Alavieska kuuluu Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Alavieskassa on kartalla 41 kohdetta 18 kategoriassa. Eniten kartalla on urheilu ja liikunta (14), luonto (9) ja kulttuuri ja historia (6). Keskustasta lyhin matka on Sankariristi (0.2 km) ja pisin Ryökönkankaan luontopolku (9.9 km); mediaanietäisyys on 6.3 km. Suhteessa kohdemääräänsä täällä korostuvat kosket ja vesiputoukset (8) – niitä on 1,7-kertainen osuus koko maan kohteisiin verrattuna.
Alavieska on 2 384 asukkaan kunta Pohjois-Pohjanmaalla, ja sen 251 neliökilometrillä on kartalla 41 kohdetta. Koskia on kahdeksan sekä jäähalli- ja luistelupaikkoja, uimarantoja ja jalkapallokenttiä neljä kutakin.
Kunnan erikoisin kohde ei ole luonnonnähtävyys eikä kunnan rakentama liikuntapaikka. Se on yhden ihmisen 1990-luvulla aloittama hanke, joka on kasvanut kymmenen hehtaarin kokoiseksi.
Linnakallion mittakaava on kirjattu tarkasti.
10 hehtaarin alueelle on kaivettu lampia, rakennettu mäki ja pystytetty yli kolmekymmentä rakennusta.
Kymmenen hehtaaria on noin neljätoista jalkapallokenttää. Sille alalle on siis kaivettu lammet ja kasattu mäki — eli maisema on tehty, ei löydetty.
Yli kolmenkymmenen rakennuksen kokonaisuus on käytännössä kokonainen kylä. Määrä kertoo, ettei kyse ole yhdestä pihapiiristä vaan vuosikymmenten työstä.
Linnakallion rakentaminen aloitettiin vuonna 1990 yrittäjän toimesta.
Kolmenkymmenen vuoden rakennusurakka yhden ihmisen aloitteesta on Suomessa harvinainen mutta ei ainutlaatuinen ilmiö. Tällaiset kohteet syntyvät intohimosta eivätkä liiketoimintasuunnitelmasta, ja niiden kiinnostavuus on juuri siinä.
Alueen omalaatuisin yksityiskohta on kuitenkin tämä: alueella on vanhaan siirrettyyn kyläkouluun rakennettu uimahalli.
Kyläkoulu, joka on ensin siirretty toiseen paikkaan ja sitten muutettu uimahalliksi, on rakennuksen elinkaarena poikkeuksellinen. Suomessa on satoja lakkautettuja kyläkouluja, ja useimmat niistä puretaan tai jäävät tyhjilleen.
Uimahallin rakentaminen vanhaan koulurakennukseen on teknisesti vaativaa: allas vaatii kantavan pohjan, ja kosteus on puurakennuksen pahin vihollinen. Se, että se on tehty, kertoo hankkeen kunnianhimosta.
Aukioloajat ja käyntikäytännöt kannattaa tarkistaa etukäteen — yksityinen kohde ei ole auki samalla tavalla kuin kunnan liikuntapaikka.
Lumikurun hiihtokeskus on maastohiihtokeskus, jossa valaistua reittiä on 4,7 kilometriä. Ladulla on sekä perinteisen hiihtotavan ura että luisteluhiihtoura.
Erottava tekijä on kuitenkin huoltorakennus: käytettävissä ovat pukutilat, suihku ja sauna.
Sauna hiihtoladun päässä muuttaa hiihtoretken luonteen. Tavallisella kunnan ladulla hiihtäjä vaihtaa vaatteet auton takakontissa; suihkun ja saunan kanssa hiihdosta tulee kokonaisuus, jonka jälkeen ei tarvitse ajaa kotiin märkänä.
Se on myös käytännön kysymys ryhmille ja seuroille: joukkue voi harjoitella ja peseytyä samassa paikassa.
Lähes viiden kilometrin valaistu latu molemmilla urilla on hyvä harjoituslenkki — pitkä riittääkseen, valaistu ollakseen käytettävissä koko talven.
Alavieskan Viri on tanssilava, jonka käytännöistä on kirjattu tavallista tarkemmin.
Tansseissa on käytössä vuorohaku, ja viimeiset 30 minuuttia ovat sekahakua.
Tämä on tieto, jota ensikertalainen tarvitsee. Vuorohaku tarkoittaa, että hakuvuoro vaihtuu tanssien välillä: yhdellä kierroksella miehet hakevat, seuraavalla naiset. Vuoro ilmoitetaan lavalta tai näkyy taululla.
Sekahaku tarkoittaa, että kuka tahansa saa hakea ketä tahansa. Se, että illan viimeinen puoli tuntia on sekahakua, on vakiintunut käytäntö monilla lavoilla.
Järjestelmä ei ole muodollisuutta vaan käytännön syistä syntynyt: vuorohaku takaa, että kaikki pääsevät tanssimaan eikä samat ihmiset jää seisomaan seinustalle.
Paikalla toimii kahvio, ja lipunmyynnissä käyvät käteinen, yleisimmät maksukortit, SmartumPay ja -setelit sekä ePassi.
Liikuntaetuuksien kelpaaminen tanssilipun maksuvälineenä on huomionarvoista: tanssi on liikuntaa, ja työnantajan liikuntaetu kattaa sen.
Tapahtumat toteutetaan yhdessä Gramofoni Oy:n kanssa.
Alavieskanjärven uimapaikan synty on kirjattu poikkeuksellisen tarkasti.
Uimapaikan on aikanaan rakentanut Antero Kodikas omalle maalleen, ja nykyään aluetta ylläpitää Alavieskan kunta.
Yksityisen maalleen rakentama ja myöhemmin kunnalle siirtynyt uimapaikka on tavallisempi ilmiö kuin luulisi, mutta harvoin se on kirjattu näin selvästi.
Se kertoo, miten pienten kuntien palvelut ovat syntyneet: joku teki, ja kunta jatkoi.
Rannalla on tilaa auringonottoon. Uimapaikka sijaitsee Järvitiellä.
Alavieskan rauhanyhdistyksen historiasta on kirjattu alkupiste.
Ensimmäisenä lestadiolaisena pidetään Janne Kyröä Someronkylältä, ja ensimmäisenä seurahuoneena toimi Naatuksen talon piharakennus, jossa seuroja alettiin pitää vuonna 1913.
Rauhanyhdistykset ovat lestadiolaisen herätysliikkeen paikallisyhdistyksiä. Liike toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä, ja se on Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa vahva.
Seurat ovat liikkeen keskeisin kokoontumismuoto: puhetta, virsiä ja yhdessäoloa. Ennen omia seurahuoneita ne pidettiin kodeissa ja piharakennuksissa — kuten Alavieskassa vuodesta 1913.
Yhdistyksen tehtävänä on järjestää perhe- ja diakoniatyötä sekä nuorteniltoja.
Alavieskan kaukalo on 60 × 30 metriä, ja sen pinta on asfaltti. Kaukalo on valaistu, maksuton ja vuodelta 1985.
Kuusikymmentä kertaa 30 metriä on virallinen jääkiekkokaukalon mitta. Alavieskassa voidaan siis pelata täysimittaista peliä — mikä ei ole pienissä kunnissa itsestään selvää.
Asfalttipohja tarkoittaa, että kaukalo palvelee myös kesällä: siinä voi pelata katukoripalloa, sählyä ja rullaluistella.
Kähtävän jääkiekkokaukalo on selvästi pienempi: 40 × 21 metriä kivituhkaa, valaistu ja vuodelta 1987.
Neljäkymmentä kertaa 21 metriä on kyläkaukalon mitta. Siinä luistellaan ja pelataan pienpeliä, ja se on rakennettu sinne, missä lapsia on — ei sinne, missä pelataan sarjapelejä.
Kaksi kaukaloa eri kylissä tarkoittaa, että jää on kävelymatkan päässä useammasta suunnasta.
Kartalla on 41 kohdetta Alavieskassa, 18 eri kategoriassa. Luku on kohteiden määrä tässä palvelussa, ei virallinen kokonaismäärä.
Suurimmat kategoriat ovat Kosket ja vesiputoukset (8), Jalkapallokentät (4), Luistelukentät ja kaukalot (4). Kaikki kategoriat näkyvät tältä sivulta ja kartalta.
Kohteen omalta sivulta. Tältä sivulta pääset jokaisen kohteen sivulle, jossa on yhteystiedot ja linkki kohteen omille sivuille silloin kun sellainen on tiedossa.
On. Kartta ja kaikki kohdesivut ovat vapaasti käytettävissä, eikä palvelu vaadi rekisteröitymistä tai tunnusta.
Ryökönkankaan luontopolku on 3,5 kilometriä pitkä maapintainen polku, jonka varrella on opastauluja ja nuotiopaikka. Polku on vuodelta 1983.
Yli neljäkymmentä vuotta vanha luontopolku on itsessään huomionarvoinen: opastaulujen sisältö kertoo usein myös siitä, mitä luonnosta pidettiin kertomisen arvoisena silloin kun taulut tehtiin.
Kolme ja puoli kilometriä on hyvä puolentoista tunnin retki, ja nuotiopaikka tekee siitä eväsretken.
Anttilanrannan frisbeegolfrata on 14-väyläinen ja 1 105 metriä, ja radalla on vähän korkeuseroja. Heittopaikat ovat tekonurmea, rata on vuodelta 2015 ja käyttö maksutonta.
Neljätoista väylää on vakiomittojen välistä: enemmän kuin yhdeksän, vähemmän kuin kahdeksantoista. Reilun kilometrin rata 14 väylällä tarkoittaa keskimäärin 79 metrin väyliä — lyhyitä ja tarkkuutta vaativia.
Vähäiset korkeuserot tekevät radasta helposti kierrettävän myös huonompikuntoiselle.
Taluskylän yleisurheilukenttä on 115 × 52 metriä nurmea, ja sen sisäradan pituus on 300 metriä. Kenttä on vuodelta 1963.
Kolmensadan metrin sisärata poikkeaa kilpailukentän 400 metristä — kenttä on harjoitusalue, ei kilpapaikka. Yli kuusikymmentä vuotta käytössä ollut kenttä on kunnan liikuntahistorian vanhin rakenne.
Someronkylän ampumarata on pinta-alaltaan 8 000 neliötä ja radan pituus 100 metriä. Radalla ammutaan kiväärillä, haulikolla ja pienoiskiväärillä. Rata on vuodelta 1986.
Sadan metrin rata on metsästysammunnan perusmitta: se riittää kiväärin kohdistukseen ja ampumakokeeseen.