Vanajan kartano

Kuvaus

Omistajat asuivat tilalla harvoin, ja se oli lampuotien eli vuokraajien hallussa. Nykyisin talossa on hotelli ja ravintola, ja tiloja vuokrataan tapahtumiin.

Maaostojen jälkeen tilan laajuudeksi tuli 501 hehtaaria. Päärakennuksen Vanajanlinnan suunnitteli Sigurd Frosterus, ja tohtori Wilhelm Rosenlew rakennutti sen 1920-luvulla metsästyslinnakseen. Hämeenlinnan kaupunki hankki kohteen 1990-luvulla.

Äikäälän tila mainitaan asiakirjoissa ensi kerran 1374, jolloin omistajaksi kirjattiin Olle af Aeykaelum. Osan keskiajasta tila oli Harvialan rälssinä, ja pitkäaikaisiin omistajiin kuului katolinen kirkko. Puiston suunnitteli puutarha-arkkitehti Bengt Schalin, joskin se on välillä ehtinyt ränsistyä ja metsittyä.

Sotavuosina taloa kaavailtiin presidentin kesäasunnoksi, mutta se siirtyi saksalaisomistukseen ja luovutettiin sodan jälkeen Neuvostoliitolle saksalaissaatavina. Neuvostoliitolta rakennus siirtyi Yrjö Sirolan Säätiölle, ja siinä toimi Sirola-opisto 1946–1994. Nykyvaihe alkoi 1918, kun tilan osti Rosenlew-yhtymän pääosakas, tohtori Carl Wilhelm Rosenlew.

Vieraisiin lukeutuivat marsalkka Mannerheim, presidentit Svinhufvud ja Ryti sekä makeistehtailija Karl Fazer. Vanajanlinna Oy:n osakekanta siirtyi Bon Group Oy:lle vuonna 2025. Puutarhan esikuvana oli Versailles'n kuninkaanpalatsin puisto, mukana myös englantilaisia vaikutteita.

Rakennustyöt käynnistyivät 1919 ja päättyivät 1924. Tarvikkeiden kuljetusta varten paikalta vedettiin kapearaiteinen rautatie Harvialan seisakkeelle. Urakoitsijana toimi helsinkiläinen rakennusliike Kreuger & Toll.

Julkisivun tiilet tulivat läheltä, Leppäkosken tiilitehtaalta. Koristeveistokset teki Gunnar Finne ja maalaukset Carl Slotte. Lattiapinta-alaa on noin 3 000 m² ja tilavuutta 17 740 m³; huoneita on toista sataa, yli kahdeksankymmentä.

Järvenpuoleisen siiven yhdistävässä galleriassa on valeperspektiivi: käytävä kapenee ja näyttää pidemmältä kuin on. Kellarikerroksessa on holvattu ja koristemaalattu viinitupa, jonka alla on vielä viinikellari.