Lammin kirkko

Kuvaus

Nykytiedon valossa keskiaikaisen harmaakivikirkon rakennusaika osuu 1510-luvulle, vaikka sisäseinään kirjoitettiin 1920-luvulla vuosiluku 1444; tuo vuosiluku on peräisin piispa Otto Immanuel Collianderin paimenmuistioista. Korjattu kirkko vihittiin uudelleen käyttöön juhannuksena 1920, ja jälleenrakennuksen suunnitteli arkkitehti Usko Nyström.

Tuorein korjaus valmistui 2002 arkkitehti Virpi Tervosen suunnitelmien mukaan. Kohde on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Kirkko ja viereinen kolminivelinen kellotapuli tuhoutuivat palossa 29. huhtikuuta 1918 sisällissodan loppuvaiheissa: tulen sytyttivät Saksan Itämeren divisioonan joukot varastona olleeseen kellotapuliin, mistä liekit levisivät kirkkoon, ja palosta säilyivät lähinnä keskiaikaiset päädyt ja seinät.

Kirkossa kuoli kymmenen ihmistä, kun väki pakeni ulos pakokauhun vallassa; paniikin laukaisi joulukirkossa pudonnut kynttilä, vaikka varsinaista tulipaloa ei syttynyt. Seinä- ja kattomaalaukset ovat taiteilija Bruno Tuukkasen käsialaa, avustajinaan B. Liukko ja I.

Grönvall. Krusifiksin, alttarin puukoristeet, kolmiosaisen triptyykin ja seitsenhaaraiset kynttilänjalat veisti itävaltalaissyntyinen Johan Friedl, ja puinen alttari, alttarikaide, penkit ja virsitaulu tehtiin lammilaisessa Nybergin puusepänverstaassa. Uusi tapuli muurattiin kokonaan kivestä ja katettiin puupaanulla, ja uudet kellot tulivat Viipurin Papulan kasarmin sotilaskirkosta Suomen valtion lahjoituksena.

Ulkoasu on aidosti keskiaikainen, sisätila taas 1920-luvun näkemysten mukainen: saliin tehtiin kaartuvat betoniholvit ja runsas maalauskoristelu. Julkisivussa on goottilainen pyöröikkuna, ja seinään on muurattu kaksi myllynkiveä. Alttarikaappi on moderni keskiaikaistyylinen puuveistos, joka lähteen mukaan lienee alun perin aiottu Helsingin Johanneksenkirkkoon ja jonka Lammin seurakunta sai ostaa.