Nähtävyydet ja kohteet Lumparlandissa

Lumparland on 366 asukkaan kunta Ahvenanmaalla, ja sen pinta-ala on 36,35 neliökilometriä. Kartalla on 9 kohdetta: hiihtolatuja, kirkkoja, vaellusreittejä, frisbeegolfratoja ja kansallispuistokohteita yksi kutakin.

Lumparland on Ahvenanmaan pienimpiä kuntia sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan. Sen merkittävin rakennus on kolmesataa vuotta vanha.

Lumparlandin kirkon rakennusaika on 1720-luku.

Ajankohta ei ole sattumaa. Isoviha eli Venäjän miehitys suuren Pohjan sodan aikana päättyi vuonna 1721, ja Ahvenanmaa oli kärsinyt siitä poikkeuksellisen pahasti.

Saaret olivat sodan aikana lähes autioina: väestö oli paennut Ruotsiin, rakennuksia oli poltettu ja merimerkkejä tuhottu. Rauhan tultua saaret oli asutettava ja rakennettava uudelleen.

1720-luvun kirkko on siis jälleenrakennuksen tuote. Se rakennettiin puusta, koska se oli nopein ja halvin tapa saada seurakunnalle kirkko — eikä varaa kivirakentamiseen ollut.

Kolmesataa vuotta säilynyt puukirkko on jo itsessään harvinaisuus. Puu palaa, lahoaa ja vaatii jatkuvaa hoitoa; useimmat 1700-luvun puukirkot on korvattu myöhemmillä rakennuksilla.

Alttaritaulun maalasi Victor Westerholm vuonna 1887.

Westerholm oli 1800-luvun lopun merkittävimpiä suomalaisia maisemamaalareita, ja hänen nimensä liittyy erityisesti Ahvenanmaahan: hänen ympärilleen muodostui Önningebyn taiteilijayhteisö, joka kokosi maalareita saarille kesäkausiksi.

Alttaritaulu maalarilta, joka tunnetaan nimenomaan Ahvenanmaan maisemien kuvaajana, on paikallisesti merkittävä teos.

Saarnastuoli on vuodelta 1842, eli sekin on kirkkoa myöhempi mutta silti yli 180 vuotta vanha.

Urkujen kohdalla on tehty ratkaisu, joka on säilyttämisen kannalta huomionarvoinen: urkujen julkisivu on peräisin 1880-luvulta, ja Hans Heinrich uudisti 5-äänikertaiset urut vuonna 1971.

Vanhan urkufasadin säilyttäminen ja soittimen uusiminen sen taakse on urkujen korjaamisen paras käytäntö.

Julkisivu eli fasadi on se osa, joka näkyy kirkkosaliin: koristeltu puukehys ja etupillit. Se on osa kirkon sisustusta ja usein arvokkain osa soittimesta taidehistoriallisesti.

Itse koneisto sen sijaan kuluu. Ilmalaatikot, tiivisteet ja mekanismi vaativat sadan vuoden jälkeen joko perusteellisen korjauksen tai uusimisen.

Näin kirkossa on samaan aikaan 1880-luvun ilme ja 1970-luvun toimiva soitin. Viisi äänikertaa on hyvin pieni soitin, mutta 366 asukkaan seurakunnassa se riittää virsisäestykseen.

Skag Skogvägenin varrella on kunnan luonnonsuojelu- ja virkistysalue.

Lumpo–Skag Vandringsled on sinne johtava merkitty vaellusreitti.

Reitin nimeäminen kahden paikan mukaan kertoo, että kyseessä on kulkuyhteys eikä rengasreitti: se alkaa yhdestä paikasta ja päättyy toiseen.

Käytännössä se tarkoittaa, että paluu on suunniteltava. Joko kävellään sama matka takaisin, tai järjestetään kuljetus toiseen päähän.

Ahvenanmaan suojelualueet ovat luonteeltaan erilaisia kuin Manner-Suomen kansallispuistot. Kalkkipitoinen kallioperä ja meri-ilmasto tuottavat lajistoa, jota sisämaassa ei ole: lehtoja, kedoilla kasvavia orkideoja ja lämpimien kallioiden kasveja.

Suojelualueella liikuttaessa pysytään merkityillä poluilla ja jätetään kasvit paikoilleen. Ahvenanmaan kedot ja kalliokasvillisuus kestävät kulutusta huonosti.

Saaristomaastossa kallio on märkänä liukas, eikä avoimilla osuuksilla ole suojaa tuulelta tai auringolta. Kunnon jalkineet ja tuulen pitävä takki ovat paikallaan myös kesällä.

Sågkvarnen on kunnan kartalle merkitty nähtävyys, ja nimi kertoo rakennuksen tehtävän: såg tarkoittaa sahaa ja kvarn myllyä.

Yhdistetty sahamylly oli vesivoiman käytön järkevin muoto. Sama vesipyörä tai turbiini pyöritti vuorotellen sahanterää ja jauhinkiviä — eikä kahta erillistä laitosta tarvittu.

Käyttö jakautui vuodenaikojen mukaan. Vilja jauhettiin syksyllä sadonkorjuun jälkeen, ja tukit sahattiin keväällä, kun vettä oli runsaasti sulamisvesien ansiosta.

Ahvenanmaalla vesivoimaa oli vähän. Saaret ovat matalia, korkeuseroja on vähän eivätkä purot ole suuria — joten jokainen käyttökelpoinen putous otettiin käyttöön.

Juuri siksi tällaiset laitokset olivat kylälle tärkeitä ja niistä on jäänyt muistoja paikannimiin.

Svinö DiscGolfPark sijaitsee osoitteessa Stugbyvägen 26. Heittopaikat ovat tekonurmea, ja radalla on paljon korkeuseroja. Käyttö on maksutonta, ja radan omistaa yritys.

Merkintä ”paljon korkeuseroja” on Ahvenanmaalla huomionarvoinen. Saaret ovat pääosin matalia, joten mäkinen rata on poikkeus eikä sääntö.

Korkeuserot muuttavat pelin luonteen. Alamäkeen heitetty kiekko lentää selvästi pidemmälle kuin arvaisi; ylämäkeen se pysähtyy nopeasti. Heiton arviointi vaatii kokemusta, jota tasaisella radalla ei kartu.

Yrityksen omistama rata on Ahvenanmaalla tyypillistä: matkailualan yritykset rakentavat ratoja mökkikylien ja majoituskohteiden yhteyteen.

Osoite Stugbyvägen — mökkikylän tie — kertoo tästä suoraan. Rata palvelee ensisijaisesti alueen majoittujia, mutta käyttö on kaikille maksutonta.

Kesäasukkaat ja matkailijat moninkertaistavat Ahvenanmaan saaristokuntien väkimäärän kesällä. Se selittää, miksi 366 asukkaan kunnassa on kannattavaa ylläpitää frisbeegolfrataa.