Valamon luostari

Kuvaus

Luostarin ensimmäinen kirkko koottiin kahdesta entisestä aittarakennuksesta, jotka yhdistettiin vuonna 1940. Petsamolainen isä Akaki oli kuollessaan 110-vuotiaana 1984 koko Pohjoismaiden vanhin asukas.

Luostarille kuuluivat tuolloin Papinniemen rakennukset sekä noin 300 hehtaaria metsää ja 50 hehtaaria peltoa. Luostari on Suomen ortodoksisen kirkon munkkiluostari Heinävedellä Pohjois-Karjalassa. Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta toisen maailmansodan aikana Suomen nykyiselle alueelle evakuoidun Laatokan Valamon perinnettä luostari jatkaa.

Suuren Pohjan sodan jälkeen 1717 toimintansa Laatokan saaristossa uudelleen aloittanut luostari on juridisesti sama. Ilmapommitukset Laatokan Valamoon alkoivat tammikuussa 1940, pahimmat helmikuun alussa. Pelastustoimien jouduttua suuntautumaan muualle ja vesipumppurakennuksenkin jo tuhouduttua pelättiin luostarin 29 000 niteen kirjaston tuhoutuvan.

Kirjasto säilyi lopulta vahingoittumattomana, vaikka yläpuolella ollut huoneisto tuhoutui tulipalossa. Moskovan rauhan tultua voimaan 13.3.1940 luostarille jäi enää muutama päivä aikaa evakuoitua. Luostarin arvokkain taide lähetettiin talteen Rautalammin kotiseutumuseoon.

Uusi tila ostettiin 24.7.1940, minkä jälkeen paikkaa alettiin kutsua Uudeksi Valamoksi. Tämä vanha kirkko pyhitettiin kesäkuussa 2010 uudelleen Kaikkien Valamon pyhien kirkoksi. Marraskuussa 1940 Heinävedelle siirtyi Laatokalta noin 150 munkkia, valtaosin iäkkäitä miehiä.

Luostari kuuluu Suomen ortodoksiseen kirkkoon, joka on autonominen Konstantinopolin patriarkaatin alainen kirkko. Luostarissa valmistetuille leiville, leivonnaisille, partaöljyille, vaatevahoille ja kynttilöille on myönnetty Avainlippu-merkki.