Nähtävyydet ja kohteet Juupajoella

Juupajoki on 1 663 asukkaan kunta Pirkanmaalla, ja sen 258 neliökilometrillä on kartalla 40 kohdetta. Hiihtolatuja on seitsemän, uimarantoja kuusi, koskia neljä sekä laavuja ja kirkkoja kolme kumpiakin.

Seitsemän latua alle 1 700 asukkaan kunnassa on paljon. Mutta Juupajoen tunnetuin kohde on tienvarsirakennus, joka on ollut samassa tehtävässä satoja vuosia.

Kallenaution kestikievari on yksi Museoviraston määrittelemistä Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Rakennuskannan ikä on kirjattu tarkasti: osa rakennuksista on 1700-luvulta, mutta nykyinen ulkoasu muotoutui pääosin 1800-luvulla.

Tämä kaksijakoinen ajoitus on kestikievareille tyypillinen. Kievari ei ollut yksi talo vaan pihapiiri: päärakennus, tallit, aitat ja vaunuvajat. Osa rakennuksista säilyi vuosisatoja, osa uusittiin — ja kokonaisuuden ilme muotoutui viimeisimpien mukaan.

Kestikievarilaitos oli lakiin perustuva järjestelmä. Maanteiden varrella olevat talot velvoitettiin majoittamaan matkustavaisia, ruokkimaan heidät ja antamaan hevoset matkan seuraavaa osuutta varten.

Kievarit sijaitsivat noin peninkulman välein — se oli matka, jonka hevonen jaksoi vetää kuormaa ilman lepoa. Ilman kievariverkostoa pitkä matkustaminen olisi ollut mahdotonta: hevonen väsyi ennen kuin matkustaja pääsi perille.

Kievarissa oli myös kirjattu järjestys: matkustajien piti merkitä tulonsa ja lähtönsä päiväkirjaan, ja kyytimaksut olivat säädettyjä. Se oli 1700- ja 1800-luvun matkustusinfrastruktuuri.

Kallenaution merkitys perustuu siihen, että kokonaisuus on säilynyt. Useimmat kievarit ovat joko kadonneet tai muuttuneet tavallisiksi maataloiksi, joissa alkuperäinen tehtävä ei enää näy.

Kallenaution kotieläinpiha toimii samassa miljöössä.

Kallenautio on Juupajoki-Seuran ylläpitämä kievarimuseomiljöö valtatie 66:n varrella noin 15 kilometrin päässä Orivedeltä Ruovedelle päin, osoitteessa Kallenautiontie 327.

Sijainti valtatien varressa ei ole sattumaa vaan koko kohteen olemassaolon syy: kievari rakennettiin aikanaan sen ajan päätien varteen, ja tie kulkee yhä samassa paikassa.

Alueella on kahvila, joka tarjoilee itseleivottuja herkkuja.

Kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä museokohde tarkoittaa käytännössä kahta asiaa. Ensinnäkin kohde on olemassa vapaaehtoistyön varassa. Toiseksi aukioloajat ovat rajatut — useimmiten kesäkausi ja viikonloput.

Aukioloajat kannattaa siis tarkistaa etukäteen, ennen kuin ajaa 15 kilometriä Orivedeltä.

Kotieläinpiha kievarimiljöössä on historiallisesti johdonmukainen lisä: kievarissa oli aina eläimiä, koska hevoset olivat sen koko liiketoiminta.

Latu Kopsamo–Hirvijärvi on 11 kilometriä pitkä perinteisen hiihtotavan latu, ja siitä on kirjattu tyyppi: maasto-/jäälatu. Ylläpitäjä on yksityinen.

Merkintä jäälatu on syytä lukea huolella. Se tarkoittaa, että osa reitistä kulkee järven jäällä.

Jäälatu on hiihtäjälle nautinnollinen: se on tasainen, nopea ja avoin, ja maisema on aivan toinen kuin metsässä. Mutta se on myös ainoa latutyyppi, jonka turvallisuus riippuu säästä.

Jään kantavuus vaihtelee talven mittaan, ja virtapaikoissa, kapeikoissa ja ruovikoiden reunoilla jää on aina heikompaa. Lauhat jaksot heikentävät jäätä nopeasti myös keskitalvella.

Käytännön ohje on yksinkertainen: hiihdä vain ajettua uraa, älä oikaise, ja tarkista latutilanne ylläpitäjältä ennen lähtöä. Yksityinen ylläpitäjä tarkoittaa, ettei latua ajeta kunnan aikataulun mukaan.

Yksitoista kilometriä on pitkä matka pelkällä perinteisen hiihtotavan uralla — se on koko iltapäivän hiihto.

Koulukeskuksen valaistu latu on 2,7 kilometriä ja kokonaan valaistu, ja siinä on sekä perinteisen hiihtotavan ura että luisteluhiihtoura. Käyttö on maksutonta.

Lylyn valaistu latu on 1,5 kilometriä ja niin ikään kokonaan valaistu, molemmilla urilla ja maksuton.

Kaksi valaistua latua kunnan kahdessa eri taajamassa on merkittävä asia. Se tarkoittaa, ettei arki-iltahiihtoon tarvitse ajaa toiselle puolelle kuntaa.

Käpylän latu Myllyläntiellä on viisi kilometriä perinteisen hiihtotavan latua. Latu on kunnan omistama ja maksuton, mutta valaistusta siinä ei ole.

Neljän ladun kokonaisuus kattaa koko asteikon: 1,5 kilometrin valaistu lenkki lapsille, 2,7 kilometrin valaistu arki-iltalenkki, viiden kilometrin päivälenkki ja 11 kilometrin pitkä reitti.

Se, että lyhyet ladut ovat valaistuja ja pitkät eivät, on järkevä priorisointi: valaistus maksaa, ja arki-iltana hiihdetään lyhyet lenkit.

Korkeakosken kaukalo on 61 × 30 metriä, ja sen pinta on asfaltti. Kaukalo on rakennettu 1995 ja peruskorjattu 2013, ja käyttö on maksutonta.

Kuusikymmentäyksi kertaa 30 metriä on virallista jääkiekkokaukalon mittaa (60 × 30) vastaava. Korkeakoskella voi siis pelata täysimittaista peliä.

Asfalttipohja tekee kaukalosta ympärivuotisen: kesällä siinä pelataan katukoripalloa, sählyä ja rullaluistellaan.

Peruskorjaus 2013 on merkittävä tieto. Kaukaloiden laidat ja pohja kuluvat, ja korjaamaton kaukalo rapistuu käyttökelvottomaksi noin kahdessakymmenessä vuodessa. Peruskorjattu rakenne on siis todennäköisesti hyvässä kunnossa.

Kirkonkylän koulun kaukalo on pienempi: 48 × 26 metriä kivituhkaa ja vuodelta 1972. Paikka on päiväsaikaan koulujen käytössä.

Yli viisikymmentä vuotta käytössä ollut kaukalo on kunnan liikuntahistorian vanhimpia rakenteita. Neljäkymmentäkahdeksan metriä on koulukaukalon mitta: siinä luistellaan ja pelataan pienpeliä liikuntatunnilla.