Nähtävyydet ja kohteet Vimpelissä

Vimpeli on 2 656 asukkaan kunta Etelä-Pohjanmaalla, ja sen 287 neliökilometrillä on kartalla 41 kohdetta. Jalkapallokenttiä, jäähalli- ja luistelupaikkoja, uimarantoja ja koskia on kuusi kutakin sekä kuntosaleja kolme.

Vimpelin liikuntapaikoissa toistuu kaksi asiaa: valaistus ja kivituhka. Molemmat ovat tietoisia valintoja, ja molemmat selittävät, miksi kunnan liikuntapaikkalista on näin pitkä.

Latu Vatpakka–Luoma-aho–Lakeaharju on 13 kilometriä pitkä, ja koko matka on valaistu. Ladulla on sekä perinteisen hiihtotavan ura että luisteluhiihtoura, ja sen varrella on kolme taukopaikkaa. Käyttö on maksutonta.

Kolmentoista kilometrin yhtenäinen valaistus on Suomen mittakaavassa poikkeuksellista. Useimmissa kunnissa valaistu latu on kilometri tai kaksi, ja pidemmät reitit hiihdetään päivänvalossa.

Mittakaava kannattaa hahmottaa. Latuvalaisimia asennetaan tyypillisesti noin kolmenkymmenen metrin välein, joten kolmentoista kilometrin matkalle niitä tarvitaan satoja. Se on iso investointi ja jatkuva sähkölasku.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Vimpelissä voi hiihtää täyden pitkän lenkin työpäivän jälkeen keskitalvella, kun aurinko laskee kolmelta. Se on hiihtokunnan kannalta ratkaisevaa: valaistuksen puute, ei lumen puute, rajoittaa useimmissa kunnissa arkihiihtoa.

Molempien hiihtotapojen urat koko matkalla vaativat leveän pohjan ja kalliimman latukoneen. Kolme taukopaikkaa kolmellatoista kilometrillä tarkoittaa taukoa noin neljän kilometrin välein.

Vatpakan kuntolatu on saman alueen lyhyt lenkki: 1,4 kilometriä, myös kokonaan valaistu ja molemmilla urilla. Latu on vuodelta 1982.

Reilun kilometrin lenkki ja kolmentoista kilometrin reitti samalta lähtöpaikalta on hyvä pari: lapsi hiihtää pikkulenkin, aikuinen pitkän, ja molemmat palaavat samaan paikkaan.

Vimpelin frisbeegolfrata on 21-väyläinen ja 1 800 metriä pitkä, ja radalla on paljon korkeuseroja. Rata on rakennettu vuonna 2015 ja käyttö on maksutonta.

Ratkaiseva yksityiskohta on kuitenkin sama kuin ladulla: kohde on valaistu.

Valaistu frisbeegolfrata on harvinaisuus. Radat rakennetaan yleensä metsään, jossa sähköä ei ole, ja pimeällä pelaaminen tapahtuu otsalampun kanssa tai ei ollenkaan.

Valaistus pidentää kauden käytännössä kaksinkertaiseksi: syys- ja kevätiltoina radalla voi pelata työpäivän jälkeen, kun valaisematon rata on jo käyttökelvoton.

Kaksikymmentäyksi väylää on epätavallinen määrä — vakiomitat ovat 9 ja 18. Kolme ylimääräistä väylää kertoo, että maastosta on otettu kaikki irti.

Tuhat kahdeksansataa metriä 21 väylällä tarkoittaa keskimäärin 86 metrin väyliä. Ne ovat lyhyitä, mutta merkintä ”paljon korkeuseroja” muuttaa asian: mäkisessä maastossa lyhyt väylä voi olla vaikeampi kuin pitkä tasamaalla.

Alamäkeen heitetty kiekko lentää selvästi pidemmälle kuin arvaisi, ylämäkeen taas pysähtyy nopeasti. Mäkinen rata vaatii kokemusta korkeuserojen lukemisesta.

Vimpelin tekojää on 58 × 28 metriä, valaistu ja rakennettu vuonna 2022. Paikka on päiväsaikaan koulujen käytössä.

Tekojääkenttä on aivan eri asia kuin jäädytetty hiekkakenttä. Sen alla on putkisto, jossa kiertää jäähdytysneste, ja jää tehdään koneellisesti.

Ero näkyy kaudessa. Luonnonjää vaatii yhtenäisen pakkasjakson ja sulaa jokaisessa suojasäässä; tekojää voidaan tehdä jo lokakuussa ja pitää käytössä kevääseen. Etelä-Pohjanmaalla, jossa talvet ovat leudontuneet, ero on kymmeniä käyttöpäiviä vuodessa.

Vuonna 2022 rakennettu tekojää on kunnan uusin liikuntapaikka, ja se on selkeä panostus juuri talviliikuntaan.

Viisikymmentäkahdeksan kertaa 28 metriä on lähellä virallista jääkiekkokaukalon mittaa (60 × 30), joten kentällä voi pelata täysimittaista peliä.

Vimpelin kenttien pintamateriaali on lähes poikkeuksetta kivituhka, ja se selittää, miksi kunnan luistelupaikkoja on yhtä monta kuin pallokenttiä.

Kivituhka on murskattua kiveä, joka tiivistyy kovaksi ja tasaiseksi pinnaksi. Se kestää kulutusta, läpäisee vettä ja — tämä on olennaista — se jäätyy tasaisesti.

Käytännössä sama kenttä on kesällä pallokenttä ja talvella luistelukenttä. Kunta ei siis ylläpidä kahtatoista erillistä kenttää vaan kuutta, joilla on kaksi käyttötarkoitusta.

Tämän näkee suoraan rekisteristä: Liikuntahallin luistelukenttä ja Liikuntahallin pallokenttä ovat molemmat 70 × 40 metriä kivituhkaa vuodelta 1997 — sama rakenne, kaksi vuodenaikaa.

Lakaniemen luistelukenttä on kunnan suurin: 105 × 50 metriä, valaistu ja vuodelta 1986.

Sadan metrin luistelukenttä on iso. Se ei ole kaukalo vaan avoin jääkenttä, jolla mahtuu luistelemaan kymmeniä ihmisiä yhtä aikaa ilman että kukaan on toisen tiellä.

Sääksjärven koulun jääkiekkokaukalo on 55 × 28 metriä, valaistu ja vuodelta 1978.

Kaukalon ja luistelukentän ero on laita. Kaukalossa kiekko pysyy pelissä ja laitapeli on mahdollista; avoimella kentällä luistellaan ja opetellaan.

Se, että Vimpelissä on molempia — ja molempia useassa kylässä — tarkoittaa, että jää on lähellä riippumatta siitä, missä päin kuntaa asuu.

Aapiskujan koulun pallokenttä on 82 × 54 metriä kivituhkaa ja vuodelta 1982. Kenttä on päiväsaikaan koulujen käytössä.

Sääksjärven pallokenttä on 90 × 40 metriä ja vuodelta 1977. Käyttö on maksutonta.

Yhdeksänkymmentä metriä pitkä mutta vain 40 metriä leveä kenttä on epätavallisen kapea. Täysimittainen jalkapallokenttä on 100–105 metriä pitkä ja 64–68 metriä leveä, joten Sääksjärven kenttä on lähes normaalipituinen mutta selvästi kapea.

Kapeus muuttaa pelin luonteen: laitapeli katoaa ja peli pakkautuu keskelle. Se kertoo yleensä siitä, että kenttä on tehty sille paikalle, joka oli käytettävissä.

Nämä kolme kenttää — 82 × 54, 90 × 40 ja 70 × 40 metriä — ovat kaikki eri kokoisia, mikä on pienen kunnan liikuntapaikkarakentamisessa tavallista. Kentät on tehty eri vuosikymmenillä eri paikkoihin, eikä yhtenäistä mitoitusta ole ollut.

Vimpelin kuntosali on 90 neliötä, ja siinä on 20 kuntolaitetta. Sali on vuodelta 1989 ja päiväsaikaan koulujen käytössä.

Kaksikymmentä laitetta 90 neliöllä on tiivistä. Se tarkoittaa noin neljä ja puoli neliötä laitetta kohti — käytännössä laitteet ovat vierekkäin ja liikkumatilaa on vähän.

Toisaalta laitemäärä on hyvä: kaksikymmentä laitetta kattaa kaikki päälihasryhmät, eikä harjoitusohjelmaa tarvitse rakentaa puutteiden ympärille.

Koulun yhteydessä toimiva kuntosali on pienen kunnan tavallisin ratkaisu. Se tarkoittaa, että aukioloajat on syytä tarkistaa: päivällä tila on opetuskäytössä.

• Latu Vatpakka–Luoma-aho–Lakeaharju on valaistu koko 13 kilometrin matkalta.
• Frisbeegolfrata on valaistu — mutta mäkinen, joten heiton arviointi vaatii kokemusta.
• Tekojää toimii myös leudolla säällä, luonnonjääkentät eivät.
• Koulujen kentät ja kuntosali ovat päiväsaikaan koulujen käytössä.
• Kivituhkakentät ovat talvella jäädytettyjä luistelupaikkoja.