Nähtävyydet ja kohteet Ulvilassa

Ulvila on 12 533 asukkaan kaupunki Satakunnassa, ja sen 401 neliökilometrillä on kartalla 101 kohdetta. Suurin kategoria on vesiputoukset ja kosket, joita on 18; laavuja on 11.

Kunta on Porin naapuri, mutta sen kiinnostavimmat kohteet eivät ole kaupunkimaisia vaan päinvastoin: ruukkikylä, umpipiha ja vanha nahkatehdas.

Ulvilan tunnetuin kohde on historiallinen Leineperin ruukkikylä, ja kartalla se näkyy myös liikuntapaikkana: Leineperin Ruukin frisbeegolfrata on yhdeksän väylän ja 456 metrin rata, jonka pinta on betoni — poikkeuksellinen materiaali frisbeegolfradalla ja seuraus siitä, että rata on rakennettu vanhaan teollisuusympäristöön.

Ruukkikylässä pelaaminen on siis kirjaimellisesti eri asia kuin metsäradalla: maasto on rakennettua ja historiallista. Rata on maksuton.

Ruukki tarkoittaa varhaista rautateollisuuslaitosta. Suomen ruukit perustettiin 1600–1800-luvuilla koskien varrelle, koska vesivoima pyöritti palkeita ja vasaroita.

Raaka-aineena oli usein järvimalmi, jota nostettiin järvien pohjasta, ja polttoaineena puuhiili, jota poltettiin ympäröivissä metsissä miiluissa. Ruukki tarvitsi siis koskea, metsää ja järviä — ja niiden ympärille syntyi kokonainen kylä.

Ruukkikylässä oli tehtaan lisäksi työväen asuinrakennukset, patruunan päärakennus, paja, myllyt ja usein oma koulu ja kauppa. Se oli teollisuusyhteisö ennen teollisuuskaupunkeja.

Alue on käytössä oleva kulttuurikohde, jossa liikkuu myös muita kävijöitä. Frisbeegolfia pelatessa on syytä huomioida rakennukset ja ohikulkijat: kiekko ei kuulu vanhan rakennuksen seinään.

Jalomäen umpipiha Kullaalla on kymmenien harmaakylkisten rakennusten muodostama kokonaisuus Johan Granlundin tien varrella. Alue on täysin umpeen rakennettu rakennuksin ja katetuin portein, ja se on jaettu kahteen osaan.

Umpipiha on rakennustyyppi, joka on Suomessa käynyt harvinaiseksi: pihapiiri, jonka rakennukset muodostavat suljetun neliön ilman aukkoja.

Rakennustapa oli käytännöllinen. Suljettu piha suojasi tuulelta, piti karjan sisällä ja pedot ulkona, ja katetut portit tarkoittivat, että pihaan pääsi vain hallitusti.

Se oli myös työn kannalta tehokas. Kaikki toiminnot — navetta, talli, aitat, riihi ja asuinrakennus — olivat muutaman askeleen päässä toisistaan, mikä oli olennaista talvella.

Umpipihat katosivat 1900-luvulla, kun maatalous koneellistui. Traktorit ja isot koneet eivät mahtuneet katettujen porttien läpi, ja pihoja avattiin purkamalla rakennuksia.

Kymmenien rakennusten säilynyt kokonaisuus on siksi poikkeuksellisen laaja esimerkki tyypistä, jota ei enää rakenneta.

Kyseessä on rakennuskokonaisuus, jonka käyttö ja vierailukäytännöt kannattaa tarkistaa ennen käyntiä.

Friitalan Gym on 400 neliön kuntosali Ulvilan keskustassa Friitala-talossa, entisen nahkatehtaan historiallisessa rakennuksessa.

Neljäsataa neliötä on iso kuntosali — se on kaupunkitason tila, jossa laitteiden ympärillä on väljyyttä.

Sijainti on kuitenkin kiinnostavampi kuin koko. Friitala oli Ulvilan tunnetuin teollisuuslaitos, ja nahkateollisuus oli Satakunnassa merkittävä ala.

Nahkatehtaan rakennus sopii uusiokäyttöön poikkeuksellisen hyvin. Teollisuushalli on korkea, pilariton ja kantava — juuri sitä, mitä kuntosali, liikuntatila tai myymälä tarvitsee.

Vanhojen tehdasrakennusten muuttaminen uuteen käyttöön on myös rakennussuojelun kannalta paras lopputulos. Tyhjä tehdas rapistuu ja puretaan; käytössä oleva tehdas korjataan.

Käytännössä se tarkoittaa, että kaupungin teollisuushistoria on yhä näkyvissä keskustassa eikä vain valokuvissa.

Massin hiihtokeskus on maastohiihtokeskus, jossa on kuusi kilometriä latua, josta valaistua 4,5 kilometriä. Kohteessa on suksihuolto, ja se on rakennettu vuonna 1961.

Yli kuusikymmentä vuotta toiminut hiihtokeskus on Satakunnassa huomionarvoinen. Rannikko-Suomessa hiihtokausi on lyhyt ja epävarma, eivätkä kaikki 1960-luvun keskukset ole selvinneet leudontuvista talvista.

Suksihuolto paikan päällä on palvelu, joka erottaa keskuksen tavallisesta ladusta. Se tarkoittaa, että paikalla on huoltotila ja osaaja — voitelu on hiihdossa se, mikä ratkaisee, onko lenkki nautinto vai kärsimys.

Neljän ja puolen kilometrin valaistu osuus kuudesta kattaa arki-illan hiihdon, ja loput puolitoista kilometriä hiihdetään valoisaan aikaan.

Massin ampumahiihtoalue on samalla alueella. Ladulla on sekä perinteisen hiihtotavan ura että luisteluhiihtoura, ja ampumahiihtäjien käytössä on 50 metrin ampumarata.

Viisikymmentä metriä on ampumahiihdon virallinen ampumamatka. Kilpailuissa ammutaan viiteen tauluun, ensin makuulta ja sitten pystystä, ja jokainen ohilaukaus maksaa sakkokierroksen tai lisäminuutin.

Ampumaradan olemassaolo tarkoittaa, että Massilla voi harjoitella lajia kokonaisuutena eikä vain hiihtoa ja ammuntaa erikseen — mikä on ampumahiihdossa olennaista, koska koko laji perustuu siihen, että sydän hakkaa ampumapaikalle tultaessa.

Metsäopiston latu on kunnan toinen valaistu latu: 3,4 kilometriä, ja koko matka on valaistu. Ladulla on molempien hiihtotapojen urat, ja se on vuodelta 1982.

Ulvilassa on poikkeuksellisen monta frisbeegolfrataa, ja ne ovat keskenään hyvin erilaisia.

Harjunpään frisbeegolfrata on yhdeksänväyläinen ja 503 metriä, ja se alkaa Harjunpään urheilukentältä. Käyttö on maksutonta.

Koskin Frisbeegolfpuisto on kunnan pienin: neljä väylää ja 255 metriä, ja se on puistorata.

Neljän väylän rata ei ole vajaa vaan tarkoituksellisesti erilainen. Se ei ole kierrettävä rata vaan lähipeliharjoittelun paikka: väylät ovat lyhyitä, ja niitä kierretään useaan kertaan.

Puistorata tarkoittaa avointa, hoidettua nurmialuetta. Se on turvallinen ja helppo aloittelijalle: kiekkoa ei tarvitse etsiä, ja väylät näkyvät kokonaan tiiauspaikalta.

Massin liikuntakeskuksen frisbeegolfrata on maksuton rata luonnonläheisessä ympäristössä.

Yhdessä Leineperin betonipintaisen radan kanssa valikoima kattaa kaiken: teollisuusmiljöö, urheilukenttäympäristö, metsä ja puisto.

Se on pelaajalle enemmän kuin kuriositeetti. Erilaiset radat opettavat erilaisia heittoja, ja monipuolinen valikoima samassa kunnassa tarkoittaa, ettei radalle tarvitse ajaa kauas vaihtelun vuoksi.

Ulvilan Mynsterin tekonurmikenttä on täysimittainen 105 × 68 metriä, valaistu, ja siinä on käymälä, pukutilat ja 300-paikkainen katsomo.

Kaskelotin tekonurmikenttä on pienempi 63 × 41 metriä ja hiekkatekonurmea; se on valaistu ja maksuton, päiväsaikaan koulujen käytössä.

Suosmeren hiekkakenttä Suosmerentien varrella on 130 × 80 metriä ja valaistu; talvella se jäädytetään.

Kaasmarkun hiekkakenttä on 105 × 60 metriä ja sijaitsee koulun pihapiirissä. Paikka on päiväsaikaan koulujen käytössä.

Paluksen pallokenttä on pieni 50 × 30 metriä nurmea. Kyseessä on puistokenttä, jolla on jalkapallomaalit, ja käyttö on maksutonta.

Kenttäverkoston mitat kertovat, että jokainen kenttä palvelee eri tarkoitusta: täysimittainen ottelukenttä, junioreiden tekonurmi, kylien hiekkakentät ja puistokenttä lähipeliin.

Vanhankylän yleisurheilukentällä Hakatiellä on kuulantyöntöpaikka, korkeushyppypaikka ja neljä juoksusuoraa; suoran pituus on 105 metriä ja sisäradan 250 metriä.

Sadanviiden metrin juoksusuora on huolella mitoitettu: sadan metrin juoksuun tarvitaan matkan lisäksi jarrutustila maalin jälkeen.

Kankaan yleisurheilukenttä on 70 × 54 metriä nurmea, sisärata 300 metriä ja juoksuratoja neljä. Paikka on päiväsaikaan koulujen käytössä.

Ravanin lentopallokenttä on 18 × 9 metriä kivituhkaa, valaistu ja maksuton.

Kahdeksantoista kertaa yhdeksän metriä on lentopallon virallinen kentän mitta. Valaistu ja maksuton kenttä tarkoittaa, että pelivuoro on aina saatavilla.