Laurinkallio

Kuvaus

Laurinkalliolta on rantahiekasta poikkeuksellisen matalan veden aikaan löytynyt keihäänkärkiä, miekkoja, kirveitä ja luita. Wikipedian mukaan kyseessä on valtakunnallisesti arvokas muinaisjäännös ja maisemallisesti yksi Tuuloksen näyttävimmistä kohteista.

Raivauksella tavoitellaan näkymiä Suolijärvelle, Pyhäjärvelle ja Tuuloksen kirkolle. Linnavuori tunnetaan myös nimillä Ristinaron kallio ja Pahasen rata. Kallioinen mäki kohoaa yli 40 metriä Pyhäjärven pintaa ylemmäs.

Valli on paikoin hajonnut, ja siinä olevaa aukkoa on arveltu linnan portiksi. Valli ja jyrkänteet rajaavat sisäänsä 300×150 metrin linna-alueen. Alueelta on löytynyt kiviröykkiöitä, jotka saattavat olla kiukaiden pohjia.

Arkeologisia kaivauksia ei ole tehty, mutta pintapuolisia tutkimuksia on tehty vuosina 1886, 1897, 1924, 1935 ja 1983. 1890-luvun alussa sisä- ja ulkovarustusten jäänteitä oli runsaasti näkyvissä, joskin kahden metrin levyisten vallien kerrottiin jo tuolloin olevan pahoin hävitetyt. Kohde kuuluu Tuuloksen alueen rautakautisen ja historiallisen ajan keskittymään.

Linnavuoren juurelta tehdyt runsaat aselöydöt on tulkittu paikalla käydyn taistelun jäljiksi. Tulkintaa tukee kalmiston puuttuminen sekä taipuneet keihäänkärjet ja katkennut miekka lähellä maanpintaa. Hoitosuunnitelman laati Olli Soininen vuonna 2004.

Hoidolla avataan puustoa ja raivataan pensaikkoja, jotta linnavuoren rakenteet erottuisivat. Tuulos-seura on pystyttänyt opasteet Luopioistentien eli yhdystien 3222 ja Kettulantien varteen. Seura rakensi Kallioniementien varteen parkkialueen, ja kalliolle nousevalle polulle tehtiin pitkospuut.

Rinteiden metsälehmukset muodostavat luonnonsuojelulain ja metsälain mukaisen jyrkänteenaluslehdon. Alueella kasvaa myös pähkinäpensasta, ja mäen laella on ketolaikkuja.