Nähtävyydet ja kohteet Närpiössä

Närpiö eli Närpes on 9 621 asukkaan kaupunki Pohjanmaalla, ja sen 978 neliökilometrillä on kartalla 94 kohdetta. Jalkapallokenttiä on 13 sekä kuntosaleja ja jäähalli- ja luistelupaikkoja 11 kumpiakin, urheilukenttiä 10.

Närpiö on ruotsinkielinen kaupunki, joka tunnetaan kasvihuonetuotannostaan — suuri osa Suomen tomaateista kasvaa täällä. Kartalla erottuu kuitenkin toinen asia: kirkonmäki, jollaista ei ole muualla Suomessa.

Närpiön kirkon ympärillä on Suomen laajin säilynyt kirkkotallikylä: kirkko, 151 säilynyttä kirkkotallia ja museona toimiva pitäjäntupa muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.

Kirkkotalli oli talon oma pieni rakennus kirkon vieressä. Kun matka kirkolle oli kymmeniä kilometrejä ja se tehtiin hevosella, hevonen tarvitsi suojan jumalanpalveluksen ajaksi — talvella tuntikausia pakkasessa seisova hevonen ei olisi kestänyt.

Sadanviidenkymmenenyhden tallin säilyminen on poikkeuksellista. Kirkkotalleja purettiin autoistumisen myötä lähes kaikkialta, koska niille ei ollut enää käyttöä. Närpiössä ne jäivät paikoilleen, ja tuloksena on kokonainen kylä, joka kertoo siitä, miten pitäjä liikkui ennen autoja.

Kirkon esineistön ainutlaatuisin kappale on 1400-luvun krusifiksi — keskiaikainen puuveistos, joita on säilynyt Suomessa vain vähän.

Sankarihautausmaan patsaan suunnitteli kuvanveistäjä Matti Haupt vuonna 1952.

Ylimarkun kirkon pinta-ala on 660 neliötä ja istumapaikkoja on 1 200 hengelle.

Tuhat kaksisataa paikkaa on valtava kylän kirkolle. Se kertoo pohjalaisesta rakentamisen mittakaavasta: seurakunnat rakensivat kirkkonsa koko pitäjää varten, ja kirkkopyhänä paikalla oli käytännössä kaikki.

Alttaritaulun Golgata maalasi Axel Haartman vuonna 1933. Kirkon vanhemmat urut uudistettiin ja laajennettiin 8-äänikertaisiksi vuonna 1899.

Pirttikylän kirkko valmistui vuonna 1783, rakennusmestarina J. Elfström, ja se on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Kirkon urut ovat Riegerin urkutehtaan valmisteita vuodelta 1933.

Rieger on itävaltalainen urkutehdas, ja sen soittimet ovat Suomessa harvinaisia — useimmat maamme urut ovat kotimaisia tai saksalaisia.

Mosedalin tekonurmi on 90 × 60 metriä ja valaistu, ja sen pinta on Saltex XTM 6007, FIFA Star 2 -luokiteltu.

FIFA-luokitus tarkoittaa, että kenttä täyttää kansainvälisen jalkapalloliiton laatuvaatimukset pallon pomppuun, kitkaan ja iskunvaimennukseen. Se ei ole markkinointimerkintä vaan testattu luokitus.

Kentän erikoisin ominaisuus on kuitenkin toinen: alipainetyyppinen halli pystytetään kentälle syksyllä.

Alipainehalli eli kuplahalli on kalvorakenne, jota kannattaa sisään puhallettu ilma. Se pystytetään syksyllä ja puretaan keväällä, jolloin sama kenttä on kesällä ulkokenttä ja talvella sisähalli.

Ratkaisu on huomattavasti halvempi kuin erillinen jalkapallohalli, ja se selittää, miksi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla jalkapallon taso on korkea: harjoittelu ei katkea talveksi.

Pirttikylän yleisurheilukenttä on 80 × 59 metriä nurmea, ja sisäradan pituus on 300 metriä. Kenttä on vuodelta 1954 ja käyttö on maksutonta.

Övermark idrottsplan on 82 × 47 metriä nurmea, sisärata niin ikään 300 metriä, ja se on rakennettu vuonna 1956.

Kolmensadan metrin sisärata on vanha mitta. Nykyinen standardi on 400 metriä, mutta 1950-luvulla rakennetuissa kyläkentissä rata mitoitettiin sen mukaan, mitä tilaa oli. Kentät ovat siis harjoitusalueita, ja juuri sellaisina ne rekisteriin on merkitty.

Kaksi lähes 70 vuotta vanhaa nurmikenttää yhä käytössä kertoo hyvästä hoidosta — nurmikenttä vaatii jatkuvaa työtä eikä kestä laiminlyöntiä.

Norrnäsin pallokenttä on 61 × 31 metriä kivituhkaa ja valaistu, rakennettu vuonna 1978.

Samoilla mitoilla ja samasta vuodesta on Norrnäs isbana — eli kesällä pallokenttä, talvella luistelukenttä.

Kaksoiskäyttö on pienen kylän tehokkain ratkaisu: yksi pohja, yksi valaistus ja kaksi kautta käyttöä. Kivituhkapinta jäätyy hyvin ja kestää kesällä pelaamisen.