Nähtävyydet ja kohteet Urjalassa

Urjala on 4 568 asukkaan kunta Pirkanmaalla, ja sen 476 neliökilometrillä on kartalla 98 kohdetta. Koskia ja hiihtolatuja on 15 kumpiakin, laavuja 11 sekä jalkapallokenttiä ja uimarantoja seitsemän kumpiakin.

Urjalan tunnetuin kohde on Nuutajärvi — lasikylä, jonka tehdas on toiminut satoja vuosia ja jonka tuotteet ovat suomalaisen muotoilun tunnetuimpia.

Nuutajärven lasimuseo Prykäri kertoo tehtaasta, joka on Suomen vanhin yhä toimiva lasitehdas.

Museon kokoelmassa on muun muassa Oiva Toikan lintuja ja Tapio Wirkkalan Kantarelli-maljakoita.

Nämä kaksi nimeä ovat suomalaisen lasimuotoilun kärkeä. Toikan linnut ovat käsin puhallettuja, joka kappale erilainen, ja niistä on tullut keräilykohteita. Wirkkalan Kantarelli on 1940-luvun lopun teos, jonka ohut, sienen lakkia muistuttava muoto on suomalaisen muotoilun klassikko.

Museorakennus valmistui 1850-luvulla lasitehtaan voimakkaan kasvun aikana — eli rakennus itsessään on osa tehtaan historiaa.

Nuutajärven kartano sijaitsee Nuutajärven ja Rutajärven välisellä kannaksella. Kartanoa ympäröi suuri englantilaistyylinen puisto, josta johtaa pitkä koivukuja kohti tehtaan kylää.

Koivukuja kartanosta tehdaskylään on tehdasyhdyskunnan tilallinen tiivistelmä: kartano yhdessä päässä, työväen kylä toisessa, ja niiden välissä muodollinen puistoakseli.

Kartanon historia ulottuu kauas: vuonna 1606 Carl Bäck sai kuningas Kaarle IX:ltä kolmesta tilasta muodostetun kokonaisuuden.

Urjalan kotiseutumuseon vanhin rakennus on 1600-luvulla tehty ruotusotamiehen varusteaitta.

Ruotusotamies oli talonpoikaisjoukoista koottu sotilas, jonka varusteet säilytettiin omassa aitassaan. Neljäsataa vuotta vanha varusteaitta on harvinaista rakennusperintöä.

Museon kiinnostavin yksityiskohta on kuitenkin katto. Pirtin sisäkatto on tehty päreistä, mitä pidetään harvinaisena — ja syy on tavassa, jolla päreet sinne joutuivat:

Päreet nostettiin kattoon joulun alla koristeeksi ja kuivumaan, ja poltettiin juhlien jälkeen.

Pärekatto oli siis kertakäyttöinen joulukoriste, jolla oli käytännön tarkoitus: päre täytyi kuivata ennen kuin sitä voitiin polttaa valonlähteenä. Kaksi asiaa yhdellä kertaa — koristelu ja kuivatus — on juuri sellaista arkista kekseliäisyyttä, joka katosi sähkövalon myötä.

Se, että pärekatto on säilynyt museossa, tarkoittaa että yksi vuosi jäi polttamatta.

Sarvikankaronmäki on 14 hehtaarin metsä, jossa on Pietari Suuren merilinnoitukseen liittyvä puolustusvarustus.

Varustukset tehtiin pakkotyövoimalla Venäjän vallan aikana vuonna 1915, ja muinaisjäännöksen aseman ne saivat vuonna 2015 — tasan sata vuotta myöhemmin.

Maastossa on kaksi metriä syvät juoksuhaudat. Kahden metrin syvyys tarkoittaa, että hauta suojasi seisovan miehen kokonaan — se on täysimittainen taisteluhauta, ei matala suojakuoppa.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisia varustuksia rakennettiin Etelä-Suomeen laajasti Pietarin suojaksi, eikä niitä koskaan käytetty taisteluun. Pakkotyövoiman käyttö on osa niiden historiaa, ja se kannattaa muistaa kohteessa liikkuessa.

Sata vuotta rakentamisesta suojeluun on tyypillinen aika: muinaisjäännöslaki koskee yleensä kohteita, joiden käytöstä on kulunut riittävän kauan.

Urjalan sakaristo on jäänne siirrosta: kirkko ja hautausmaa siirrettiin Urjalankylästä Laukeelaan vuonna 1806, ja paikalle jäivät sakasti, kiviaidattu vanha hautausmaa ja pieni rantatontti.

Historiaan liittyy myös keskeytynyt hanke: alun perin suunniteltu kivikirkkohanke typistyi puukirkoksi sakastin valmistuttua. Kivisakasti jäi siis ainoaksi toteutuneeksi osaksi suuremmasta suunnitelmasta.

Yksinäinen kivisakasti vanhalla hautausmaalla on Suomessa toistuva näky, ja se kertoo aina samasta asiasta: rahat loppuivat.

Halkivahan kirkko syntyi päinvastaisella tavalla — laajentamalla. Rakennus laajennettiin kirkoksi Heikki Tiitolan suunnitelmien mukaan 1923–1926, jolloin valmistui myös kellotorni yhdellä Suomen suurimmista kirkonkelloista.

Yksi maan suurimmista kirkonkelloista pienessä kyläkirkossa on epäsuhta, joka yleensä selittyy lahjoituksella. Alttaritaulun Jeesus Getsemanessa maalasi Antti Heickell.

Lammiharju DiscGolfPark on 18-väyläinen ja valaistu, pituudeltaan 1 438 metriä. Heittopaikat ovat tekonurmea (TeePad), radalla on paljon korkeuseroja, ja käyttö on maksutonta.

Rata laajennettiin 18-väyläiseksi vuonna 2013.

Valaistu täysimittainen rata on harvinaisuus, ja harjumaastossa se on erityisen arvokas: korkeuserot tekevät radasta vaativan, ja pimeässä valaisematon mäkirata on käyttökelvoton.