Hvitträsk

Kuvaus

Arkkitehtitoimisto hajosi kaksi vuotta talon valmistumisen jälkeen, ja Lindgrenin perhe muutti pois 1905. Vuosina 1949–1968 omistajina olivat Anelma ja Rainer Vuorio, jotka pitivät taloa edustusasuntonaan; konkurssin jälkeen 1968 se siirtyi Kansallis-Osake-Pankille, joka huutokauppasi irtaimiston.

Rakennukset osti Gerda ja Salomon Wuorion säätiö, joka kunnosti kohteen, ja yleisölle se avattiin 1971. Päärakennus oli molempien perheiden koti vuoteen 1916, jolloin Geselliuksen kuoltua koko kohde jäi Eliel Saariselle. Perhe muutti 1923 Yhdysvaltoihin, minkä jälkeen talo oli heidän kesäasuntonaan vuoteen 1949, ja Eliel Saarisen hautamuistomerkki on paikalla.

Rakennus on Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin itselleen suunnittelema erämaa-ateljee ja asuintalo, joka valmistui 1903 ja toimii nykyään museona. Arkkitehdit ostivat tontin Vitträsk-järven rannalta vuonna 1901, ja vuosina 1901–1903 valmistuivat kaksiosainen päärakennus ja erillinen piharakennus Lilla Villan eli Pikku huvila. Tulipalo tuhosi 1922 päärakennuksen siiven, joka rakennettiin uudistettuna 1929–1936 arkkitehti Eero Saarisen suunnitelmien mukaan.

Ateljeessa laadittiin muun muassa Suomen kansallismuseon ja Helsingin rautatieaseman suunnitelmat. Materiaaleina ovat harmaa luonnonkivi ja tumma hirsi, tyylinä kansallisromantiikka, ja esimerkiksi kylpyhuoneessa näkyy Saarisen Yhdysvalloista saamia vaikutteita. Tarinan mukaan neuvotteluhuoneen tuolit tehtiin tahallaan epämukaviksi, jottei kokouksista tulisi liian pitkiä.

Saariset ja Lindgrenit asuivat päärakennuksen eri siivissä, ja naimaton Gesellius asui sisarensa Lojan kanssa Pikku huvilassa. Eliel ja Mathilda Saarinen erosivat 1904; Mathilda avioitui Herman Geselliuksen kanssa ja Eliel Loja Geselliuksen kanssa. Vuodesta 1981 kohde on ollut valtion omistuksessa ja toimii nykyään Suomen Kansallismuseon alaisuudessa.