Espoon tuomiokirkko

Kuvaus

Urut valmistuivat 2012 Veikko Virtasen urkurakentamossa; äänikertoja on 42 ja tyyli on Friedrich Ladegast -henkinen saksalais-romanttinen. Tapulin kellot on valettu Tukholmassa: suurin 1765 ja kaksi pienintä 1736.

Wikipedian mukaan keskiaikaista harmaakivikirkkoa pidetään Espoon tärkeimpänä historiallisena rakennuksena, ja erään kunnan julkaisun sanoin se on rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti Espoon tärkein yksittäinen kohde. Alttaritauluna toimii ikkuna, jonka Gunnar Forsströmin lasimaalaus vuodelta 1942 esittää Vuorisaarnaa. Ympäröivä hautausmaa on noin yksitoista hehtaaria ja sitä on laajennettu viidesti.

Saarnastuoli ja penkit tulivat uskonpuhdistuksen jälkeen 1500-luvun alussa, ja nykyinen saarnastuoli on 1690-luvulta. Vuosina 1821–1823 rakennus laajennettiin arkkitehti Pehr Granstedtin suunnitelmin poikkilaivaiseksi ristikirkoksi. Viimeisin korjaus valmistui 1982 professori Ola Hanssonin suunnitelmalla, ja näkyvin muutos oli alttaripöydän siirto etupilarien väliin.

Erillinen kellotapuli valmistui 1767, ja sen alaosa on kiveä ja yläosa puuta. Seurakuntatalon suunnitteli arkkitehtitoimisto G. & E. Adlercreutz, ja se valmistui 1995.

Istumapaikkoja on nykyään noin 550. Rakennus on Espoon hiippakunnan tuomiokirkko ja kahden seurakunnan, Espoon tuomiokirkkoseurakunnan ja Esbo svenska församlingenin, kotikirkko. Kirkko on pyhitetty apostoli Matteukselle.

Tuomiokirkon asema on maan evankelisluterilaisen kirkon nuorin: kirkolliskokous päätti siitä 1. tammikuuta 2004 alkaen. Markus Hiekkasen mukaan tyylipiirteet sekä jalashirsien ja rakennustelineiden puulustoanalyysi osoittavat rakennusajaksi vuodet 1485–1490. Alun perin kyseessä oli kolmilaivainen suorakaiteen muotoinen hallikirkko pienine asehuoneineen ja sakasteineen.

1930-luvun korjauksessa professori Armas Lindgren tasapainotti sisätilaa rakentamalla ristikeskukseen tynnyriholvia korkeamman tähtiholvin. Esiin otetut maalaukset esittävät maailman historiaa luomisesta lunastukseen sekä arkiaiheita, kuten hevoskauppaa ja lehmänlypsyä. Kuoriholviin palautettiin 1400-luvun puinen krusifiksi, joka oli ollut poissa 150 vuotta, viimeksi Kansallismuseossa.