Nähtävyydet ja kohteet Pukkilassa

Pukkila on 1 781 asukkaan kunta Uudellamaalla, ja sen 145 neliökilometrillä on kartalla 33 kohdetta. Koskia on kahdeksan, kuntosaleja ja jalkapallokenttiä neljä kumpiakin sekä hiihtolatuja ja urheilukenttiä kolme kumpiakin.

Pukkilan kiinnostavimmat kohteet ovat kaksi hyvin erilaista: kuntosali, jonne pääsee pyörätuolilla, ja koski, jonka kunnostus on kesken.

Hyvinvointikeskus Onnin kuntosali Onnintie 3:ssa on avoinna kello 6.30–21.

Laitevalikoima on kirjattu: salilla on muun muassa juoksumatto, soutulaite, ristikkäistalja ja jalkaprässi.

Ratkaiseva tieto on kuitenkin toinen: sali on esteetön, ja liukulaudan avulla laitteisiin pääsee myös pyörätuolista siirtyen.

Esteetön kuntosali on Suomessa harvinaisuus. Useimmat salit ovat esteettömiä vain siinä mielessä, että ovesta pääsee sisään — laitteisiin siirtyminen on kokonaan toinen asia.

Liukulauta on yksinkertainen apuväline: jäykkä lauta, joka asetetaan pyörätuolin ja laitteen istuimen väliin, jolloin siirtyminen tapahtuu liukuen eikä nostaen. Se muuttaa monen laitteen käytettäväksi ilman avustajaa.

Mainittujen laitteiden joukossa on sekä kestävyys- että voimalaitteita. Ristikkäistalja eli vinotalja on säädettävä vaijerilaite, jolla voi tehdä kymmeniä eri liikkeitä — juuri siksi se on esteettömällä salilla arvokas: yksi laite korvaa monta.

Aukiolo puoli seitsemästä aamulla yhdeksään illalla on pienen kunnan salille pitkä. Se tarkoittaa, että sali on käytettävissä sekä ennen työpäivää että sen jälkeen.

Naarkoskesta on kirjattu kunnostustilanne, joka kertoo koko vaelluskalakysymyksen ytimen.

Suunnitelmaa haittaa, etteivät muut alueen kosket ole vielä saaneet kalaportaita.

Lause vaikuttaa tekniseltä yksityiskohdalta, mutta se on koko asian ydin. Vaelluskala — lohi, taimen, vaellussiika — nousee merestä jokea ylös kutupaikoilleen. Matkalla ei saa olla yhtään ylitsepääsemätöntä estettä.

Yksi pato ilman kalatietä riittää katkaisemaan koko joen. Vaikka yläjuoksun kutusoraikot olisivat kunnossa ja yksi koski kunnostettu, kala ei pääse perille, jos alempana on este.

Siksi joen kunnostaminen on aina ketju: se on tehtävä alhaalta ylös, ja jokainen väliin jäävä pato mitätöi ylempänä tehdyn työn.

Naarkosken oma tilanne on edennyt: vanhan voimalaitoksen rauniot on lopulta purettu.

Vanhojen pienvoimalaitosten purkaminen on 2000-luvulla yleistynyt. Monet niistä eivät ole tuottaneet sähköä vuosikymmeniin, mutta rakenteet ovat jääneet paikoilleen estämään kalan nousun.

Alueella on myös toimintaa: kesäisin järjestetään teemapäiviä, joihin kuuluu kilpailuja ja kalastusta.

Koskikalastus vaatii aina voimassa olevat luvat, ja rauhoitusajat sekä saaliskiintiöt on syytä tarkistaa ennen kalaan lähtöä. Kunnostetuilla koskilla säännöt ovat usein tiukempia kuin muualla.

Lähiliikuntapaikka Lähis on pinta-alaltaan 6 240 neliötä kivituhkaa. Alue on valaistu, käyttö on maksutonta ja kohteessa on leikkipaikka.

Alueella on myös yleisurheilun suorituspaikkoja: juoksusuora sekä korkeus- ja pituushyppypaikat.

Reilun kuuden tuhannen neliön lähiliikuntapaikka on iso — noin puolitoista jalkapallokenttää. Se selittää, miksi alueelle mahtuu sekä leikkipaikka, yleisurheilun suorituspaikat että talvella jää.

Lähiksen luistelukenttä on 52 × 42 metriä kivituhkaa, valaistu ja maksuton.

Kentän rakenne on kirjattu tarkasti, ja se on käytännöllinen: kentällä on luistelukaukalo sekä luistelurata vapaampaan luisteluun kaukalon ulkopuolella.

Tämä ratkaisu on parempi kuin pelkkä kaukalo. Kaukalossa pelataan kiekkoa, ja kiekkopelin keskellä ei opetella luistelemaan — pelaajat ovat nopeita ja kiekko kova.

Kaukalon ympäri kiertävä rata antaa oman tilan niille, jotka haluavat vain luistella: lapsille, aloittelijoille ja luisteluretkeilijöille. Molemmat ryhmät mahtuvat samalle kentälle häiritsemättä toisiaan.

Kivituhkapohja jäätyy tasaisesti ja läpäisee veden, joten sama alue on kesällä liikuntapaikka ja talvella jää.

Teikarinmäen latu on 1,3 kilometriä ja kokonaan valaistu, ja siinä on sekä perinteisen hiihtotavan ura että luisteluhiihtoura. Latu on vuodelta 1976 ja maksuton.

Pikkumetsänkentän hiihtolatu on niin ikään 1,3 kilometriä ja kokonaan valaistu, molemmilla urilla ja maksuton.

Kaksi lähes identtistä valaistua latua kunnan eri osissa on hyvä ratkaisu. Reilun kilometrin lenkki on arki-illan perusmatka, ja kun molemmat ovat valaistuja, hiihtoon ei tarvitse ajaa.

Liidenojan hiihtolenkki on aivan toisenlainen. Se on peltolatu, hiihdetään perinteisellä tyylillä, ja siinä ei ole valaistusta. Lähtö on Pajatie 1:stä, kunnan hallilta.

Peltolatu ajetaan viljelysten yli lumen aikaan. Se on tasainen ja nopea, ja maisema on avoin — mutta se on myös tuulinen ja riippuu täysin lumitilanteesta.

Peltolatu on aina maanomistajien suostumukseen perustuva järjestely. Se tarkoittaa, että ladulla pysytään: pellon reunoilla ja ojanpientareilla liikkuminen ei kuulu asiaan.

Kohteesta on kirjattu myös hyvä ohje: ladun ajantasaiset tiedot löytyvät kunnan kotisivuilta. Peltoladun kohdalla se on välttämätön — latua ei ole olemassa ennen kuin se on ajettu.

Teikarinmäen frisbeegolfpuisto on 12-väyläinen ja 1 007 metriä, ja radalla on paljon korkeuseroja. Rataa ylläpitää Pukkilan Vesa ry, ja se on rakennettu vuonna 2020. Käyttö on maksutonta.

Kaksitoista väylää on vakiomittojen välistä — enemmän kuin yhdeksän, vähemmän kuin kahdeksantoista. Kilometrin rata 12 väylällä tarkoittaa keskimäärin 84 metrin väyliä eli lyhyitä ja tarkkuutta vaativia heittoja.

Merkintä ”paljon korkeuseroja” muuttaa arvion: mäkisessä maastossa lyhytkin väylä voi olla vaikea, koska korkeusero vääristää heiton pituuden arviointia.

Urheiluseuran ylläpitämä rata tarkoittaa, että kunnossapito on vapaaehtoistyötä.

Pukkila Frisbeegolf on aivan eri asia: kolme väylää ja 240 metriä. Kyseessä on kolmen korin harjoitusrata, ja se on vuodelta 2016.

Kolmen korin harjoitusrata ei ole kierrettävä rata vaan harjoituspaikka. Siinä toistetaan samoja heittoja: lähestymisiä ja putteja, jotka ratkaisevat oikean kierroksen tuloksen.

Kahden radan yhdistelmä on toimiva. Harjoitusradalla opetellaan, ja Teikarinmäellä pelataan.

Teikarinmäen urheilukenttä on 80 × 45 metriä nurmea, ja sen sisäradan pituus on 300 metriä. Kentällä on neljä juoksurataa.

Suorituspaikoista on kirjattu poikkeuksellisen tarkka tieto: kuulantyöntöpaikan materiaali on sora ja paksuus 15 senttimetriä.

Viidentoista sentin sorakerros ei ole sattumanvarainen luku. Kuula painaa 4–7,26 kiloa ja putoaa parin metrin korkeudelta — riittävä kerros vaimentaa iskun ja jättää selvän jäljen, josta tulos mitataan.

Neljä juoksurataa on vähemmän kuin kilpailukentän kuusi tai kahdeksan, ja 300 metrin sisärata poikkeaa virallisesta 400 metristä. Kenttä on siis harjoitusalue.

Pukkilan kirkon vanhin esine on saarnastuoli: barokkityylinen saarnatuoli vuodelta 1689 on siirretty Pukkilan ensimmäisestä kirkosta.

Yli 330 vuotta vanha saarnastuoli on siirtynyt rakennuksesta toiseen. Se on tavallinen mutta merkityksellinen käytäntö: rakennus vaihtuu, mutta seurakunnan esineistö kulkee mukana.

Barokki oli 1600-luvun lopun tyyli: runsasta veistokoristelua, kiertyviä muotoja ja voimakkaita kontrasteja. Suomalaisissa maalaiskirkoissa se näkyy juuri saarnastuoleissa, jotka olivat sisustuksen kalleimpia ja koristeellisimpia osia.

Ensimmäinen peruskorjaus tehtiin 1885, ja ensimmäiset urut saatiin kirkkoon vuonna 1901. Pääsisäänkäynnin yläpuolella kohoaa tapulimainen kellotorni.

• Kuntosali on esteetön ja auki 6.30–21.
• Koskikalastus vaatii voimassa olevat luvat — tarkista rauhoitusajat.
• Liidenojan peltoladun tilanne kannattaa tarkistaa kunnan sivuilta ennen lähtöä.
• Peltoladulla pysytään ladulla — kyse on maanomistajien luvasta.
• Lähiksen kaukalon ulkopuolella on oma rata vapaaseen luisteluun.