990-luvulla nimenomaan maaseudun elinkeinojen tueksi, ja se on synnyttänyt Suomeen kymmeniä pieniä tilaviinituottajia.
Myynti on sidottu tilan aukioloon, joten käynti kannattaa ajoittaa etukäteen tarkistettuihin aikoihin.
Huittisten Ratsastuskeskuksessa järjestetään pienimmille ratsastajille alkeiskursseja, nappulatunteja ja talutustunteja.
Talutustunti on pienimpien ensimmäinen kosketus lajiin: lapsi istuu satulassa ja ohjaaja taluttaa hevosta. Nappulatunti on seuraava askel, jossa ryhmä ratsastaa ohjatusti.
Erikseen on mainittu myös harrastusta uudelleen aloittaville tarkoitetut ”takaisin satulaan” -tunnit.
Tämä on harkittu palvelu. Moni on ratsastanut lapsena ja lopettanut, ja paluu on kynnyskysymys: aikuinen ei halua aloittaa alkeiskurssilta lasten kanssa, mutta ei myöskään ole valmis normaalille tunnille.
Oma ryhmä palaaville ratkaisee juuri tämän ongelman — ja se on ratsastuskoulun kannalta järkevää, koska palaava harrastaja oppii nopeasti ja jää useammin.
Sallilan koulun jääkiekkokaukalo on suurin: 61 × 30 metriä kivituhkaa, valaistu ja vuodelta 1982. Se vastaa virallista jääkiekkokaukalon mittaa.
Kukonharjan jääkiekkokenttä on 44 × 21 metriä kivituhkaa ja maksuton. Sen ylläpitäjä on Kukonharjan kyläyhdistys ry.
Loiman koulun kaukalo on pienin: 35 × 15 metriä kivituhkaa, valaistu ja maksuton.
Kolme kaukaloa kolmessa eri koossa palvelee eri käyttäjiä. Täysimittaisessa pelataan sarjapeliä, keskikokoisessa kylän pelit, ja 35 metrin kaukalo on käytännössä alakoululaisten luistelupaikka.
Kyläyhdistyksen ylläpitämä kaukalo on yleistyvä ratkaisu. Kunta omistaa rakenteen, mutta jään teko ja auraus tehdään talkoilla — mikä on ainoa tapa pitää kylien kaukalot käytössä.
Huittisten Vapaaseurakunta tekee työtä, joka jää harvoin näkyviin: seurakunta on yli 40 vuotta järjestänyt hengellisiä tilaisuuksia Satakunnan avovankilan Huittisten osastolla. Lähimmäisruokailuissa vierailee keskimäärin noin 70 henkilöä.
Neljänkymmenen vuoden yhtäjaksoinen vankilatyö on poikkeuksellisen pitkä sitoumus vapaaehtoispohjaiselta yhteisöltä.
Huittisten Kotikirkko kokoontuu Aaranteenkadulla 1970-luvun lopulla valmistuneessa rukoushuoneessa; viikko-ohjelmassa on sanan ja rukouksen iltoja, miesten raamattuiltoja ja nuorteniltoja.
Hullumies kauppaa & kirppis on järjestetty osastoihin: vaatteet on eroteltu naisten, miesten ja lasten vaatteisiin. Myyntipaikkoja on paljon ja pysäköintitilaa riittää maksutta.
Kartalla on 122 kohdetta Huittisissa, 27 eri kategoriassa. Luku on kohteiden määrä tässä palvelussa, ei virallinen kokonaismäärä.
Suurimmat kategoriat ovat Vesiputoukset & kosket (35), Nähtävyydet (12), Kuntosalit (10). Kaikki kategoriat näkyvät tältä sivulta ja kartalta.
Kohteen omalta sivulta. Tältä sivulta pääset jokaisen kohteen sivulle, jossa on yhteystiedot ja linkki kohteen omille sivuille silloin kun sellainen on tiedossa.
On. Kartta ja kaikki kohdesivut ovat vapaasti käytettävissä, eikä palvelu vaadi rekisteröitymistä tai tunnusta.
Kosket, luontopolku ja puttiparkki ovat maksuttomia.
Talvella Kännönvuoren–Vihkimysvuoren–Pyölönvuoren ladut ovat kahdeksan kilometriä, joista kolme kilometriä on valaistua; ladulla on sekä perinteisen hiihtotavan ura että luisteluhiihtoura, ja paikalla on käymälä.
Huittisten keskusurheilukenttä on nurmipintainen 104 × 67 metriä, sisärata 400 metriä, ja siellä on kaksi pituushyppypaikkaa ja kaksi korkeushyppypaikkaa; päiväsaikaan kenttä on koulujen käytössä.
Neljänsadan metrin sisärata on kilpailukentän vakiomitta — sillä juostut ajat ovat virallisia. Kaksi paikkaa kummassakin hyppylajissa tarkoittaa, ettei koululuokan tarvitse jonottaa.
Saman kentän pallokenttä on 104 × 67 metriä nurmea ja vuodelta 1982 — sama rakenne kahdessa käyttötarkoituksessa.
Vanhan urheilukentän hiekkakenttä Veteraanikadulla on 90 × 65 metriä, ja siihen on merkitty kahden pesäpallokentän rajat — eli sama kenttä palvelee kahta peliä yhtä aikaa.
Vampulan urheilukenttä on 72 × 54 metriä nurmea ja sisärata 300 metriä; saman kentän pallokenttä on vuodelta 1964.
Sammun koulun hiekkakenttä on pieni 35 × 30 metriä mutta valaistu ja maksuton.
Kännölän lähiliikuntapaikka on 200 neliötä tekonurmea, valaistu, ja siinä on neljä kuntolaitetta. Kohde on vuodelta 2017.