Nähtävyydet ja kohteet Ylivieskassa

Ylivieska on 15 369 asukkaan kaupunki Pohjois-Pohjanmaalla, ja sen 570 neliökilometrillä on kartalla 150 kohdetta. Suurin kategoria on laavut ja autiotuvat: niitä on 27. Hiihtolatuja on 20 ja koskia 15.

Yhdistelmä on kiinnostava, koska samassa kaupungissa on myös poikkeuksellisen hyvin varustettu kulttuuritalo. Ylivieska ei siis ole pelkkä retkeilykunta eikä pelkkä palvelukeskus, vaan molempia — ja molemmat toimivat ympäri vuoden.

Kulttuurikeskus Akustiikassa on 430-paikkainen konserttisali, 140-paikkainen ravintolasali, 50-paikkainen näyttelysali sekä 30- ja 12-paikkaiset kokoustilat. Talossa järjestetään yleisötilaisuuksia, kokouksia, teatteriesityksiä, elokuvanäytöksiä ja konsertteja.

Neljänsadan paikan konserttisali 15 000 asukkaan kaupungissa tarkoittaa käytännössä sitä, että Ylivieskaan tulee esiintyjiä, jotka muuten kiertäisivät vain isot kaupungit. Ohjelmisto kannattaa tarkistaa etukäteen, jos matka osuu kohdalle.

Huhmarlammen laavu on kaupungin laavuista tunnetuin. Se sijaitsee Huhmarlammen itäpuolisen metsäautotien päässä kauniilla kalliorannalla, ja se on ympärivuotisessa käytössä. Laavu palvelee sekä kalastajaa että vaeltajaa, ja kalliorannalle rakennettu taukopaikka on maisemallisesti eri asia kuin metsän keskellä oleva.

Samalla suunnalla on Huhmarkallio Discgolfpark, joka on 2 120 metrin metsärata vuodelta 2017. Radan omistaa ja ylläpitää rekisteröity yhdistys, ja käyttö on maksutonta.

Huhjan esteetön reitti on 430 metriä pitkä puurakenteinen reitti Huhjantiellä. Se valmistui 2021 ja on kunnan omistama. Esteetön luontoreitti on Suomessa yhä harvinaisuus, ja lyhyt pituus tekee siitä käyttökelpoisen myös niille, joille pidempi matka ei onnistu.

Liikuntapuiston maastopyöräreitti Salmiperäntiellä on 1,5 kilometriä ja vuodelta 2025 — kaupungin uusin liikuntareitti. Käyttö on maksutonta.

Hiihtolatuja on 20, ja niistä Ojakylän valaistu latu on erikoinen pintansa puolesta: latupohjana on sahanpuru. Ladulla on sekä perinteisen hiihtotavan ura että luisteluhiihtoura, ja käyttö on maksutonta. Kekan latu on 4,7 kilometriä ja niin ikään molemmille hiihtotavoille.

Molemmat ovat päiväsaikaan koulujen käytössä, joten iltavuoro on rauhallisin. Suvannon kaukalo Koskipuhdontiellä on 42 × 22 metriä ja maksuton.

Liikuntapuiston valaistulatu on 8,2 kilometriä, ja koko matka on valaistu. Pinta on sahanpuru, ja käyttö on maksutonta.

Huhmarin valaistulatu on viisi kilometriä, niin ikään kokonaan valaistu ja sahanpurupohjainen.

Yhteensä 13,2 kilometriä kokonaan valaistua latua on Suomen mittakaavassa poikkeuksellista. Useimmissa kunnissa valaistu osuus on kilometri tai kaksi, ja pidemmät reitit hiihdetään päivänvalossa.

Mittakaava kannattaa hahmottaa: latuvalaisimia asennetaan tyypillisesti noin kolmenkymmenen metrin välein, joten kolmentoista kilometrin matkalle niitä tarvitaan satoja. Se on iso investointi ja jatkuva sähkölasku.

Käytännössä se tarkoittaa, että Ylivieskassa voi hiihtää pitkän lenkin työpäivän jälkeen keskitalvella, kun aurinko laskee kolmelta. Valaistuksen puute, ei lumen puute, rajoittaa useimmissa kunnissa arkihiihtoa.

Sahanpurupohja on molemmilla laduilla sama ratkaisu. Se joustaa askeleen alla, säästää niveliä, kuivuu nopeasti sateen jälkeen ja muodostaa talvella tasaisen pohjan, jolle latu syntyy ohuellakin lumella.

Kesällä samat pohjat ovat kuntoratoja.

Koulujen yhteydessä on lisäksi kolme lyhyttä latua: Vähäkankaan koulun latu on 1,1 kilometriä, Niemelän koulun latu 0,8 kilometriä ja Koskelanpuistolatu 0,6 kilometriä. Kaikki ovat maksuttomia ja päiväsaikaan koulujen käytössä.

Alle kilometrin ladut koulun pihassa eivät ole hiihtolenkkejä vaan opetusvälineitä. Ensimmäistä kertaa suksilla olevalle lapselle kolmen kilometrin metsälatu on liikaa; kentän ympäri kiertävä ura on tasainen, valoisa ja lähellä, ja opettaja näkee koko ryhmän kerralla.

Liikuntapuiston frisbeegolfrata on 20-väyläinen ja 1 807 metriä, maastoltaan tasainen ja heittopaikoiltaan tekonurmea. Rata on rakennettu vuonna 2010 ja sittemmin peruskorjattu. Käyttö on maksutonta.

Kaksikymmentä väylää on epätavallinen määrä — vakiokoot ovat 9 ja 18. Kaksi ylimääräistä väylää kertoo, että maastosta on otettu kaikki irti.

Vajaan 1 800 metrin rata 20 väylällä tarkoittaa keskimäärin 90 metrin väyliä. Tasainen maasto tekee radasta aloittelijaystävällisen: väylät näkyvät kokonaan tiiauspaikalta eivätkä kiekot katoa.

Vuonna 2010 rakennettu rata on Suomessa varhainen — laji yleistyi laajemmin vasta myöhemmin 2010-luvulla.

Rata sijaitsee samassa liikuntapuistossa kuin 8,2 kilometrin valaistu latu ja maastopyöräreitti, eli yksi alue palvelee kolmea lajia ja kaikkia vuodenaikoja.

Ylivieskan yleisurheilukenttä on 100 × 70 metriä, ja sen sisäradan pituus on 400 metriä. Kenttä on rakennettu vuonna 1981 ja sittemmin peruskorjattu.

Pintamateriaalit on kirjattu erikseen: sisäkenttä on nurmea ja juoksuradalla on Spurtan-pinnoite.

Neljänsadan metrin sisärata on kilpailukentän vakiomitta — sillä juostut ajat ovat virallisia. Useimmissa pienempien kuntien kentissä sisärata on 300 metriä, jolloin virallisia tuloksia ei voi juosta.

Synteettinen ratapinnoite on kilpatason materiaali: se joustaa, palauttaa energiaa askeleeseen ja kestää piikkarit. Nimetty tuotepinnoite kertoo, että radalla on tehty kunnollinen pinnoitustyö eikä vain murskattua pintaa.

Työnjako materiaaleissa on kustannustietoinen: kallis pinnoite radoille, joissa sitä todella tarvitaan, ja nurmi sisäkentälle.

Kuntokeskus Puntti on 500 neliötä, ja siellä on Technogymin ja Precorin laitteet. Keskus on rakennettu vuonna 1986, ja tilat on uudistettu kokonaan vuonna 2015.

Viidensadan neliön kuntosali on iso: laitteiden ympärillä on väljyyttä, eikä vuoroa tarvitse odottaa.

Lähes neljäkymmentä vuotta toiminut kuntokeskus on pienessä kaupungissa harvinaisen pitkäikäinen yritys. Täysi tilauudistus 2015 kertoo, ettei toimintaa ole vain ylläpidetty.

Hyvinvointikeskus Fysiomotion on 490 neliötä, ja siellä on 45 kuntolaitetta ja kaksi ryhmäliikuntasalia. Tilat jakautuvat niin, että kuntosali on 330 neliötä ja ryhmäliikunta 160 neliötä.

Neljäkymmentäviisi laitetta on laaja valikoima: se kattaa kaikki lihasryhmät moninkertaisesti, joten harjoitusohjelmaa ei tarvitse rakentaa laitteiden saatavuuden ehdoilla.

Kaksi erillistä ryhmäliikuntasalia tarkoittaa, että kaksi tuntia voi olla käynnissä yhtä aikaa — esimerkiksi voimatunti ja jooga.

Kaksi lähes samankokoista yksityistä kuntokeskusta 15 000 asukkaan kaupungissa kertoo kysynnästä.

Kiviojan ulkokuntosali on 300 neliötä tekonurmea, valaistu ja maksuton, ja siinä on 12 kuntolaitetta.

Kohteesta on kirjattu rehellinen varaus: ei talvikunnossapitoa.

Tämä on juuri se tieto, joka pitää sanoa ääneen. Valaistu ulkokuntosali houkuttelisi käymään talvellakin, mutta ilman auraus- ja hiekoitushuoltoa laitteet ovat lumen alla ja pinta jäinen.

Kausi on siis käytännössä keväästä syksyyn, ja valaistus palvelee pimeneviä syysiltoja.

Päivärinnan koulun pallokenttä on 60 × 35 metriä hiekkaa, ja kentällä on sekä koripallokorit että jalkapallomaalit. Paikka on päiväsaikaan koulujen käytössä.

Kahden lajin varustus samalla kentällä on pienessä tilassa järkevää: sama pohja palvelee välituntikäytössä useampaa ryhmää.

Ojankylän koulun kaukalo on 40 × 21 metriä kivituhkaa, maksuton ja vuodelta 1981. Paikka on päiväsaikaan koulujen käytössä.

Neljänkymmenen metrin kaukalo on koulukaukalon mitta: siinä luistellaan ja pelataan pienpeliä liikuntatunnilla, ei sarjapelejä.