Aitolahden vanha kirkko

Kuvaus

Esteetön wc on kirkon huoltorakennuksessa. Alttari-ikkunan lasimaalaus Kristus ristillä valmistui vuonna 1928, ja alttaritauluna toimii saksalaisen Fritz Hilbertin lasimaalaus.

Urut ovat Kangasalan urkurakentamon vuonna 1928 tekemät 9+1-äänikertaiset, ja ne nykyaikaistettiin 1966. Suunnittelijana oli arkkitehti Birger Federley, ja tontin lahjoitti Laalahden tilan omistaja, professori Rurik Pihkala. Perusteellinen sisäremontti tehtiin talvella 1996–1997 arkkitehtitoimisto Kostiainen–Tanhuan suunnitelmien pohjalta.

Istumapaikkoja on 230 hengelle. Kirkko on muurattu harmaakivestä 1920-luvun lopulla, ja muuraustyö tehtiin vuosina 1927–1928. Tyyliltään rakennus edustaa 1910–1920-lukujen historismia.

Kustaa ja Ida Ruokonen lahjoittivat hautausmaan tontin. Rakennus on suorakaiteen muotoinen torniton pitkäkirkko, jonka sivulla on pieni eteinen, ja se jäljittelee vanhoja keskiaikaisia kivikirkkoja muun muassa seinämateriaalissa; rakennustyö tehtiin talkoilla. Runkohuoneen ja eteisen päällä on jyrkkä satulakatto.

Sakasti ei ole sivulla kuten keskiaikaisissa kirkoissa, vaan erotettuna runkohuoneen päädyssä. Kohde on valittu Tampereen kulttuuriympäristökohteisiin, koska keskiaikaisen kivikirkon tyyli on lähteen mukaan historiallinen kuriositeetti. Piispa Jaakko Gummerus vihki rakennuksen käyttöön juhannuksena 1928.

Seurakunnan mukaan kirkko on tärkeä osa Aitolahden kulttuurimaisemaa ja kesäisin suosittu vihkikirkko. Sisätiloja koristavat taiteilija Kalle Löytänän maalaukset. Urkuparven alla on pelikaani, vanha kristillinen symboli, joka ruokkii poikasiaan sydänverellään.

Takaosaan tehtiin Arto Lappalaisen suunnittelema hiljentymisalttari ja värillinen lyijylasiteos. Alttarin edessä on pieni krusifiksi, joka on tehty aitolahtelaisesta omenapuusta.