Nähtävyydet ja kohteet Lemillä

Lemi on 2 862 asukkaan kunta Etelä-Karjalassa, ja sen 218 neliökilometrillä on kartalla 59 kohdetta. Nähtävyyksiä on 11, hiihtolatuja seitsemän, jalkapallokenttiä viisi sekä kuntosaleja ja urheilukenttiä neljä kumpiakin.

Lemi tunnetaan ruoastaan — särä on koko maassa tunnettu lemiläinen perinneruoka. Kunnan kartalla on kuitenkin kolme kohdetta, jotka kertovat toisenlaisen tarinan: katoamisesta.

Lemillä on kolme kivikautista kalliomaalausta, ja kaikkien kuvaus kertoo samaa: maalaukset ovat häviämässä.

Ilmuksenvuoren kalliomaalaus on kulunut ja jäkälien peittämä. Löytäjinä pidetään Jussi-Pekka Taavitsaista ja Veikko Suoniota, jotka havaitsivat kivikautisena pidetyn maalauksen 1980-luvulla.

Haukkasaaren kalliomaalaus on pidemmällä: maalaus on ehtinyt tuhoutua lähes kokonaan, ja siitä on jäljellä kaksi punamaalin katkelmaa. Kalliojyrkänteen yläkulmasta voi kuitenkin tunnistaa kivisen kasvonmuodostuman.

Linnasaaren kalliomaalaus on lähes kokonaan tuhoutunut, ja siitä erottuu enää pystyviiva.

Kolme kohdetta samassa kunnassa, kaikki eri vaiheissa häviämistä, muodostavat käytännössä oppitunnin kalliotaiteen säilymisestä.

Maalaukset on tehty punamullalla suoraan kallion pintaan. Ne säilyvät vain siellä, missä kallio on tiivis, kuiva ja suojassa sateelta — yleensä kallionkielekkeen alla. Kun vesi pääsee valumaan pinnalle, jäkälä kasvamaan ja kallio rapautumaan, maalaus katoaa muutamassa vuosisadassa tai nopeamminkin.

Jäljelle jää mitä sattuu: kaksi väriläikkää tai yksi pystyviiva.

Juuri siksi kalliomaalauksiin ei saa koskea eikä niitä saa kastella. Kostuttaminen tuo kuviot hetkeksi näkyviin mutta nopeuttaa niiden häviämistä pysyvästi.

Linnasaaren maalauksen sijainti selittää, miksi kohde ylipäätään on olemassa. Saari sijaitsee muinaisen vesiväylän varrella Saimaalta Kymijoelle.

Kivikaudella liikuttiin vesiä pitkin, ja kalliomaalaukset tehtiin lähes poikkeuksetta vesiltä näkyville pystykallioille. Ne olivat merkkejä reitin varrella — pyhiä paikkoja, rajamerkkejä tai kertomuksia siitä, mitä paikassa oli tapahtunut.

Saimaan ja Kymijoen välinen reitti oli yksi Itä-Suomen tärkeimmistä kulkuväylistä, ja Lemin järvet olivat osa sitä. Kolme maalausta pienen kunnan alueella ei siis ole sattumaa vaan seurausta sijainnista.

Kohteille pääsee parhaiten vesitse. Talvella jäätä pitkin kulkeminen on toinen vaihtoehto — moni suomalainen kalliomaalaus on löydetty juuri talvella, kun jäältä pääsee kallion eteen.

Lahnajärven ulkoilureitti on kahdeksan kilometriä ja lähtee Lemin kirkonkylältä kiertäen Lahnajärven. Käyttö on maksutonta.

Reitiltä on pisto Salpalinjaan kuuluvalle Kärmeniemen tykkipatterille.

Salpalinja oli sotien aikana rakennettu puolustusasema, joka kulki Suomenlahdelta Lappiin. Tykkipatteri on sen rakenteista järeimpiä: betonista ja maasta rakennettu asema, johon tykki sijoitettiin.

Pistoreitti tarkoittaa, ettei kohde ole reitin varrella vaan sivussa — matka kuljetaan edestakaisin. Se on hyvä ratkaisu: pääreitti pysyy lenkkinä, ja kohteesta kiinnostuneet voivat käydä katsomassa.

Kahdeksan kilometrin lenkki kirkonkylältä on hyvä puolen päivän retki, ja tykkipatteri antaa sille sisällön.

Monnonlahden retkikohteessa on nuotiokatos, polttopuukatos ja käymälä. Käyttö on maksutonta.

Perille johtaa viitoitettu, noin 400 metrin polku Luukkaantien kautta sähkölinjalta — sama reitti on kartalla myös omana kohteenaan, Monnonlahden polkuna.

Kohteessa on suora pyyntö, joka kannattaa lukea: yksityisten mökkien pihoihin ei saa mennä.

Pyyntö on rannalla tavallinen ja tarpeellinen. Retkeilykohde ja mökkitontit ovat usein vierekkäin, ja kulkureitti voi näyttää jatkuvan pihan läpi. Jokamiehenoikeus ei ulotu pihapiiriin.

Polttopuukatos kohteessa tarkoittaa, että puut tuodaan paikalle — se ei ole itsestäänselvyys, ja siksi puita kannattaa käyttää säästeliäästi.

Lemin ladut ovat osa laajempaa verkostoa, joka ulottuu naapurikuntiin.

Latu Käpylän reitti on 7,3 kilometriä perinteisen hiihtotavan latua ja osa Kuukanniemi–Vainikkala–Huttula-latureitistöä.

Latu Huttulan reitti on neljä kilometriä ja kuuluu samaan verkostoon. Sillä ajetaan Lemin lenkin laturetki.

Kuntarajan ylittävä latuverkosto on hiihtäjälle merkittävä etu: yhden kunnan latukilometrit loppuvat nopeasti, mutta yhdistetty verkosto tarjoaa kymmeniä kilometrejä.

Vuosittainen laturetki on tapahtuma, jonka ajaksi latu ajetaan parhaaseen kuntoon. Jos suunnittelee pitkää hiihtoa, kannattaa ajoittaa käynti sen tienoille.

Kuukanniemen kuntorata-latu on lähempänä arkea: 2,5 kilometriä, josta valaistua 1,4 kilometriä, sahanpurupohjalla ja molempien hiihtotapojen urilla. Käyttö on maksutonta.

Sahanpurupohja tarkoittaa, että latu aukeaa vähällä lumella ja toimii kesällä kuntoratana.

Tuohtjärven reitti on seitsemän kilometriä sorapintaista ulkoilureittiä, ja se on kuvattu perinteikkääksi: reitillä on pitkät perinteet, ja siellä on järjestetty tapahtumia.

Sorapohjainen seitsemän kilometrin reitti sopii sekä kävelyyn, juoksuun että pyöräilyyn — ja se on kuljettavissa lähes ympäri vuoden.

Lemin kirkon alttaritaulun Ristiinnaulittu maalasi lemiläinen taiteilija — paikkakuntalaisen työ oman pitäjänsä kirkossa.

Kirkon urkuhistoria on kaksivaiheinen: vanhemmat urut vuodelta 1948 olivat 17-äänikertaiset ja Kangasalan Urkutehtaan tekemät, ja nykyiset ovat vuodelta 1988, 22-äänikertaiset ja Urkurakentamo Matti Erolan tekemät.

Neljänkymmenen vuoden välein uusitut urut kertovat, että soitin on käytössä ja siihen panostetaan — urut ovat kirkon kallein yksittäinen esine.

• Kalliomaalauksiin ei saa koskea eikä niitä saa kastella — ne ovat jo pahoin kuluneet.
• Maalauksille pääsee parhaiten vesitse tai talvella jäätä pitkin.
• Monnonlahdella ei saa kulkea yksityisten mökkien pihojen kautta.
• Latuverkosto ulottuu naapurikuntiin — tarkista kartta ennen pitkää hiihtoa.
• Kirkko on toimiva seurakuntatila; aukiolot vaihtelevat.