Pielpajärven erämaakirkko

Kuvaus

Wikipedian mukaan nykyinen rakennus on maailman pohjoisin puinen ristikirkko. Kellotornin keskuspuuhun rakentajat veistivät tekstin: Herraa kiittäkööt kaikki, jotka elos on.

Museovirasto teki kunnostuksen perinteisin työtavoin vuosina 1975–1976. Talvikylässä on oleskeltu väliaikaisesti ainakin 1400-luvulta lähtien. Ensimmäinen kirkko lahosi paikoilleen, ja seuraava valmistui 1760.

Vuonna 2022 tontille tuotiin lampaita laiduntamaan paikallisen ruohovartisen kasviston suojelemiseksi. Kirkolle ei johda tietä, vaan sinne mennään viiden kilometrin patikkareittiä, joka on auki läpi vuoden. Ovet ovat vierailijoille aina auki.

Jumalanpalveluksia pidetään vuodessa kaksi, ja kesäaikaan paikka on suosittu vihkipaikka. Paikka oli aikoinaan inarilaisten talvikylä, jonne tultiin markkinoille, kuulemaan kiertäviä saarnaajia ja hoitamaan kirkollisia toimituksia, vaikka varsinaista kylää siellä ei ollut. Pahimmillaan veroa kannettiin kolmeen suuntaan: Tanskalle, Ruotsille ja Venäjälle.

Hautausmaata ei ole koskaan ollut, sillä vainajat vietiin Inarinjärven saariin. Inarin kirkko tuhoutui pommituksessa vuonna 1940, ja samana kesänä erämaakirkko palautettiin käyttöön juhannuskirkkoa varten. Nykyasunsa rakennus sai vuoden 1846 tienoilla tehdyssä korjauksessa, jossa sakariston ovia korotettiin.

Maatiainen ry nimesi kohteen ja sen ympäristön vuoden perinnemaisemaksi 2021. Vuosina 2024–2027 tehdään laaja konservointi, jossa muun muassa tervataan paanukatto ja poistetaan kävijöiden töhryjä; kustannusarvio on 300 000 euroa.