Nähtävyydet ja kohteet Nousiaisissa

Nousiainen on 4 695 asukkaan kunta Varsinais-Suomessa, ja sen 199 neliökilometrillä on kartalla 65 kohdetta. Kunta on pieni, mutta sen muinaisjäännöstiheys on poikkeuksellinen: neljä kohdetta on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäviksi arkeologisiksi kohteiksi (VARK).

Kolme niistä on linnavuoria, ja niitä tutkittiin jo suomalaisen arkeologian alkuaikoina 1880-luvulla.

Repolan linnavuorella puolustusvarustuksesta on säilynyt kivivalli, jonka pituus on noin 30 metriä ja korkeus metrin luokkaa. Kivivalli maastossa on konkreettisin jäänne, joka rautakautisesta linnavuoresta voi säilyä.

Koljolan linnavuori tunnettiin jo 1800-luvulla, ja Hjalmar Appelgren tutki sitä vuonna 1886. Suojelu perustuu muinaismuistolakiin 295/1963.

Laihoisten linnamäen Appelgren kuvasi vuotta aiemmin, 1885. Hän kirjasi lakialueen keskellä olevan rotkon, jonka molemmissa päissä oli varustuksen jäännös; rotkon alapuolella oli 30 × 50 askeleen kokoinen penger, jolla kasvillisuus oli tiheää.

Hjalmar Appelgren oli suomalaisen arkeologian uranuurtajia, ja hänen 1880-luvun kenttätyönsä ovat monen kohteen ensimmäinen tieteellinen kuvaus. Nousiaisissa kaksi linnavuorta tutkittiin peräkkäisinä vuosina — se kertoo, että alue tunnistettiin merkittäväksi jo tieteenalan alkuvaiheessa.

Palmumäki on neljäs VARK-kohde. Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin on luetteloitu paikalta kalmistolöytöjä ja täältä löytyneitä rautaisia aseita, ja mukana on myös kivinuija.

Kivinuija ja rautaiset aseet samasta kohteesta kertovat pitkästä käyttöhistoriasta: kiviesineet ovat huomattavasti vanhempia kuin rauta-aseet, joten paikalla on liikuttu useamman aikakauden ajan.

Pukkipalon reitti on yhdeksän kilometriä ja yksi koko Kuhankuonon retkeilyreitistön suosituimmista. Reitillä on käymälä, ja käyttö on maksutonta.

Kuhankuonon reitistö ulottuu useamman kunnan alueelle, ja Nousiaisten osuus on yksi sen käytetyimmistä. Yhdeksän kilometriä on päiväretken mitta, ja reitti on merkitty.

Nousiaisten Vanha Asema on remontoitu nykyaikaiseksi juhlatilaksi historiaa kunnioittaen. Tiloissa on pidetty myyjäisiä, huutokauppoja ja tansseja, ja ne palvelevat häitä, muita perhejuhlia ja yksityistilaisuuksia.

Kalliopohjalla voi järjestää häitä, syntymäpäiviä, lastenjuhlia ja konsertteja sekä tansseja, tanssikursseja, kokouksia ja koulutuksia. Kaksi erillistä juhlatilaa alle 5 000 asukkaan kunnassa on paljon — vanha asemarakennus juhlakäytössä on lisäksi tapa säilyttää rautatiehistoriaa.

Wibit-rata on kesäaikana käytettävä kelluva kiipeily- ja leikkialue vedessä. Pinta-alaa on 60 neliötä, ja käyttö on maksutonta.

Kelluva vesiliikuntarata on Suomessa yleistynyt vasta viime vuosina, ja se on uimarannan varusteena aivan eri asia kuin laituri tai hyppytorni.

Rata koostuu ilmatäytteisistä osista, jotka on ankkuroitu pohjaan: kiipeilyseinistä, liukumäistä, tasapainopuomeista ja hyppyalustoista.

Sen viehätys perustuu epävakauteen. Kaikki liikkuu, mikään ei pysy paikallaan, ja putoaminen on koko idea — mikä tekee siitä turvallisen tavan harjoitella tasapainoa ja rohkeutta.

Maksuton kelluva rata on harvinaisuus: useimmiten vastaavat radat ovat maksullisia vesipuistoja.

Turvallisuudessa on syytä muistaa kaksi asiaa. Rata on vedessä, joten uimataito on edellytys, ja radalla liikkuminen on fyysisesti raskaampaa kuin miltä näyttää — märkä muovi on liukas ja kiipeäminen vie voimat nopeasti.

Pienten lasten kanssa aikuisen on oltava vedessä mukana, ei rannalla.

Rata on käytössä vain kesäkauden, ja se puretaan syksyllä.

Valpperin frisbeegolfrata on 18-väyläinen ja 2 018 metriä, heittopaikat tekonurmea ja käyttö maksutonta. Rata valmistui vuonna 2021, ja se on täysimittainen.

Kahden kilometrin rata 18 väylällä tarkoittaa keskimäärin 112 metrin väyliä — hieman tavallista harrasterataa pidempiä. Kierros vie noin tunnin.

Valpperin ladut ovat samalla alueella: 4,5 kilometriä, ja koko matka on valaistu. Ladulla on sekä perinteisen hiihtotavan ura että luisteluhiihtoura.

Lenkit on porrastettu: 1 kilometri, 1,5 kilometriä ja 3 kilometriä.

Kolmen lenkin sarja samalta lähtöpaikalta on huolella mitoitettu. Kilometrin lenkki on lapsen ensimmäinen hiihtomatka, 1,5 kilometriä aloittelijan lenkki ja kolme kilometriä aikuisen arki-iltamatka.

Kun kaikki lähtevät samasta paikasta, koko perhe voi hiihtää yhtä aikaa eri matkat ja tavata lopussa.

Kokonaan valaistu 4,5 kilometrin latu on Varsinais-Suomessa merkittävä panostus. Rannikolla hiihtokausi on lyhyt ja epävarma — kun lunta on, sen on oltava heti käytettävissä myös pimeinä arki-iltoina.

Sama alue palvelee siis kesällä frisbeegolfia ja talvella hiihtoa: yksi pysäköinti ja yksi ylläpidettävä alue kahdelle lajille.

Kolisuo on luokiteltu VARK-kohteeksi eli valtakunnallisesti merkittäväksi arkeologiseksi kohteeksi.

Kohteesta on kirjattu tieto, joka kertoo suomalaisen muinaisjäännösten suojelun arjesta: asuinpaikka levittäytyy osin metsään, osin tiealueelle ja loma-asunnon pihamaalle.

Tämä on tyypillisempää kuin luulisi. Kivikautiset asuinpaikat sijaitsivat aikanaan rannalla — ja samat paikat ovat myöhemminkin osoittautuneet hyviksi rakennuspaikoiksi.

Maankohoaminen on siirtänyt rantaviivaa, mutta hyvä paikka pysyy hyvänä: kuiva, etelään avautuva ja veden äärellä.

Käytännössä se tarkoittaa, että muinaisjäännös ja nykyinen asutus ovat samalla alalla. Tie kulkee sen yli ja mökin piha on sen päällä.

Kivikautinen asuinpaikka ei näy maanpinnalle. Se on maan alla oleva kerros, jossa on esineitä, iskoksia ja tulisijojen jäänteitä — eikä siitä ole päälle katsottuna mitään havaittavaa.

Juuri siksi tällaiset kohteet ovat suojelun kannalta haastavia: niitä voi vahingoittaa tietämättään kaivamalla tai maata muokkaamalla.

Kohteessa liikuttaessa maastoa ei saa kaivaa. Yksityisalueella liikkuminen edellyttää lisäksi maanomistajan luvan — mökin piha on piha, vaikka sen alla olisi muinaisjäännös.

Nutturlan Makasiiniteatteri sai alkunsa vuonna 1983. Kesäkauden näytännöt nähdään Kollin makasiinissa Nutturlassa ja muut esitykset työväentalolla.

Makasiini teatteritilana on kekseliäs uusiokäyttö. Viljamakasiini on korkea, pilariton ja paksuseinäinen rakennus — käytännössä valmis näyttämötila, jossa on hyvä akustiikka.

Kahden tilan käyttö vuodenaikojen mukaan on käytännöllistä: lämmittämätön makasiini toimii kesällä, ja talvella siirrytään työväentalolle.

Yli neljäkymmentä vuotta toiminut harrastajateatteri on pienessä kunnassa merkittävä kulttuurilaitos. Kohteesta on kirjattu myös periaate: mukaan pääsee minkä ikäisenä tahansa.

Villa Pähkinämäki on 1950-luvulla rakennettu, juhlatilaksi remontoitu navetta.

Juhlasali on noin 200 neliön kokoinen, ja siellä mahtuu ruokailemaan 120 henkilöä. Tiloissa on neljä sisävessaa.

Navetta juhlatilaksi on maaseudun rakennusten yleisin uusiokäyttö. Syy on rakenteessa: navetta on korkea, leveä ja pilariton, ja sen seinät kestävät.

Neljä sisävessaa 120 hengen juhlatilassa on mitoituksen kannalta olennainen tieto. Se on juuri se yksityiskohta, joka ratkaisee, toimiiko iso juhla — ja jonka puuttuminen huomataan vasta paikan päällä.