Nähtävyydet ja kohteet Soinissa

Soini on 1 873 asukkaan kunta Etelä-Pohjanmaalla, ja sen 552 neliökilometrillä on kartalla 59 kohdetta. Koskia on 15, uimarantoja kuusi, vaellusreittejä viisi sekä jalkapallokenttiä ja laavuja neljä kumpiakin.

Soinissa on kohde, jota ei ole missään muualla Suomessa — ja portaat, jotka ovat maan suurimpia.

Soinin kirkon ulkopuolella on Suomen ainoa vaivaisakka.

Perinteisesti kirkkojen eteen on pystytetty vaivaisukko — puinen miehen hahmo, jonka rintaan on tehty kolikkorako köyhäinapua varten.

Vaivaisukot ovat eteläpohjalaisen kansantaiteen tunnusomaisin muoto. Niitä on säilynyt Suomessa reilut sata, ja lähes kaikki ovat miehiä: usein sotainvalidiksi puettuja, puujalkaisia tai käsipuuttuvia hahmoja, jotka muistuttivat kirkkokansaa köyhien auttamisesta.

Naishahmo samassa roolissa on ainutlaatuinen. Se on siis sekä kansantaiteen että sosiaalihistorian erikoisuus — ja se seisoo yhä paikallaan kirkon edessä.

Museovirasto on listannut kirkon ympäristöineen valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten kohteiden luetteloon.

Vaivaisukot ja -akat ovat ulkona ympäri vuoden, joten kohde on katsottavissa milloin tahansa. Kolikon voi yhä pudottaa rakoon.

Vuorenmaan kuntoportaat on rakennettu vuonna 2020, ja niiden mitat ovat poikkeukselliset: 435 askelmaa, korkeuseroa 57 metriä ja kokonaispituutta 250 metriä. Portaat ovat puiset, valaistut ja maksuttomat.

Neljäsataakolmekymmentäviisi askelmaa on Suomen suurimpia kuntoporrasrakenteita. Vertailun vuoksi: tavallinen kuntoporras on 80–150 askelmaa.

Viidenkymmenenseitsemän metrin korkeusero 250 metrin matkalla tarkoittaa noin 23 prosentin keskimääräistä nousua — jyrkkää mutta kuljettavaa.

Askelmien keskimääräinen nousu on noin 13 senttimetriä, mikä on tavallista porraskorkeutta. Rakenne on siis mitoitettu juostavaksi, ei kiivettäväksi.

Valaistus on merkittävä lisä: 435 askelman nousu pimeässä ilman valoja olisi vaarallinen.

Huomaa kuitenkin rajoitus: portailla ei ole talvikunnossapitoa. Lumiset ja jäiset puuportaat ovat vaaralliset, joten kohde on käytännössä kesä- ja syyskauden paikka.

Soinissa esteettömyyteen on panostettu järjestelmällisesti, ja se näkyy kahdessa kohteessa.

Soinin esteetön luontopolku on 0,9 kilometriä, ja kohteessa on käymälä. Käyttö on maksutonta.

Reitistössä on kaksi esteetöntä reittiä, joista toinen on täysin esteetön 200 metrin lankkupolku laavulle Kaihijärven rantaan.

Kahdensadan metrin lankkupolku on juuri se rakenne, joka ratkaisee saavutettavuuden. Se vie pysäköinniltä rantaan, ja lankkupinta on tasainen, kova ja riittävän leveä pyörätuolille — toisin kuin metsäpolku tai hiekkakäytävä.

Kaihiharjun esteetön laavu on rakennettu vuonna 2021, ja siinä on käymälä. Laavu on kunnan liikuntatoimen ylläpitämä ja maksuton.

Esteetön laavu tarkoittaa muutakin kuin polkua sinne: tulipaikan reunan on oltava sopivalla korkeudella, penkin kohdalla on oltava tilaa pyörätuolille ja käymälän on oltava riittävän tilava.

Polku ja laavu on rakennettu peräkkäisinä vuosina 2020-luvun alussa — kyseessä on siis suunnitelmallinen kokonaisuus eikä yksittäinen rakenne.

Laasalan kyläseuran saunamökki on esimerkki kylätoiminnasta parhaimmillaan.

Rannalla on vapaasti kaikkien käytössä muun muassa kota, laavu ja laituri — myös saunavuoron aikana.

Tämä on tärkeä yksityiskohta: vaikka sauna olisi varattu, rannan muut rakenteet pysyvät kaikkien käytössä. Varaus ei siis sulje aluetta muilta.

Talvella tarjolla on jotain, mitä ei näe muualla: saunavieraiden lainattavissa on kahdet liukulumikengät. Lisäksi rannassa on käytettävissä kyläseuran omistama vene.

Lainattavat välineet ovat kylätoiminnan ydin. Lumikengät ja vene maksavat rahaa, mutta niitä käyttää harvoin kukaan yksin riittävästi — yhteisomistuksena ne palvelevat kaikkia.

Liukulumikenkä on lumikengän ja suksen välimuoto: se kantaa hangessa mutta liukuu eteenpäin. Se sopii juuri tällaiseen maastoon, jossa ei ole latuja.

Yhtenäiskoulun tekojääkenttä Koulutiellä on 60 × 30 metriä, ja se on rakennettu vuonna 1993. Pohja on hiekkatekonurmea ja kenttä on valaistu.

Tekojää alle kahdentuhannen asukkaan kunnassa on huomattava investointi. Se tarkoittaa jäähdytysputkistoa kentän alla, jolloin jää saadaan jo lokakuussa ja se säilyy leudoillakin keleillä.

Vuoden 1993 rakennusvuosi tekee siitä varhaisen: tekojääkenttien rakentaminen pieniin kuntiin yleistyi vasta 2000-luvulla.

Kuusikymmentä kertaa 30 metriä on virallinen jääkiekkokaukalon mitta, joten kentällä voidaan pelata täysimittaista jääkiekkoa.