Nähtävyydet ja kohteet Savitaipaleella

Savitaipale on 3 216 asukkaan kunta Etelä-Karjalassa, ja sen 539 neliökilometrillä on kartalla 96 kohdetta. Laavuja on 11 sekä koskia, pyöräilyreittejä, jalkapallokenttiä ja hiihtolatuja kuusi tai seitsemän kutakin.

Savitaipale oli 1700-luvulla rajaseutua, ja se näkyy kartalla yhä: kunnassa on kaksi säilynyttä rajalinnoitusta ajalta, jolloin raja Ruotsin ja Venäjän välillä kulki tästä.

Järvitaipaleen linnoitus on Savitaipaleen merkittävin historiallinen kohde.

Järvitaipaleen linnoitus ja Liikkalan linnake ovat ainoat koskemattomina säilyneet 1700-luvun rajalinnoitukset, mikä on kiinnostanut Museovirastoa.

Koskemattomana säilyminen tarkoittaa, ettei linnoitusta ole rakennettu päälle, purettu kiviaineksen vuoksi tai muutettu myöhemmissä sodissa. Vallit, kaivannot ja muodot ovat siinä, mihin ne 1700-luvulla kaivettiin. Kahden kohteen säilyminen koko maassa kertoo, kuinka harvinaista se on.

Linnoitus kuuluu kenraali Aleksandr Suvorovin suunnitteluttamaan Kaakkois-Suomen linnoitusketjuun. Suvorov oli Venäjän armeijan kuuluisin sotapäällikkö, ja hänen nimeään kantava linnoitusketju rakennettiin turvaamaan Pietarin suuntaa Ruotsia vastaan.

Kärnäkosken linnoitus kuuluu samaan ketjuun. Siihen kuuluu pieni redutti, jonne johtaa polku Kärnäkosken laavulta.

Redutti on itsenäinen, suljettu maavarustus — pieni linnoitus ison sisällä tai sen tukena. Museovirasto ja ympäristöministeriö ovat luokitelleet ympäristön valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi alueeksi.

Kärnäkosken mylly ja saha on linnoituksen naapurissa, ja sen tarina on kylätoiminnan tarina.

Toiminta myllyssä loppui 1950-luvulla, ja kylätoimikunta kunnosti sen vuonna 2002. Nykyisin kyläyhdistys on vuokrannut myllyn eteenpäin.

Partakosken kyläyhdistyksen tehtävänä on ylläpitää ja vaalia myllyn ja linnoituksen alueen kulttuurikokonaisuutta.

Kyläyhdistys, joka hoitaa sekä 1700-luvun linnoitusta että 1900-luvun myllyä, on Suomessa tavallinen mutta aliarvioitu rakenne. Ilman sitä valtakunnallisesti merkittävä kulttuurialue olisi hoitamaton.

Viisikymmentä vuotta myllyn sulkemisen ja kunnostuksen välissä on tavallinen aika: rakennus ehtii rapistua sukupolven ajan ennen kuin sen arvo tunnistetaan.

Ruuniemen kalliomaalauksella on Suomen kalliotaiteen hauskin löytötarina: kalliomaalauksen löysivät koululaiset hiihtoretkellä, ja havainnosta ilmoittivat T. Taskinen ja Jukka Luoto vuonna 1997.

Maalaus sijaitsee Jäkälänjärvellä, ja kalliota erottaa järvestä kapea rantakaistale.

Talvinen löytö on ymmärrettävä: jäältä pääsee kallion eteen suoraan, ja lumen heijastama valo tuo punamullan esiin toisin kuin kesän vihreä varjo. Moni suomalainen kalliomaalaus onkin löytynyt talvella.

Niinivuoren kalliomaalauksen kuva-aiheena on pari ihmishahmoa. Vasemmanpuoleisella hahmolla jalat ovat harallaan ja kädet ylhäällä, ja korkeutta sillä on noin 20 senttimetriä. Oikeanpuoleinen hahmo näkyy huonosti ja on vaikea tulkita.

Kädet ylhäällä oleva ihmishahmo on suomalaisten kalliomaalausten toistuva aihe. Asentoa on tulkittu rukoukseksi, tanssiksi tai shamaanin asennoksi — varmaa tulkintaa ei ole, ja juuri se tekee kuviosta kiinnostavan.

Savitaipale MTB-reitti on 28,1 kilometriä ja kuvattu monikäyttöreitiksi: siellä liikutaan pyöräilyn lisäksi jalan ja hiihtäen.

Monikäyttöreitti tarkoittaa leveämpää ja tasaisempaa pohjaa kuin puhdas maastopyöräpolku — ja sitä, että vastaan voi tulla kävelijöitä.

Orrainpolun maastopyöräilyreitti on aivan toista luokkaa: se on tasoltaan vaativa, ja pituudeksi on merkitty 8,5 tai 10 kilometriä lähteestä riippuen.

Reitin kiertosuunta on myötäpäivään. Vaativalla reitillä kiertosuunta ei ole suositus vaan turvallisuusasia: reitti on suunniteltu ajettavaksi yhteen suuntaan, ja vastaan ajaminen tuottaa kohtaamisia jyrkissä laskuissa.

Kahden reitin ero kannattaa huomata ennen lähtöä: pituus ei kerro vaativuudesta. Kolmenkymmenen kilometrin monikäyttöreitti voi olla helpompi kuin kymmenen kilometrin tekninen polku.

Saimaan saaristoreitti kulkee Lappeenrannan ja Imatran kautta Saimaan saaristossa. Savitaipaleen suunnalla reitti on noin 210 kilometriä pitkä ja yhdistää neljä kirkonkylää: Taipalsaaren, Savitaipaleen, Ruokolahden ja muut reitin varren keskukset.

Kahdensadankymmenen kilometrin reitti on monipäiväinen pyörämatka. Kirkonkylien yhdistäminen on suunnittelun kannalta olennaista: ne ovat etappipisteitä, joissa on palveluja, majoitusta ja ruokaa.

Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen on retkeilyreitti, joka kiertää suppa- ja harjumaastossa ja lähtee Lepänkannon virkistysalueelta.

Suppa ja harju ovat saman ilmiön kaksi puolta: harju on jäätikön sulamisvesien kasaama selänne, suppa taas kuoppa, joka syntyi hautautuneen jäälohkareen sulaessa. Reitti, joka esittelee molemmat, tekee jääkauden näkyväksi maastossa.

Säänjärven lava Säänjärventiellä järjestää tansseja viikonloppuisin touko-syyskuussa, ja esiintymässä käy vaihtuvia suomalaisia tanssiartisteja. Alueella on savuton kahvio ja katettu tila.

Savitaipaleen kirkko sijaitsee keskustan mäen päällä, ja sieltä avautuu näköala kirkonkylään. Kirkko rakennettiin arkkitehti Josef Stenbäckin suunnitelmien mukaan.

Vuodesta 1979 kirkossa ovat olleet nykyiset, Hans Heinrichin rakentamat 33-äänikertaiset urut — huomattavan suuri soitin kolmentuhannen asukkaan kunnan kirkkoon.

• Linnoitukset ovat muinaisjäännöksiä: älä kaiva valleja äläkä siirrä kiviä.
• Orrainpolku ajetaan myötäpäivään ja on tasoltaan vaativa.
• MTB-reitti on monikäyttöreitti — varaudu kohtaamaan kävelijöitä.
• Kalliomaalauksiin ei saa koskea.
• Lavan kausi on touko-syyskuu, tanssit viikonloppuisin.