Nähtävyydet ja kohteet Luumäellä

Luumäki on 4 396 asukkaan kunta Etelä-Karjalassa, ja sen 750 neliökilometrillä on kartalla 95 kohdetta. Nähtävyyksiä on 18, koskia kahdeksan, laavuja seitsemän ja hiihtolatuja kuusi.

Kahdeksantoista nähtävyyttä on pienelle kunnalle paljon, ja syy on selvä: Kivijärven kallioilla on viisi kivikautista kalliomaalausta. Lisäksi kunnassa on 1700-luvun linnoitus ja tasavallan presidentin koti.

Luumäen kalliomaalaukset ovat poikkeuksellisen tarkasti dokumentoituja: kuvioiden koot, korkeudet ja löytövuodet on kirjattu.

Myllyojan kalliomaalauksessa on selvä kaksoisvenekuvio, jossa toinen vene on maalattu ensimmäisen päälle. Veneiden pohjat on maalattu suorina, mutta keula tai perä nousee hieman, ja kuvat ovat noin 25 senttimetrin pituisia. Maalauksen löysi Kimmo Seppänen.

Päällekkäin maalatut veneet ovat merkittävä havainto: ne tarkoittavat, että kalliolla käytiin useaan otteeseen eri aikoina. Maalaus ei siis synny kerralla vaan kertyy.

Muuraisvuorten kalliomaalauksen ainoana kuviona on hirvivene, joka on maalattu vaakasuoran kalliohalkeaman yläpuolelle. Kallio sijaitsee Kivijärven länsipäässä Kokonniemen itärannalla, ja löytäjänä oli Timo Miettinen vuonna 1980.

Hirvivene on suomalaisten kalliomaalausten omalaatuisin aihe: vene, jonka keula on muotoiltu hirven pääksi. Sen sijoittaminen juuri kalliohalkeaman yläpuolelle ei ole sattumaa — halkeamia pidettiin usein kulkuväylinä kallion sisään, tuonpuoleiseen.

Kalamaniemen kalliomaalauksissa on kaksi kohdetta. Ihmiskuvio on 23 senttimetriä ja Kalamaniemi II:n hirvikuvio 46 senttimetriä pitkä; alin kuvio sijaitsee 1,22 metriä maan pinnasta. Maalaukset ajoittuvat kivikauteen tai pronssikauden alkuun.

Vaskivuoren kalliomaalauksen alue ulottuu noin sadan metrin matkalle, mutta merkkejä on löydetty vähän. Punaväriläiskistä yksi on yli kahden metrin korkeudella, kun maalatut kohdat ovat muutoin pääosin 1–1,8 metriä vedenpinnan yläpuolella.

Sadan metrin maalausalue, jolla on vain vähän jäljellä, kertoo aikoinaan laajemmasta kokonaisuudesta, josta suurin osa on rapautunut pois.

Inkilän kalliomaalaus on Luumäen surullisin kohde. Timo Miettinen löysi maalauksen vuonna 1980; se näkyi vielä 1990-luvun alussa, mutta on sittemmin hävinnyt näkyvistä.

Maalauskohta sijaitsi 5–6 metriä järven pinnan yläpuolella, noin 4–5 metriä korkean maakannaksen päällä, 1,5 metrin korkeudella maasta.

Kymmenessä vuodessa kadonnut maalaus on konkreettinen muistutus siitä, että kalliotaide on katoavaa. Punamulta kiinnittyy kallioon ohuena kerroksena, ja kun kallion pinta rapautuu tai levän ja jäkälän kasvu kiihtyy, kuvio häviää. Suojelu ei aina riitä.

Tämä on myös syy, miksi kalliomaalauksiin ei saa koskea eikä niitä saa kastella: molemmat nopeuttavat häviämistä.

Taavetin linnoituksen rakennutti Venäjän keisarikunnan armeija, ja se oli käytössä vuosina 1773–1803.

Tarkoitus oli hidastaa tai torjua Ruotsin mahdollinen hyökkäys hattujen sodan jälkeen Turun rauhan rajan takaa.

Linnoituksen venäläinen nimi oli Davidovskaja Krepost — Daavidin linnoitus. Suomeksi Daavid on Taavetti, ja niin linnoituksen nimi siirtyi koko taajamalle. Luumäen keskustaajama on yhä nimeltään Taavetti.

Kolmenkymmenen vuoden käyttöaika kertoo, että linnoitus vanheni nopeasti: kun Suomesta tuli osa Venäjää vuonna 1809, raja siirtyi eikä linnoitusta enää tarvittu.

Presidentti Svinhufvudin kotimuseo on rakennus, joka oli aikoinaan presidentti P. E. Svinhufvudin koti. Kohde sijaitsee Kivijärven maisemissa, ja siitä vastaa Kotkaniemi-säätiö.

Kotimuseon lisäksi alueella on luontopolku, rantasauna, puutarha, kokoustiloja ja kahvila.

Yhdistelmä tekee kohteesta enemmän kuin museon. Presidentin kotia voi katsoa tunnissa, mutta luontopolku ja kahvila tekevät käynnistä puolen päivän ohjelman — ja rantasauna sekä kokoustilat pitävät rakennuskannan käytössä ympäri vuoden.

Salpalinja ja spektroliitti -pyöräilyreitti on 74 kilometriä pitkä hiekkapohjainen reitti, ja käyttö on maksutonta.

Reitin idea on yhdistää kaksi täysin erilaista aihetta: toisen maailmansodan aikainen Salpalinja ja spektroliitti.

Spektroliitti on Kaakkois-Suomesta löytyvä maasälpälajike, joka hohtaa sinisenä ja vihreänä valon suunnan mukaan. Sitä esiintyy maailmassa hyvin harvassa paikassa, ja Suomen esiintymät ovat juuri tällä seudulla.

Sotahistoria ja geologia samalla reitillä on epätavallinen mutta toimiva yhdistelmä: molemmat ovat kallioperässä, ja molemmat kertovat siitä, miksi juuri tässä maastossa on tehty sitä mitä on tehty.

Seitsemänkymmenneljä kilometriä hiekkatiellä on kokonaisen päivän matka. Suunnittele tauot ja vesi etukäteen.

Luumäen kirkon alttaritaulun maalasi Martta Helminen vuonna 1929. Urut ovat 25-äänikertaiset, Bror Axel Thulénin ja Kangasalan urkutehtaan tekemät vuonna 1908, ja nykyinen ilme juontuu Ilmari Launiksen suunnittelemasta vuoden 1911 peruskorjauksesta.

Huopaisenvirran ulkoilureitti on yhdeksän kilometriä, josta valaistua kilometri. Kyseessä on nauhareitti Taavetin keskustasta Huopaisenvirran yli Kätökankaan metsästysmajalle, ja käyttö on maksutonta.

Nauhareitti tarkoittaa, ettei reitti ole rengas: matka kuljetaan samaa tietä takaisin tai kyyti järjestetään päätepisteeseen. Yhdeksän kilometriä yhteen suuntaan on siis 18 kilometriä edestakaisin.

• Kalliomaalauksiin ei saa koskea eikä niitä saa kastella — ne katoavat helposti.
• Inkilän maalaus ei ole enää näkyvissä.
• Useimmille maalauksille pääsee parhaiten vesitse.
• Huopaisenvirran reitti on nauhareitti: laske paluumatka mukaan.
• Kotimuseon aukiolo painottuu kesäkauteen.