Nähtävyydet ja kohteet Hausjärvellä

Hausjärvi on 7 862 asukkaan kunta Kanta-Hämeessä, ja sen 389 neliökilometrillä on kartalla 99 kohdetta. Hiihtolatuja on 10, laavuja kahdeksan sekä uimarantoja ja koskia seitsemän kumpiakin.

Kymmenen latua ja seitsemän uimarantaa kertovat kunnasta, jossa liikuntapaikat on rakennettu kyliin eikä yhteen keskukseen.

Miinan Monttu Turkhaudalla on katettu kesäinen kulttuuriareena. Areenalla on kunnon puitteet esityksille, ja paikan tunnetuin toimija on suosittu Miinan Montun kesäteatteri.

Katettu katsomo on suomalaisessa kesäteatterissa merkittävä ero: se tarkoittaa, ettei esitys peruunnu sateen takia eikä katsojan tarvitse arvioida säätä lippua ostaessaan. Useimmat kesäteatterit ovat avotaivaan alla.

Kate muuttaa myös teatterin talouden. Avotaivaan alla yksi sadejakso voi pyyhkiä pois kokonaisen viikon esitykset ja niiden lipputulot — eikä kesäteatterilla ole muuta kautta, jolla menetys korvattaisiin.

Suomalainen kesäteatteri on pitkälti harrastajapohjaista ja yhdistysvetoista. Katetun areenan rakentaminen on siksi iso investointi, joka kertoo toiminnan vakiintuneisuudesta.

Ohjelmisto vaihtuu vuosittain, joten kesän esitykset kannattaa tarkistaa etukäteen.

Mommilan kirkko on pieni puukirkko, joka rakennettiin alun perin Mommilan kartanon rukoushuoneeksi. Kirkko valmistui vuonna 1904 Hietoisiin, ja se kuuluu nykyään Hausjärven seurakunnalle.

Kartanon oma rukoushuone oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa säätyläisen tapa järjestää hartaudenharjoitus omalle väelle. Kartanon työväki oli suuri, ja matka pitäjänkirkolle saattoi olla kymmeniä kilometrejä.

Rakennus oli siis yksityinen mutta ei yksityiskäyttöön tarkoitettu: siellä kokoontui koko kartanon yhteisö.

Siirtyminen seurakunnan omistukseen on tavallinen jatkokehitys. Kartanoiden asema muuttui 1900-luvulla, ja rukoushuoneista tuli osa seurakunnan kirkkoverkkoa — mikä samalla pelasti rakennukset käyttöön.

Rakennuksen tyyli on kirjattu tarkasti: nikkarityylisen rakennuksen suunnitteli Emil Olander.

Nikkarityyli on 1800-luvun lopun puuarkkitehtuurin suuntaus, jossa sahatavarasta tehtiin koristeita: sahalaitaisia räystäslautoja, sorvattuja pylväitä, kaiverrettuja päätykolmioita ja läpisahattuja kuvioita.

Tyyli syntyi teollisuuden mahdollistamana. Höyrysahat ja sorvit tekivät koristeosista halpoja, ja niitä sai valmiina — aiemmin vastaava koristelu oli vaatinut käsityötä ja siten varallisuutta.

Pieni nikkarityylinen puukirkko on siksi aikansa tyyppiesimerkki: se on koristeellinen mutta ei kallis, ja se rakennettiin nopeasti.

Hausjärven kirkon alttaritaulun maalasi taidemaalari Robert Wilhelm Ekman, joka on 1800-luvun suomalaisen taiteen keskeisiä nimiä.

Kirkon kuoria on muokattu myöhemmin: remonttiin kuuluivat alttarin irrottaminen seinästä, katoksen lisääminen saarnastuoliin sekä pilasterien ja ornamentin tuominen alttaritaulun ympärille.

Alttarin irrottaminen seinästä ei ole tekninen yksityiskohta vaan liturginen muutos. Seinään kiinni rakennetun alttarin ääressä pappi seisoo selkä seurakuntaan päin; irrallisen alttarin ympäri voi kiertää ja sen takaa voi toimittaa messun kasvot seurakuntaa kohti.

Muutos heijastaa 1900-luvun jumalanpalvelusuudistuksia, joissa korostettiin seurakunnan osallisuutta.

Saarnastuolin katos eli kaikukatos on sekin toiminnallinen rakenne. Se heijastaa puhujan äänen alaspäin seurakuntaan ja parantaa kuuluvuutta kirkossa, jossa ääni muuten katoaa holviin.

Valkjärven uimapaikassa on matala hiekkaranta, laitureilla rajattu lasten uimapaikka, pukukopit, puuceet ja kaksi nuotiopaikkaa. Käyttö on maksutonta.

Oitin uimalassa Puujoella on sama perusratkaisu: matala hiekkaranta, laituri, erillinen rajattu lasten uimapaikka, pukukopit, puuceet ja laavu.

Rajattu lasten uimapaikka toistuu molemmilla rannoilla, ja se on kunnan tietoinen linja.

Laitureilla rajattu alue on lapsiperheelle merkittävämpi turvallisuusrakenne kuin mikään opaste. Se tekee matalan alueen rajan näkyväksi myös lapselle itselleen, eikä vanhemman tarvitse arvioida pohjan syvyyttä.

Luonnonvedessä pohja voi syventyä yhtäkkiä, ja vesikasvillisuus tai sameus estää arvioinnin. Rajaus poistaa epävarmuuden.

Se helpottaa myös valvontaa: vanhempi näkee yhdellä silmäyksellä, onko lapsi rajatulla alueella vai sen ulkopuolella.

Rajaus ei silti korvaa valvontaa — pieni lapsi voi hukkua matalaankin veteen.

Nuotiopaikka ja laavu rannan yhteydessä muuttavat käynnin luonteen. Uimaranta ilman niitä on uintipaikka; nuotiopaikan kanssa se on koko iltapäivän viettopaikka, joka toimii myös viileällä säällä.

Kirsikkapuiston laavu sijaitsee lammen rannalla, esteettömän polun läheisyydessä. Kohteessa on kuivakäymälä parkkipaikan vieressä, ja käyttö on maksutonta.

Kohteesta on kirjattu tärkeä käytännön ohje: omat puut tai hiilet on otettava mukaan.

Tämä on tieto, jonka puuttuminen pilaisi retken. Monilla laavuilla on puuliiteri, jonka täyttää kunta tai yhdistys; täällä tulipaikka on käytettävissä vain, jos polttopuu tuodaan itse.

Esteetön polku laavun läheisyydessä tarkoittaa, että alue on saavutettavissa myös rollaattorilla, pyörätuolilla ja lastenrattailla.

Oitin valaistu latu on 2,4 kilometriä, ja koko matka on valaistu. Ladulla on sekä perinteisen hiihtotavan ura että luisteluhiihtoura, ja kohteessa on ulkokuntoilulaitteet. Käyttö on maksutonta.

Hikiän valaistu latu on 1,3 kilometriä ja niin ikään kokonaan valaistu, molemmilla urilla ja maksuton.

Ryttylän valaistu latu Riihiviidantiellä on 3,5 kilometriä ja valaistu koko matkaltaan; se on kunnan ylläpitämä.

Kolme valaistua latua kunnan kolmessa eri taajamassa — Oitissa, Hikiällä ja Ryttylässä — on merkittävä palveluverkko. Se tarkoittaa, ettei arki-iltahiihtoon tarvitse ajaa toiselle puolelle kuntaa.

Latu Hikiä–Oitti yhdistää kaksi näistä: reitti on yhdeksän kilometriä ja siinä on molempien hiihtotapojen urat. Käyttö on maksutonta.

Yhdeksän kilometrin yhdyslatu muuttaa kaksi erillistä latualuetta verkostoksi. Hiihtäjä voi lähteä Hikiältä ja päättää matkansa Oittiin — tai kiertää molemmat lenkit ja yhdysreitin, jolloin matkaa kertyy yli kymmenen kilometriä.

Yhdyslatu Ryttylän koulu–Ykslampi Koulutie 14:ssä on kunnan ylläpitämä perinteisen hiihtotavan latu.

Yhdyslatujen rakentaminen on latuverkoston aliarvostetuin osa. Ne eivät ole elämyksellisiä, mutta ilman niitä jokainen latu olisi oma saarekkeensa.

Hyvinkään motocrossradalla toimiva Hyvinkään Moottorikerho pitää yllä kolmea motocross-rataa, enduro-reittiä ja speedway-rataa.

Viisi erilaista rataa saman kerhon ylläpitämänä on huomattava kokonaisuus, ja lajit ovat keskenään hyvin erilaisia.

Motocross ajetaan hyppyreitä ja mutkia sisältävällä maastoradalla. Enduro on pitkämatkaista maastoajoa metsässä, jossa reitti on kapea ja esteet luonnollisia. Speedway ajetaan soikealla soraradalla ilman jarruja, sivuluisussa.

Noin neljän kilometrin enduro-reitti alkaa motocross-radan lähtösuoran reunasta, eli lajit on kytketty toisiinsa samalle alueelle.

Alueella on myös lastenrata, joka sijaitsee kerhotalojen läheisyydessä.

Erillinen lastenrata on turvallisuuskysymys. Aloittelija ei aja samassa maastossa kokeneiden kanssa, ja pienet pyörät tarvitsevat oman mitoituksensa.

Karhi MX-rata on esimerkki radasta, jonka säännöt on kirjattu selvästi: pyörän pesu varikkoalueella on kielletty, ajajalta edellytetään asianmukaisia suojavarusteita, pyörän kunnon ja etenkin äänenvaimentimen tulee täyttää lajin säännöt, ja varikolla pyörän alla vaaditaan huoltomatto.

Huoltomattovaatimus ja pesukielto ovat ympäristönsuojelua: ne estävät öljyn ja pesuaineiden pääsyn maaperään. Radalle tuleva säästää aikaa lukemalla säännöt etukäteen.

Hyvinkään kartingrata on osa Hyvinkään Vauhtipuistoa, jota ylläpitää Hyvinkään Urheiluautoilijat ry; seuran tarkoitus on edistää moottoriurheilua, ajoneuvojen hallintataitoa ja liikennekulttuuria.

Hyvinkään Metsästys- ja Ampumaseuran ampumarata on pinta-alaltaan 24 000 neliötä ja radan pituus 150 metriä. Radalla ammutaan kiväärillä, pistoolilla ja pienoiskiväärillä.

Sadanviidenkymmenen metrin rata on pidempi kuin metsästysammunnan tavallinen sata metriä. Se mahdollistaa pitkän matkan tarkkuusammunnan, joka on oma kilpalajinsa.

Kahden ja puolen hehtaarin ala selittyy turva-alueilla: jokainen ampumasuunta vaatii omat vallinsa ja taustansa.