Nähtävyydet ja kohteet Nakkilassa

Nakkila on 4 966 asukkaan kunta Satakunnassa, ja sen 183 neliökilometrillä on kartalla 38 kohdetta. Jalkapallokenttiä, nähtävyyksiä sekä jäähalli- ja luistelupaikkoja on neljä kutakin sekä urheilukenttiä ja ulkokuntoilupaikkoja kolme kumpiakin.

Nakkilassa on kaksi kohdetta, jotka ovat kumpikin omassa lajissaan valtakunnallisesti merkittäviä — ja niiden välillä on noin 3 000 vuotta.

Nakkilan kirkon mitat on kirjattu tarkasti, ja ne ovat epätavalliset.

Pääsisäänkäynnin vierellä kohoaa betonista valettu 56 metriä korkea kellotorni, jonka huipulla on kahdeksan metriä korkea kuparinen risti.

Torni ja risti yhdessä ovat siis 64 metriä — korkeampi kuin useimmat suomalaiset kirkontornit ja poikkeuksellisen korkea rakenne alle 5 000 asukkaan kunnassa.

Materiaali on kuitenkin kiinnostavampi kuin korkeus. Betonista valettu kellotorni oli 1930-luvulla radikaali valinta: kirkkoja rakennettiin kivestä ja puusta, ja betoni oli teollisuuden ja siltojen materiaali.

Kirkkoa pidetään Suomen ensimmäisenä funktionalismia edustavana kirkkona.

Funktionalismi oli 1930-luvun arkkitehtuurisuunta, joka hylkäsi historialliset tyylit ja koristelun. Muoto seurasi käyttötarkoitusta: pelkistetyt pinnat, näkyvät rakenteet, valkoinen rappaus ja suuret ikkunat.

Kirkkorakentamisessa suunta ei koskaan lyönyt läpi. Perinteet painoivat raskaasti, ja funktionalistiset ehdotukset jäivät useimmiten toteutumatta — merkittäviä funktionalistisia kirkkoja on Suomessa vain kourallinen.

Sen vuoksi Nakkilan kirkko on kansallisesti merkittävä rakennus, ei pelkkä paikallinen nähtävyys.

Kahdeksan metrin kuparinen risti on itsessään huomionarvoinen: se on kahden kerrostalon kerroksen korkuinen esine tornin huipulla.

Rieskaronmäki on Nakkilan merkittävin muinaisjäännös.

Kyseessä on Suomen tunnetuin Skandinavian pronssikauden asuinpaikka, johon liittyy useita hautaröykkiöitä.

Löydön erityisyys on siinä, mitä siitä on pääteltävissä: asukkaat pitivät karjaa, joten paikka toimi maatilana — lähteen mukaan ainutlaatuinen löytö Suomen pronssikaudelta.

Tämä on arkeologisesti merkittävä tieto. Suomen pronssikaudesta (noin 1500–500 eaa.) tunnetaan pääasiassa hautoja: rannikon harjanteille kasattuja kiviröykkiöitä, joita on tuhansia.

Asuinpaikkoja tunnetaan sen sijaan hyvin vähän. Hauta on kivestä ja säilyy tuhansia vuosia; asumus oli puusta ja katosi.

Karjanpidon todentaminen tarkoittaa, että paikalla asuttiin pysyvästi eikä käyty vain kausiluonteisesti. Se muuttaa kuvaa pronssikauden Suomesta: kyse ei ollut vain metsästäjistä ja kalastajista vaan myös karjaa pitävistä maanviljelijöistä.

Nimitys ”Skandinavian pronssikausi” viittaa kulttuuripiiriin. Satakunnan rannikko oli tuolloin tiiviissä yhteydessä Ruotsin puolelle, ja esineistö sekä hautaustavat ovat samoja kuin siellä.

Selkäkankaan hautaröykkiöalueella on useita röykkiöitä, ja niistä suurin on erityinen.

Alueen suurin röykkiö, niin sanottu muurilatomus, on yksi Suomen suurimmista hautaröykkiöistä.

Muurilatomus tarkoittaa röykkiötä, jonka reunat on ladottu muurimaisiksi eikä vain kasattu. Se vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin tavallinen kiviröykkiö — ja se kertoo, että vainaja oli yhteisölleen merkittävä.

Sijainti on kirjattu tarkasti: röykkiöalue sijaitsee matalalla ja pitkänomaisella moreeniharjanteella, jonka poikki kulkee paikallistie.

Harjanteen valinta ei ole sattuma. Pronssikaudella meri ulottui Satakunnassa paljon nykyistä sisemmäs, ja röykkiöt rakennettiin näkyville paikoille rannan tuntumaan — usein niin, että ne näkyivät merelle.

Maankohoaminen on sittemmin nostanut maan ylös, ja entiset rantaharjanteet ovat nyt keskellä peltoja ja metsiä kilometrien päässä rannasta.

Paikallistie kulkee alueen poikki, joten kohde on helposti saavutettavissa. Samalla se tarkoittaa, että liikkuessa kannattaa varoa liikennettä.

Hautaröykkiö on muinaismuistolain rauhoittama. Kiviä ei saa siirtää eikä röykkiön päälle pidä kiivetä.

Anolan kartano kuuluu Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Kartanon puistosta on kirjattu tarkka historia: 1870-luvulla puisto muutettiin englantilaistyyliseksi maisemapuutarhaksi ruotsalaisen puutarhurin Knut Forsbergin suunnitelmien mukaan.

Englantilainen maisemapuutarha oli 1700-luvulla syntynyt ja 1800-luvulla laajalle levinnyt tyyli, joka oli tietoinen vastakohta ranskalaiselle barokkipuutarhalle.

Barokkipuutarha oli symmetrinen, geometrinen ja leikattu; englantilainen maisemapuutarha jäljitteli luonnonmaisemaa. Siinä oli mutkittelevia polkuja, vapaasti kasvavia puuryhmiä, lampia ja näkymäakseleita — mutta kaikki oli suunniteltua.

Se, että suunnittelijaksi palkattiin ulkomainen ammattilainen, kertoo hankkeen mittakaavasta ja kartanon varallisuudesta.

Villilän kartano on löytänyt aivan toisenlaisen nykykäytön.

Kartanon entisissä talousrakennuksissa toimivat elokuvastudiot, kun taas päärakennuksessa on majoitusta ja ravintola. Villilän elokuvastudiot ovat toimineet alueella vuodesta 2003.

Vanhat kartanon talousrakennukset — navetat, tallit ja viljamakasiinit — sopivat studiokäyttöön yllättävän hyvin: ne ovat suuria, korkeita ja pilarittomia halleja, joissa on paksut seinät ja hyvä äänieristys.

Kahdenkymmenen vuoden toiminta samalla paikalla tarkoittaa, ettei kyse ole yksittäisestä kokeilusta vaan vakiintuneesta tuotantopaikasta.

Salomonkallion laskettelukeskus sijaitsee Nakkilan Kivialhossa. Salomonkallio Oy on perheyritys, joka aloitti toimintansa 1989.

Käytettävissä ovat käymälä, välinevuokraus ja suksihuolto.

Yli kolmenkymmenen vuoden yhtäjaksoinen toiminta on pienelle rinnekeskukselle pitkä aika. Etelä-Suomen pienet rinteet ovat kärsineet leudontuvista talvista, ja moni on lopetettu.

Välinevuokraus on tällaisen kohteen tärkein palvelu. Se tekee lajin kokeilemisesta mahdollista ilman omia välineitä — ja pienen rinteen tärkein asiakasryhmä ovat juuri aloittelijat ja lapsiperheet.

Suksihuolto puolestaan tarkoittaa, että paikalla on huoltotila ja osaaja: rinne ei ole pelkkä hissi ja mäki.

Aukiolo riippuu lumitilanteesta, joka Satakunnassa on epävarma. Tarkista tilanne ennen lähtöä.

Tervasmäen valaistu latu on 3,5 kilometriä ja kokonaan valaistu, ja siinä on sekä perinteisen hiihtotavan ura että luisteluhiihtoura.

Reitin synty on kirjattu: liikuntareitin on rakentanut Lions Club Nakkila.

Palveluklubin rakentama liikuntapaikka on Suomessa yleisempi ilmiö kuin luulisi. Kunnalla ei aina ole budjettia, mutta yhdistyksellä on tekijät, talkoolaiset ja usein myös hankerahoituksen hakukelpoisuus.

Kolme ja puoli kilometriä kokonaan valaistua latua molemmilla urilla on hyvä arki-iltalenkki — pitkä riittääkseen, valaistu ollakseen käytettävissä koko talven.

Tervasmäen ampumarata on samalla alueella. Radan pituus on 100 metriä, ampumapaikkoja on kahdeksan, ja radalla ammutaan kiväärillä, pistoolilla, haulikolla ja pienoiskiväärillä. Rataa ylläpitää Nakkilan metsästysseura ry.

Rekisteriin on merkitty, että radan käyttö edellyttää erillistä järjestelyä. Käytännössä se tarkoittaa, ettei radalle vain kävellä — käytöstä on sovittava seuran kanssa etukäteen.

Neljä eri asetyyppiä kahdeksalla ampumapaikalla on tavallisen metsästysseuran mitoitus: pieni ryhmä mahtuu ampumaan yhtä aikaa.